Menneisyys

Eilen mä sen tajusin.. Oli kavereilla riita, ihan toisella paikkakunnalla johon mä yht äkkiä hyppäsin mukaan. Mua osotettiin tikulla ja syytettiin asiasta mitä mä en ollu tehny.
Näin kävi vuosia aikasemmin, se yks kusipää kusi kaiken. Se manipuloi ja puhu paskaa niin kauan ettei mulla ollu enää ketään. Kaikki vihas mua ja katko välit muhun. Yksinäisyys valtas mun elämän. Mä en toivo sitä kellekä, ikinä. Se on paskaa..

Mä tajusin kuinka syviä ne vanhat haavat on, kaikki palas mieleen.
Se pieni ahdistus ja pelko hiipi mun sieluun. Alko iskeen pakokauhu.
Mä en unohda, en ikinä, mikä lienee ihan luonnollista.
Mut mä luulin et olisin edes hiukan parantunu ja unohtanu, mut ei, en ole.
Mä en toivu. Mä oon vaan haudannu ne kaikki asiat tonne syvälle, ollu puhumatta ja käymättä asiaa läpi. Ja haudannu.
Ja niin mä teen nytkin.
Seuraavan riidan tullessa se tulee sieltä jostain taas, aiheuttaen mulle pakokauhun mut se muistuttaa mua siitä ettet sä ikinä voi tietää kuka on se kaksnaamaisin tyyppi joka kusee sormia napsauttamalla sun koko elämäs.

Mä en tie koska musta tuli näin "aikuinen" ja filosofinen. Eilen mä opin ittestäni taas lisää. Pikku hiljaa mä alan hahmottaan sitä kuka mä oon, mikä mua satuttaa, mitä mä varon ja mitä kaikki tekemiset mulle aiheuttaa.
Ja voin todeta jälkeen päin, kiitos Ukolle joka tuli sillon sen paskan keskellä mun elämään. Kiitos Muruselle joka tuli mun elämään sen jälkeen takasin. Niiden avulla mä ehkä oon saanu itteni kasaan, kasattua sen muurin tohon mun eteen. Niiden avulla mä jaksan päivästä toiseen.
Joskus mä mietin et asioista pitäis puhua, mun pitäis saada selvitettyä ne kaikki solmut tuolta mun sisältä. Mut ehkä kuitenkin omalla tavallaan ne auttaa mua elämässä. Mä en enää ikinä oo niin hyväuskonen ja sinisilmänen mitä mä sillon olin. Mun hälytyskellot soi pienimmästäkin. Onhan sen kans välillä kurja elää mut ne pitää sen muurin korkeella. Kaikki paska mitä mulla on ollu, ja mitä on tuolla sisällä edelleenkin, ne tekee musta tälläsen.
Ehkä mä joskus kirjotan ne kaikki asiat paperille tai tänne, käyn ne niin läpi. Nyt kun mä ymmärrän mitkä muistot on niitä "pahoja" ja mitkä mua satuttaa.

Mä oon ollu joskus tosi rikki, osittain edelleenkin mut nyt mä osaan haudata ne tunteet, osaan omalla tavallani jatkaa elämää.