En oo kerenny kirjottaan, viime viikko oli sen verran hirvee.
MiniMies huus, raivos, potki ja kilju. Paskaepisodeja oli 1kpl/pv. Hän ei tahtonut syödä mitään, maitoa joi. Tuttipullosta, mistäs muustakaan. Ja tietenkin meijän unikoulu heitettiin roskiin. Herra heräilee taas öisin -.- Mutta ehkä tää arki palautuu taas normaaliks.
Ilmeisesti ikenet vaivas ja poskihampaat tuli kokonaan läpi. Nyt ollu jo hiukan helpompaa elää pikku herran kans. Kiukkua huomattavasti vähemmän ja ruokailua hiukan enemmän, vähän tää vaatii vielä taas opettelua mut alku on jo hyvä :)
Pieni muksahduskin tuli taas viime viikolla. Pistin pesukoneeseen pyykkejä, eli käänsin jopa minutin ajaksi selkäni. Ni eiköhän se könynny turvaistuimensa kanssa. Ja taas se sai suunsa vuotaan. Tällä kertaa meinasin jo lähtee lekuriin mutta kyllä sekin siitä sitten helpotti :)
Tarttee vissiin ostaa sille hammassuojat. Näyttäs olevan sukuvika. Minä kun oon lapsena opetellu lentämistä niin on menny hampaat sisään ja nyt kasvaa miten sattuu :/ Saas nähä koska ollaan ton meijän pojan kans sairaalalla O.o
Eilen mä niin päätin et me muutetaan, kaupungin toiseen päähän. Koitan saada sieltä meille rivarikolmion. Mahdoton toivomus ehkä mutta yritys hyvä :D Ja sit Murunenkin koittaa saada sieltä kämppää eli ollaan varmaan naapureita jossain vaiheessa :) JeiJ!
Mulla on blogi-kriisi, taas. Tahtoisin "julkisen" blogin, jossa olis kuvia ja enemmän meitä, mutta noi facebookin feikki profiilit pisti taas mietityttään. Ja mitäs mä tälle blogille teen, piilotan? Poistaakaan en tahdo kun on kuitenkin kiva ite lukee näitä. Ja tää blogi on ollu pelkästään mua varten, mä halusin kirjottaa ja nyt tästä on tullu jo terapiaa :D Tällä hetkellä kuitenkin blogi on siinä kunnossa etten toivo kaikkien tuttujen lukevan tätä. Mutta ehkä mua ei tunnisteta. Pari ystävää on sellaisia jotka tietää musta tän kaiken mitä tänne kirjotan ja ne tätä saa lukea ihan rauhassa jos niin haluavat mutta muille en mainosta tämän olemassa oloa.
Enkä tahdo lopettaa tän blogin kirjoittamista. Koska tänne mä voin kirjottaa KAIKEN, kaikki mun mielipiteet joita ei kaikille jaeta, kaikki ärsytykset jotka ei sovellu kaikkien korviin, ihan kaiken.
Näitä tää jää miettiin...
24. heinäkuuta 2012
12. heinäkuuta 2012
Pikku muksahdus
Eilen en kerenny kirjottaan mitään ku illalla käytiin vielä pelastamassa
äiti vierailta mailta. yhentoista kieppeillä oltiin kotona ja iltapalan
jälkeen mentiin suoraan nukkuun.
Viime yö meni taas paljon paremmin. MiniMies heräs vasta aamulla ja sillonkin riitti pelkkä tutti. Vasta hiukan ennen yhtä toista noustiin sängystä. Ohhoh. Seuraava urakka onkin sitten et mennään aikasemmin nukkuun ja jos herättäskin vaikka hiukan aikasemmin :D
Minimies menee iltasin yhdeksän aikaan nukkuun, ja selvästikin nyt kun nukkuu koko yön hän tahtois nukkua pitkään ja hartaasti. Mikä passaa mulle kyllä oikein hyvin mut menee päivä kyllä hukkaan ku herää vasta niin myöhään. Ja tulevaisuuttakin ajatellen olis varmasti parempi kun totuttelis herään hiukka aikasemmin.
Meillä kävi pikku haaveri eilen. Olin ite olkkarissa ja Minimies seilas pitkin kämppää. Niin kun aina, mä en oo ikinä ottanu tavaks juosta sen lapsen perässä. Koti on oikeestaan sen verran järkätty et saa mennä vapaasti minne vaan. Tietysti jotkut paikat on teljetty ovien taakse ja ne siellä pysyköön. :D
Olkkariin kuulu tuttu TUMPS -ääni, joka kuuluu aika usein kun ei osaa laskeutua vielä kunnolla. Kiipeilee hyvin jo tukia vasten ja saattaa vähän kävelläkin mutta laskeutuminen on vielä hiukan hakusessa.
TUMPS -äänestä seuras hirvee huuto ja menin kattoon, poika makas rähmällään lattialla ja tietenkin nostin syliin rauhottuun. Vasta sitten kun MiniMies oli hieronnu naamaansa mun olkapäähän huomasin että tulee hiukan verta. Nopeesti sai paikannettua et suustahan se tulee. Ja pikku mies rauhottukin saman tien, eli ei iso vamma voinu olla.
Ukkohan huusi heti vessasta:
"Kaatuks taas?"
"Juu, tulee hiukan verta, tuutko pois et saatas putsattua herran naama?"
"Paljonkin?! Tarviiks lähtee lääkäriin?!"
"Ei varmaankaan, katottas nyt ensin mitä siellä on.."
Vanulapuilla ja vedellä saatiin putsattua naama ja paikannettiin vuoto joka oli jo siinä vaiheessa tyrehtynyt. Ylähuulesta oli hampaat hiukan menny "läpi". Hampaat näytti olevan ihan kunnossa joten se ei sitten aiheuttanut enempää toimenpiteitä.
Nyt meillä on sitten turbohuuli :D
Syöminen jäi hiukan vähälle eilen ku tosiaan aristi jonkin verran huulta mutta tänään söi jo kunnolla. Omituisen tuntunen se vissiin on ku tarvii koko ajan kielellä kokeilla :)
Illalla mietin tapahtunutta ja sain ajatuksiini kummallisen asian.
Oonko mä välinpitämätön äiti? Tilanne ei juurikaan pelästyttäny mua. "Katos, herra, tulee pikkasen verta." Tais olla ensimmäinen lause kun huomasin tilanteen. Juttelin pojalle koko ajan, "ei oo mitään hätää, katotaan mitä sinne tuli, pikku pipi vaan." Sen aikaa et Ukko sai ittensä vessasta ulos katteltiin peilistä ja tutkittiin hiukan mikäs juttu tää on: "Hiukan tulee verta, ei haittaa". Peiliin katselleessaan naama veressä poika vaan naureskeli kovasti :D
Jälkikäteenkään en saanut mitään tutinoita tai tärinöitä joita usein tulee tietyissä tilanteissa. Putsattiin naama ja arki jatku.
Mä tulin ajatuksissani siihen tulokseen et miks mä ylipäätään olisin edes hätääntyny. Verta oli muttei sitä tullut valumalla mistää. Poika rauhottu heti melkein kun syliin pääsi. Eihän siinä ollu mitään hätää. Oikeesti.
Ylimääränen hysteria olis luultavasti pelästyttäny myös pojan mutta nyt rauhottu nopeesti kun äitikin oli rauhallinen. Oikeestaan mä taisin toimia juurikin niin miten olen tahtonutkin. Ukko tais hiukan hätääntyä mutta sekin rauhottu "ei mitään hätää" lauseella :D
Sillon aikasemmin kun tännekin kirjotin herran pienestä tukehtumiskohtauksesta. (Paniikki tuolta löytyy kyseinen teksti) Hätäännyin sillon, sillon mä ihan tosi pelästyin. Mut sillon alko oleen jo hätä käsillä, silti mä toimin hyvin rauhallisesti ja tietoisesti.
Koitin hartaasti etsiä erästä toista haaverikertaa näistä teksteistä mutta en löytäny, ilmeisesti en oo siitä sitten kirjottanu mutta eräs tyttö joka on samanikäinen meijän pojjaan kanssa. Hän kaatui myös jokunen aika sitten ja meni nenä vähän halki. Hänen äitinsä oli hysteerinen, itki ja panikoi. Tilanne oli sillain eri, verta tuli paljon, niin kun nenästä aina. Ja tämä äiti on itse piikki kammoinen ja hiukan heikko katteleen verta. Tästä syystä me mentiin murusen kanssa hoitaan tää tilanne. Mä otin Tytyn syliin ja aloin jutteleen niitä näitä ja taaskaan ei ollu mitään hätää :D Likka rauhottu melkein saman tien ja alko hymyileenkin. Ambulanssi kuskeille likka oli huutanu, tietysti kun oli vieraita ihmisiä. Isoveljelle koitettiin myös kertoo ettei siskolla oo hätää. Me mennään vaan sairaalaan pikkasen korjaan siskon nenää muttei oo mitään hätää. Tilanne rauhottu siitä aika nopeesti.
Siinä tilanteessa sen huomas, äiti kun on rauhallinen, ei lapsellakaan ole mitään hätää. Totta kai lapsi pelästyy jos äiti on ihan hysteerinen. Tai oikeestaan läsnä olijat. Äiti pysy itkusena ja hysteerisenä loppuun asti mutta mehän ei likan kanssa keskitytty äitiin vaan koitettiin leikkiä ja jutella niitä näitä.
Näitä juttuja tulee ja menee. Pienet lapset koheltaa, varsinkin pojat, joita tässä on jo kaksi. MiniMies ja J. Eiköhän me saatas pelästyä joka viikko jos kaikista muksahduksista pelästyttäs :D
Nyt mä tiedän jo varmasti sen et meillä haaverit hoidetaan kylmän viileesti ja jatketaan arkee. Lääkäriin mennään jos tilanne sitä vaatii.
Olen tyytyväinen.
Viime yö meni taas paljon paremmin. MiniMies heräs vasta aamulla ja sillonkin riitti pelkkä tutti. Vasta hiukan ennen yhtä toista noustiin sängystä. Ohhoh. Seuraava urakka onkin sitten et mennään aikasemmin nukkuun ja jos herättäskin vaikka hiukan aikasemmin :D
Minimies menee iltasin yhdeksän aikaan nukkuun, ja selvästikin nyt kun nukkuu koko yön hän tahtois nukkua pitkään ja hartaasti. Mikä passaa mulle kyllä oikein hyvin mut menee päivä kyllä hukkaan ku herää vasta niin myöhään. Ja tulevaisuuttakin ajatellen olis varmasti parempi kun totuttelis herään hiukka aikasemmin.
Meillä kävi pikku haaveri eilen. Olin ite olkkarissa ja Minimies seilas pitkin kämppää. Niin kun aina, mä en oo ikinä ottanu tavaks juosta sen lapsen perässä. Koti on oikeestaan sen verran järkätty et saa mennä vapaasti minne vaan. Tietysti jotkut paikat on teljetty ovien taakse ja ne siellä pysyköön. :D
Olkkariin kuulu tuttu TUMPS -ääni, joka kuuluu aika usein kun ei osaa laskeutua vielä kunnolla. Kiipeilee hyvin jo tukia vasten ja saattaa vähän kävelläkin mutta laskeutuminen on vielä hiukan hakusessa.
TUMPS -äänestä seuras hirvee huuto ja menin kattoon, poika makas rähmällään lattialla ja tietenkin nostin syliin rauhottuun. Vasta sitten kun MiniMies oli hieronnu naamaansa mun olkapäähän huomasin että tulee hiukan verta. Nopeesti sai paikannettua et suustahan se tulee. Ja pikku mies rauhottukin saman tien, eli ei iso vamma voinu olla.
Ukkohan huusi heti vessasta:
"Kaatuks taas?"
"Juu, tulee hiukan verta, tuutko pois et saatas putsattua herran naama?"
"Paljonkin?! Tarviiks lähtee lääkäriin?!"
"Ei varmaankaan, katottas nyt ensin mitä siellä on.."
Vanulapuilla ja vedellä saatiin putsattua naama ja paikannettiin vuoto joka oli jo siinä vaiheessa tyrehtynyt. Ylähuulesta oli hampaat hiukan menny "läpi". Hampaat näytti olevan ihan kunnossa joten se ei sitten aiheuttanut enempää toimenpiteitä.
Nyt meillä on sitten turbohuuli :D
Syöminen jäi hiukan vähälle eilen ku tosiaan aristi jonkin verran huulta mutta tänään söi jo kunnolla. Omituisen tuntunen se vissiin on ku tarvii koko ajan kielellä kokeilla :)
Illalla mietin tapahtunutta ja sain ajatuksiini kummallisen asian.
Oonko mä välinpitämätön äiti? Tilanne ei juurikaan pelästyttäny mua. "Katos, herra, tulee pikkasen verta." Tais olla ensimmäinen lause kun huomasin tilanteen. Juttelin pojalle koko ajan, "ei oo mitään hätää, katotaan mitä sinne tuli, pikku pipi vaan." Sen aikaa et Ukko sai ittensä vessasta ulos katteltiin peilistä ja tutkittiin hiukan mikäs juttu tää on: "Hiukan tulee verta, ei haittaa". Peiliin katselleessaan naama veressä poika vaan naureskeli kovasti :D
Jälkikäteenkään en saanut mitään tutinoita tai tärinöitä joita usein tulee tietyissä tilanteissa. Putsattiin naama ja arki jatku.
Mä tulin ajatuksissani siihen tulokseen et miks mä ylipäätään olisin edes hätääntyny. Verta oli muttei sitä tullut valumalla mistää. Poika rauhottu heti melkein kun syliin pääsi. Eihän siinä ollu mitään hätää. Oikeesti.
Ylimääränen hysteria olis luultavasti pelästyttäny myös pojan mutta nyt rauhottu nopeesti kun äitikin oli rauhallinen. Oikeestaan mä taisin toimia juurikin niin miten olen tahtonutkin. Ukko tais hiukan hätääntyä mutta sekin rauhottu "ei mitään hätää" lauseella :D
Sillon aikasemmin kun tännekin kirjotin herran pienestä tukehtumiskohtauksesta. (Paniikki tuolta löytyy kyseinen teksti) Hätäännyin sillon, sillon mä ihan tosi pelästyin. Mut sillon alko oleen jo hätä käsillä, silti mä toimin hyvin rauhallisesti ja tietoisesti.
Koitin hartaasti etsiä erästä toista haaverikertaa näistä teksteistä mutta en löytäny, ilmeisesti en oo siitä sitten kirjottanu mutta eräs tyttö joka on samanikäinen meijän pojjaan kanssa. Hän kaatui myös jokunen aika sitten ja meni nenä vähän halki. Hänen äitinsä oli hysteerinen, itki ja panikoi. Tilanne oli sillain eri, verta tuli paljon, niin kun nenästä aina. Ja tämä äiti on itse piikki kammoinen ja hiukan heikko katteleen verta. Tästä syystä me mentiin murusen kanssa hoitaan tää tilanne. Mä otin Tytyn syliin ja aloin jutteleen niitä näitä ja taaskaan ei ollu mitään hätää :D Likka rauhottu melkein saman tien ja alko hymyileenkin. Ambulanssi kuskeille likka oli huutanu, tietysti kun oli vieraita ihmisiä. Isoveljelle koitettiin myös kertoo ettei siskolla oo hätää. Me mennään vaan sairaalaan pikkasen korjaan siskon nenää muttei oo mitään hätää. Tilanne rauhottu siitä aika nopeesti.
Siinä tilanteessa sen huomas, äiti kun on rauhallinen, ei lapsellakaan ole mitään hätää. Totta kai lapsi pelästyy jos äiti on ihan hysteerinen. Tai oikeestaan läsnä olijat. Äiti pysy itkusena ja hysteerisenä loppuun asti mutta mehän ei likan kanssa keskitytty äitiin vaan koitettiin leikkiä ja jutella niitä näitä.
Näitä juttuja tulee ja menee. Pienet lapset koheltaa, varsinkin pojat, joita tässä on jo kaksi. MiniMies ja J. Eiköhän me saatas pelästyä joka viikko jos kaikista muksahduksista pelästyttäs :D
Nyt mä tiedän jo varmasti sen et meillä haaverit hoidetaan kylmän viileesti ja jatketaan arkee. Lääkäriin mennään jos tilanne sitä vaatii.
Olen tyytyväinen.
10. heinäkuuta 2012
Älä nuolase ennen ku tipahtaa!
Jep, juurikin kun kehuin kuinka hyvin MiniMies on nukkunut. Koko yö oli ihan pelkkää kitinää ja natinaa.. En tie mikä oli, ja kolmelta luovutin ja annoin maitoo. Ku olis nukkunu edes hetken, mut ei. Meni aika tasasesti valvoessa. Juuri kun oli pääsemässä ihanaan unien maailmaan, kuulu pinnasängystä rääkäsy. Toivottavasti sama rutiini ei toistu ens yönä..
Aamulla lähettiin tosiaan Muruselle tapaan uutta mammaa. Joka oli tosiaan mukava ja samankaltainen. Sopii hyvin meijän porukkaan pituutensakin puolesta :D Ihan yhtä pätkiä kaikkia. Ei olla vissiin oltu pituuden jaossa mukana :D
Hyvin avoimesti kerto omasta elämästään ja hiukan päästiin jo tutustuun. Joskus sitten mennään niillä käymään tai ne tulee pojan kans meille, joka ei siis ollut tällä kertaa mukana. Niillä on suhteellisen lähellä meitä OMAKOTITALO ja OMAPIHA. Mehän ollaan murusen kans kohta joka päivä siellä! Kaupungissa välillä tuntuu hiukan tekeminen loppuvan kesken noiden lasten kans.
Mutta eiköhän me sen mamman kanssa törmäillä uudestaankin :)
Päivällä olin vähän aikaa J:n kanssa kaksistaan ulkona. MiniMies oli nukkumassa ja aattelin hyödyntää senkin ajan :) J tahtoi kovasti ulos, osoitteli innoissaan takkiaan ja kenkiään. No niskaan vaan ja ulos. Käveltiin pidemmän kaavan kautta puistoon, matkalla potkittiin hiukan palloo ja kerättiin äidille kukka. Puistossa kerettiin tekeen jo monta hiekkakakkua, keinuun, kiikkuun ja laskeen liukumäkeä ennen kun Äiti tuli paikalle. Muruselle tiedoksi, oltais me kaksistaankin pärjätty <3 Mutta uusiks sit taas joskus :)
Illalla käytiin viel Murusen kans kaffeella Nesteellä ja todettiin (TAAS kerran) erään miehen vainoovan meitä. Se on aina samaan aikaan meijän kans nesteellä ja myöskin ABC:llä jos siellä joskus käydään. Monta kertaa kylillä ajaa ohi. Me siis nähdään tätä miestä ihan alvariinsa joka paikassa! Ja se on aika ällö ja inha jajaja ties mitä.
murunen osti Ukolle edin sieltä ja torvelot sitte unohdettiin se sinne pöytään. Käytiin tankilla ja olin menossa jo kotiin kun vasta sitten huomattiin se. Ei ku takas tsekkaan löytyykö se sieltä pöydästä vielä. Siin istu jokunen tyyppi:
"Moi, onks toi edi teijän?"
"Ei" Kaikki kolme tyyppiä samaan aikaan.
"Kiva, sit se on varmaan meijän"
Ja lähin meneen :D Tyylillä taas typyt vetää. :D
Nyt lähen iltapalalle ja nukkuun Ukkojen kans <3 Et jaksaa yön taas temuta......
