Meillä on tuttipullo edelleen käytössä.
Myös tutti.
Ja hän myös heräilee öisin ja saa maitoa.
Vaippa on 24/7 käytössä, mikä tässä vaiheessa vielä ihan normaalia.
Ja näistä kaikista pitäisi päästä eroon. Hmm.. Ja mites se mahtaa tapahtua?! Vinkkejä otetaan vastaan.
Mä oon ollu hiukan vetelä näiden asioiden suhteen. Yösyöntiä oon koittanu rajottaa aina välillä pikku konstein. Monta monta kuukautta sitten kokeilin velliä. Herra on syönyt 5kk asti iltapuuron ja sen jälkeen vielä maitoa ennen nukkumaan menoa. Kokeilin vaihtaa maidon velliin, ei kelvannu. Ei sitten millään. Ja meillä ei sitten velliä syödä. En ole alun alkaenkaan velliä pikku herralle antanut, vaan sai puuroa heti sillon kun oli sen aika. Olen itse kokenut vellin turhaksi. :)
No sit on ollu satunnaisia kertoja kun olen kokeillut yöllä antaa tutin ja rauhottaa ja kun siitä ei mitään muuta oo tullut kun järkyttävä raivohuuto, on hän saanut haluamansa, maitopullon.
Muutamia viikkoja sitten mä päätin, nyt loppu. Mä en aijo enää heräillä öisin ton lapsen kanssa. Ja kaikki alko suhteellisen kivuttomasti. Sain ensimmäisenä yönä kolmella heräämis kerralla herran nukahtaan alle puolessa tunnissa. Melkein viikko jatkettiin ja raivo kasvo. Jonka lisäksi sitten kummallakin Ukolla että MiniMiehellä oli vatsatautia ni se yritys jäi taakse, tarviihan lapsen juotavaa saada kun kerran vatsa löysällä.
Ajattelin sillon myös ettei ehkä herra oo vielä valmis, lapset kun on niin erilaisia.
Yks asia miks mä oon koko juttua venyttäny; naapurit. Meijän pienellä suloisella vauvalla on aivan järisyttävä ääni. Ja se nousee nousemistaan, enkä oo ihan varma vieläkään kuinkakohan paljon niin pienestä ihmisestä sitä ääntä voi lähteäkään. Ja yöllä kun kiellät herralta maitopullon, oon ihan varma et ikkunoihin tulee säröjä. Sillä on oikeesti KOVA ääni ja en liiottele, tai sit kaikki muut lapset on hiljasia :D
No kuitenkin, naapurit heräilee siihen itkuun ja kävelee kiukuspäissään yläkerrassa kantapäillään tömistellen. Ja mä istun sängyn reunalla kuiskien kattoon: "Anteeks..."
Nyt me ollaan tää viikko äidillä MAALLA, jossa on kyllä naapurit lähellä mutta nyt mä varmaan voin kuitenkin huudattaa tota lasta ilman huonoo omaa tuntoa naapureista. Ja Ukko on kotona, saa nukkua yönsä rauhassa ja menee sitten levänneenä töihin. Äidiltä kysyin illalla, "Eihän sua haittaa jos hiukan huudatan tota lasta yöllä?" Ei haitannu, joten meillä alkaa Unikoulutus vol 2. Toivottavasti nyt menee paremmin!
Mulla on vaan vielä tavan kanssa hiukan ongelmia.. Tai siis tavan päättämisen kanssa.
Annanko vettä?
Otanko syliin?
Tai jos otankin sänkyyn viereen sitten kun herää?
Jos annan vettä annanko tuttipullosta vai nokkamukista?
Lopputulos:
Koitan olla antamatta vettä, koska MiniMies ei tykkää vedestä ja se saa kahta kauheemman kohtauksen aikaseks. Tuli huomattua aikasemmalla kokeilulla.
En ota syliin. Kokeillaan ensin rauhottelua omassa sängyssä. Tutilla, tassuttelulla ja posken silittämisellä. Tiukka "nyt nukutaan". Ja jos se ei vaan tahdo rauhottua ni sit EHKÄ otan hänet viereen nukkumaan.
Maitoa en ota viereen, vesipullon otan. Varmuuden vuoks. Ja se on tuttipullo. Ei nokkamuki.
Nokkamukia ollaan treenattu päivisin ruoan kanssa mutta jostain syystä herra ei vaan osaa juoda siitä. Ehkä nyt unikoulun ohessa koitetaan ankarammin sitä nokkamukiakin. Tutti saa olla. Vielä. Pikkasen aikaa.
Eli näin meillä, ensin yritetään nukkua ja luopua tuttipullosta. Sitten siirrytään pottaan ja tutittomuuteen pikku hiljaa.
Nyt kirjotettuna suunnitelma kuulostaa ihan hyvältä, melkein täydelliseltä. :D
Jatkan tästä myöhemmin ja ehkä huomenna kirjotetaan miten yö meni ;) Toivottavasti onnistuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti