Ruohonjuuri tasolla

Tää päivä oli ihan jees. Ekat päikkärit nukuttiin yhdessä ja sen jälkeen paineltiinkin ulos. Mummu oli MiniMiehen kanssa sen aikaa et sain käytyä suihkussa, jo oli aikakin! Äitinä ollessa ei vaan tunnu kerkiävän sinne suihkuun. Ei sitten millään.
Toisille päikkäreille herra nukahti vähän liian aikasin. Hän pötkötteli ja ihmetteli hissukseen lattialla. Annoin pikkuselle tyynyn ja siihen se nukahti.

Illalla oltiin vielä uudestaan ulkona niin kauan kunnes tuli kasin aikaan väsy. Hän maisteli taas ruohoja, heitteli hiekkaleluja innoissaan ja jahtas koiraa. Vitsi ku sais tohon mummulan pihaan oman hiekkalaatikon! Pikku Ukko tykkäis siitä varmasti! Tässä lähellä ei ees oo mitään puistoo lähellä mihin vois mennä istuskeleen.
Iltapuuroa tehdessä MiniMies tapitti silmäkovana Simpsoneita telkkarista, istu hiljaa lattialla ja keskittymistä ei häirinnyt sitten mikään. Puuron kun sain valmiiks olin menossa hakeen poikaa pöydän ääreen syömään; se oli nukahtanu. Siellä se oli peppu pystyssä ja kuorsas vaimeesti. Teki ulkoilma tehtävänsä. Varovasti herättelin kuitenkin MiniMiehen syömään puuronsa ja pistin sitten sänkyyn nukkuun.

Mä painelin ulos viel jatkaan keskeneräsiä hommia. Leikkasin ruohon, kitkin rikkaruohoja ja heittelin kukkapurkit kasaan. Ahkera minä! Urakan päätteeks polttelin tupakkaa ja haahuilin pihalla katselemassa kukkasia, mikä ihana hiljasuus <3 Vaimeesti linnut visersi jossain, hyttyset hiukan inisi ja ruoho suhisi jalkojen alla. Nam. Siitä mä tykkäsin KUNNES mun päässä alko soimaan turhankin kovaa "RAAAAKKKKAUS ON LUMIVALKOINEN...." Hetkonen... Ei kuulu ihan jokapäiväseen musiikkimakuun tuo. Lopputulos: mun on ikävä. Ukkoo. Uskomatonta mutta totta. Parin päivän aikana voimistuneet vihlasut rinnassa ja lievä ahdistus, ei se voi olla muuta kun ikävää. Huoh. Ja nyt on keskiviikko. Se tulee VASTA perjantaina. Jo on hemppaa :D
Ollaan jo sovittu et mennään yhdessä metsään. Tossa lähellä on joku tosi hieno paikka missä on kallioita, joissa paljon luolia ja kaikennäkösiä onkaloita. Ne on kuulemma pikku poikina ollu mopoillaan siellä ja piilotellu vanhemmiltaan. :D odotan mielenkiinnolla, toivottavasti Ukko pitää sanansa ja lähtee mun kanssa sinne metsään :) MiniMies saa jäädä siks aikaa Mummun kans, rattailla metsässä samoilu on hippasen hankalaa.

Ens yönä urakoidaan taas maidottomuutta vastaan. Peukut pystyyn!