Ps. V soitti mulle. Hmm. Nukunkohan kuitenkaan yöllä vaikka MiniMies nukkuiski.. Mut siit huomenna lisää.. :)
Aamulla lähettiin tosiaan Muruselle tapaan uutta mammaa. Joka oli tosiaan mukava ja samankaltainen. Sopii hyvin meijän porukkaan pituutensakin puolesta :D Ihan yhtä pätkiä kaikkia. Ei olla vissiin oltu pituuden jaossa mukana :D
Hyvin avoimesti kerto omasta elämästään ja hiukan päästiin jo tutustuun. Joskus sitten mennään niillä käymään tai ne tulee pojan kans meille, joka ei siis ollut tällä kertaa mukana. Niillä on suhteellisen lähellä meitä OMAKOTITALO ja OMAPIHA. Mehän ollaan murusen kans kohta joka päivä siellä! Kaupungissa välillä tuntuu hiukan tekeminen loppuvan kesken noiden lasten kans.
Mutta eiköhän me sen mamman kanssa törmäillä uudestaankin :)
Päivällä olin vähän aikaa J:n kanssa kaksistaan ulkona. MiniMies oli nukkumassa ja aattelin hyödyntää senkin ajan :) J tahtoi kovasti ulos, osoitteli innoissaan takkiaan ja kenkiään. No niskaan vaan ja ulos. Käveltiin pidemmän kaavan kautta puistoon, matkalla potkittiin hiukan palloo ja kerättiin äidille kukka. Puistossa kerettiin tekeen jo monta hiekkakakkua, keinuun, kiikkuun ja laskeen liukumäkeä ennen kun Äiti tuli paikalle. Muruselle tiedoksi, oltais me kaksistaankin pärjätty <3 Mutta uusiks sit taas joskus :)
Illalla käytiin viel Murusen kans kaffeella Nesteellä ja todettiin (TAAS kerran) erään miehen vainoovan meitä. Se on aina samaan aikaan meijän kans nesteellä ja myöskin ABC:llä jos siellä joskus käydään. Monta kertaa kylillä ajaa ohi. Me siis nähdään tätä miestä ihan alvariinsa joka paikassa! Ja se on aika ällö ja inha jajaja ties mitä.
murunen osti Ukolle edin sieltä ja torvelot sitte unohdettiin se sinne pöytään. Käytiin tankilla ja olin menossa jo kotiin kun vasta sitten huomattiin se. Ei ku takas tsekkaan löytyykö se sieltä pöydästä vielä. Siin istu jokunen tyyppi:
"Moi, onks toi edi teijän?"
"Ei" Kaikki kolme tyyppiä samaan aikaan.
"Kiva, sit se on varmaan meijän"
Ja lähin meneen :D Tyylillä taas typyt vetää. :D
Nyt lähen iltapalalle ja nukkuun Ukkojen kans <3 Et jaksaa yön taas temuta......
Ps. V soitti mulle. Hmm. Nukunkohan kuitenkaan yöllä vaikka MiniMies nukkuiski.. Mut siit huomenna lisää.. :)
9. heinäkuuta 2012
Niskapaska, sanan merkitys selvis
Nyt alkaa näyttään siltä et unikoulusta olis iloo. Monen monta yötä on mennyt jo niin että MiniMies herää aamulla juomaan maitoa, kuuden ja seitsemän välissä. Muttei herää enää yön aikana. Jes!
Tänään aamulla herra jatko vielä uniaan ja herättiin vasta ennen yhtätoista, OHHOH.. Hiukan meni pitkäks. Mut se johtu siitä et meni vasta niin myöhään nukkuun. Veti kotimatkalla piristävät päikkärit enkä saanukaan kotona enää kymmenenkään aikaan vielä nukkumaan.
Ja arvatkaa monta koneellista pesin pyykkiä?! Yhden, yhdeksältä illalla. Siivosinko?! No en, paitsi yhdet ympäri kämppää levitetyt paskat.
MiniMies oli nukkunut yön ilman bodya ja annoin sen temmeltää vielä heräämisen jälkeenkin vaippasillaan. Jossain välissä huomasin että herra vääntää kakkaa vaippaan ja jäin odotteleen tuotoksia. Seuraava vilkasu; herra seiso olkkarinpöytää vasten selkä muhun päin, joka oli paskassa. Siis se lapsi oli ihan ympäriinsä siinä tavarassa; selkä, reidet, vaippa täys sisä- että ulkopuolelta. Nappasin lapsen syliin, koittamatta sotkee itteeni. Seison hetken hoitopöydän vieressä miettien: "Mitäs helvettiä mä tälle teen?"
Kiedoin lapsen pyyhkeeseen ja koitin purkaa sieltä tavaran seasta vaipan pois ja eikun pesulle. Ja selvittiin siitäkin. Jonka jälkeen kävin sitten pyyhkimässä olkkarinlattian vielä kosteuspyyhkeillä. Huh.
Mut nyt mä tiedän tasan tarkkaan mitä sana NISKAPASKA tarkottaa, se oli just jotain sellasta..
Ukko soitti mulle just kun oli saanu lapsen hoitopöydälle ja olin tunkemassa sormiani vaipan sekaan. "Mä soitan sulle kohta, täs on pieni tilanne nyt just..."
"Niin mutku oliks se neljästoista päivä ... "
"MÄ SOITAN SULLE KOHTA!"
Ei ihan sit just meinannu mennä jakeluun.. Mur.
Kovasti ihmettelin miksi tuollainen tuotos, mikä sen aiheutti..? MiniMiehellä on tosi harvoin noin löysä kakka O.o Vois kuulemma johtua kuumista ilmoista, että ihan äidinmaidonkorvike pistää vattan sekasin kun on kuuma ilma. En sitten tiedä, kai kaikki voi olla mahdollista. Onhan nyt ollu tosi tukalaa!
Lähin puolen päivän aikaan Murusen kans kahville, jossa kuluki sitte pari tuntia kun sain MiniMiehen nukahtaan rattaisiin. Loppujen lopuks vesisade iski ja lähettiin sitä karkuun. Mentiin Muruselle moikkaan J:tä ja kuluttaan loppu päivä. Tehtiin yhdessä ruokaa ja hörpittiin kaffetta. J ja MiniMies leikki keskenään, vissiin ensimmäisen kerran. J juoksi karkuun minkä kerkes ja MiniMies konttas kauheeta vauhtia perässä <3 :D Ja välillä hiukan toiste päin. Oli ne sulosia, ihania jajajaja vaikka mitä. Hetkiä elämässä joista nauttii täysin siemauksin <3 ystävät, lapset leikkii keskenään, kahvia ja rupattelua.
Huomenna meillä on Murusen kanssa niillä omanlainen mammatapaaminen. Eräs mamma joka on yksinäinen ja samankaltainen kun me (polttaa tupakkaa, lasten hoito ei aina oo ihan yhtä herkkua ja "kiiltokuva" mammojen seura on ehkä hiukan ahdistavaa), kaipaa kovasti seuraa ja me ilmottauduttiin samankaltaisiksi ja sovittiin rehvit :) Olis kyllä kiva kun sais lisää samankaltaisia mammoja joiden edessä ei tarttis miettiä mitä uskaltaa sanoo ja mitä ei. Saa ihan rauhassa kirota jokasen paskaepisodin alimpaan helvettiin ja ruokasodan indokiinaan :D
Josta tulikin mieleeni ettei MiniMies oo taas tänään kauheen iloisesti halunnut syödä yhtään mitään. Mut se johtuu hampaista. Sille puhkes viikonloppuna ylös poskihampaat ja ne vissiin haittaa hiukan menoo. Ja samanlainen syömättömyys kohtaus oli ihan hetki sitten kun alas puhkes poskihampaat. ja tästä asiasta oon päättäny ettei meidän tuttipullo lähe yhtään minnekään, suostuu kuitenkin mielellään juomaan maitoa kun suu on kipee, ja pääasia et syö/juo jotain edes.
mut nyt niitä hampaita on sitten jo 12, eli vielä puuttuu 8kpl. Kulmahampaat ja yhdet poskihampaat. Murunen viisaana kertoi että maitohampaita tulee kaiketi 20kpl lapsille :) Itse en tiennyt kyseistä asiaa. Aina oppii uutta!
Tiedoksenne etten varmaan ikinä enää (paitsi pakon vaatiessa) yritä kirjottaa Ukon puhelimella postausta. Pari ärräpäätä lensi :D Hiukan nopeempaa ja helpompaa kuitenkin kirjottaa koneella. Mut voihan sitä autossa tai jossain missä ei koneelle pääse ni tehdä postauksia sillon :D
Nyt ripustaan ne pyykit jotka vaivalla sain pestyä ja jos sit tutiin :) Huomista odotellessa.
Öitä <3
Tänään aamulla herra jatko vielä uniaan ja herättiin vasta ennen yhtätoista, OHHOH.. Hiukan meni pitkäks. Mut se johtu siitä et meni vasta niin myöhään nukkuun. Veti kotimatkalla piristävät päikkärit enkä saanukaan kotona enää kymmenenkään aikaan vielä nukkumaan.
Ja arvatkaa monta koneellista pesin pyykkiä?! Yhden, yhdeksältä illalla. Siivosinko?! No en, paitsi yhdet ympäri kämppää levitetyt paskat.
MiniMies oli nukkunut yön ilman bodya ja annoin sen temmeltää vielä heräämisen jälkeenkin vaippasillaan. Jossain välissä huomasin että herra vääntää kakkaa vaippaan ja jäin odotteleen tuotoksia. Seuraava vilkasu; herra seiso olkkarinpöytää vasten selkä muhun päin, joka oli paskassa. Siis se lapsi oli ihan ympäriinsä siinä tavarassa; selkä, reidet, vaippa täys sisä- että ulkopuolelta. Nappasin lapsen syliin, koittamatta sotkee itteeni. Seison hetken hoitopöydän vieressä miettien: "Mitäs helvettiä mä tälle teen?"
Kiedoin lapsen pyyhkeeseen ja koitin purkaa sieltä tavaran seasta vaipan pois ja eikun pesulle. Ja selvittiin siitäkin. Jonka jälkeen kävin sitten pyyhkimässä olkkarinlattian vielä kosteuspyyhkeillä. Huh.
Mut nyt mä tiedän tasan tarkkaan mitä sana NISKAPASKA tarkottaa, se oli just jotain sellasta..
Ukko soitti mulle just kun oli saanu lapsen hoitopöydälle ja olin tunkemassa sormiani vaipan sekaan. "Mä soitan sulle kohta, täs on pieni tilanne nyt just..."
"Niin mutku oliks se neljästoista päivä ... "
"MÄ SOITAN SULLE KOHTA!"
Ei ihan sit just meinannu mennä jakeluun.. Mur.
Kovasti ihmettelin miksi tuollainen tuotos, mikä sen aiheutti..? MiniMiehellä on tosi harvoin noin löysä kakka O.o Vois kuulemma johtua kuumista ilmoista, että ihan äidinmaidonkorvike pistää vattan sekasin kun on kuuma ilma. En sitten tiedä, kai kaikki voi olla mahdollista. Onhan nyt ollu tosi tukalaa!
Lähin puolen päivän aikaan Murusen kans kahville, jossa kuluki sitte pari tuntia kun sain MiniMiehen nukahtaan rattaisiin. Loppujen lopuks vesisade iski ja lähettiin sitä karkuun. Mentiin Muruselle moikkaan J:tä ja kuluttaan loppu päivä. Tehtiin yhdessä ruokaa ja hörpittiin kaffetta. J ja MiniMies leikki keskenään, vissiin ensimmäisen kerran. J juoksi karkuun minkä kerkes ja MiniMies konttas kauheeta vauhtia perässä <3 :D Ja välillä hiukan toiste päin. Oli ne sulosia, ihania jajajaja vaikka mitä. Hetkiä elämässä joista nauttii täysin siemauksin <3 ystävät, lapset leikkii keskenään, kahvia ja rupattelua.
Huomenna meillä on Murusen kanssa niillä omanlainen mammatapaaminen. Eräs mamma joka on yksinäinen ja samankaltainen kun me (polttaa tupakkaa, lasten hoito ei aina oo ihan yhtä herkkua ja "kiiltokuva" mammojen seura on ehkä hiukan ahdistavaa), kaipaa kovasti seuraa ja me ilmottauduttiin samankaltaisiksi ja sovittiin rehvit :) Olis kyllä kiva kun sais lisää samankaltaisia mammoja joiden edessä ei tarttis miettiä mitä uskaltaa sanoo ja mitä ei. Saa ihan rauhassa kirota jokasen paskaepisodin alimpaan helvettiin ja ruokasodan indokiinaan :D
Josta tulikin mieleeni ettei MiniMies oo taas tänään kauheen iloisesti halunnut syödä yhtään mitään. Mut se johtuu hampaista. Sille puhkes viikonloppuna ylös poskihampaat ja ne vissiin haittaa hiukan menoo. Ja samanlainen syömättömyys kohtaus oli ihan hetki sitten kun alas puhkes poskihampaat. ja tästä asiasta oon päättäny ettei meidän tuttipullo lähe yhtään minnekään, suostuu kuitenkin mielellään juomaan maitoa kun suu on kipee, ja pääasia et syö/juo jotain edes.
mut nyt niitä hampaita on sitten jo 12, eli vielä puuttuu 8kpl. Kulmahampaat ja yhdet poskihampaat. Murunen viisaana kertoi että maitohampaita tulee kaiketi 20kpl lapsille :) Itse en tiennyt kyseistä asiaa. Aina oppii uutta!
Tiedoksenne etten varmaan ikinä enää (paitsi pakon vaatiessa) yritä kirjottaa Ukon puhelimella postausta. Pari ärräpäätä lensi :D Hiukan nopeempaa ja helpompaa kuitenkin kirjottaa koneella. Mut voihan sitä autossa tai jossain missä ei koneelle pääse ni tehdä postauksia sillon :D
Nyt ripustaan ne pyykit jotka vaivalla sain pestyä ja jos sit tutiin :) Huomista odotellessa.
Öitä <3
Kotona jälleen
Testaan Ukon uutta puhelinta ja koitan saada kirjoitettua puhelimella tän postauksen. Josta ei varmaan tuu kauheen pitkä..
Mulla on itselläkin kyllä kosketusnäyttö puhelin mut se ottaa kosketuksen myös kynnestä, muuten en tulisikaan sen kans toimeen. Mut tällä Ukon puhelimella on uskomattoman hankala kirjoittaa kynsien kans, kait tähänkin oppii joskus :)
Viikonloppu oli aika huippu <3 joskus aikasemmin muistan kirjoittaneeni neiti M:stä. Hän tuli perjantaina meidän kans viettään iltaa. Ja sain vielä Murusenkin paikalle. Eli kaikki rakkaat samassa paikassa. Neiti M, MiniMiehen kummisetä, Ukko, MiniMies, J, murusen mies ja ennen kaikkea Murunen <3 satunnaisesti siinä pyöri äitiä, appivanhempia ja heidän kummilikkaansa + pari vierailevaa tähteä.
Lyhyesti selitettynä; hiukan kaljaa, retkeilyä, huumoria, tanssia ja kaikkee siltä väliltä. Ja yllätysyllätys taas saa hävetä silmät päästä.... Tai ei muuten mitään olis mut näillä yhillä oli kamera koko ajan mukana ja kuvat näyttää IHAN JÄRKYTTÄVILTÄ! Koitin vannoo et seuraavan kerran istun hiljaa jossain nurkassa puhumatta kellekään mitään siemailemassa kaljaani.. Uskon myös sen olevan mahdollista. Tahdonvoimaa kehiin! :)
MiniMiehen koulutus sujuu ihan hyvin.. katsotaan nyt miten kotona alkaa sujuun. Jos huomenissa siitä.
Viikonloppu sekoitti hiukan rytmejä TAAS ja huomenna alkaa taas sänttillisyys, kaiken suhteen. Sovittiin ukon kans et ollaan ainakin pari viikkoa nyt kotona, ihan vaan sen takia et saatas minimiehen kanssa homma sujuun.
Huomenna meillä laulaa pesukone koko päivän ja kämppää on siivottava. Oli vissiin viimenen kerta kun jätän Ukon viikoks yksin kotiin :D
Mut ihana olla kotona, pääsee omaan sänkyyn nukkuun ja saa olla just niinkun haluaa. on hoitopöytä, pinnasänky ja kaikki muut omat jutut. Ihanaa.
Kämpän lämpötila hipo +26, hiukan oli lämmin. Kaikki ovet ja ikkunat auki ja viileeseen suihkuun, helpotti kummasti. Partsilla oli hiukan vielä kuumempi ku oli lasit kii, huh. Ukkonen olis ihan kiva!
Koitan saada huomenna kirjoteltua lisää kuulumisia :)
Öitä kaikille! :)
6. heinäkuuta 2012
Toinen erä ja uimista
Meni samalla kaavalla, MiniMies heräs joskus aamuyön aikana, otin viereen ja jatkettiin unia siinä. Aamulla heräsin ja etsin MiniMiestä silmilläni. Hän istuin telkkarin edessä leikkimässä kiltisti omiaan. On se kiltti poika. En ollu heränny yhtään kun hän on kömpiny mun vierestä touhuun.
Tehtiin puuro ja hän jaksoi odottaa sitä kiltisti ilman kiukuttelua. Eli nyt voin todeta ettei hänellä oikeasti ole yöllä nälkä koska jaksoi niin hyvin aamulla odotella puuroaan. Ja ei saanut sen jälkeen tuttipulloa. Ainoa hetki tänään kun juotiin tuttipullosta oli vesi hörpyt päivän aikana ja unimaito. Jes! Eli tuttipullo alkaa poistuun meijän kuvioista pikku hiljaa.
Ja hän on oppinut itse juomaan nokkamukista, vihdoin! Joi tosi paljon maitoa ruuan kanssa, aikasemmin kun ne on ollut vaan hörppyjä mutta nyt herra kyllä ihan joi kunnolla siitä :)
Pikku hiljaa nää jutut alkaa sujuun :)
Mummun herätessä lähdettiin kauppaan ja poikettiin samalla reissulla paikallisella kierrätyskeskuksella tutkimassa lastenvaate varastot. MiniMies sai sieltä yhden uuden shortsipuvun, eipä sieltä muuta löytynyt :)
Takasin ku päästiin puhkuttiin ja puhistiin MiniMiehelle synttärilahjaks saatu uima-allas. Hän oli ihan onneissaan <3 Läiskytteli, porskutteli ja hihitteli siellä. Ja sitten ... kankku nousi ylös altaan pohjalta, "hngggg", polskuttelu jäi aika lyhyeen kun hän päätti paskoa sinne altaaseen. :D
Meijän elämään kuuluu joka päivä (melkein) jonkinnäköinen paskaepisodi.
No joka tapauksessa, mentiin sitten vielä hetkeks istuun pihalle kun odoteltiin kanoja uunista. Kauaa ei voinu olla kun oli niin kauheen kuuma päivä. Päikkäreille mentiin koko porukalla ruoan jälkeen. En kerenny nukkuun vissiin puolta tuntia kauempaa kun heräsin vaimeeseen huhuiluun. "Mitä sä täällä teet?" Ukko tuli, ihan yllätyksenä. Oi, kiva juttu. <3
Ei tarvi enää nukkua yksin.
Mummo ilmoitti tänään että huomenna voidaan mennä johonkin jos halutaan.
"Ai niinkun Ukon kanssa vai?"
"Juu."
"Ai niinkun mihin?"
"No vaikka lähipubiin"
"Ai niinkun kaljalle vai?"
"Juu"
Wuhuu, vapaailta. Soitin kaukaiselle ystävälle jota en oo pitkään aikaan nähny ja pyysin tänne ottaan kuppia mun kans. Ja lupas saapua paikalle, oon niin häpihäpi <3 Soitin sitten vielä Murusellekin jos sekin tulis. Toivon niin <3 Sais rakkaimmat lähelle. Illasta tulee varmasti loisto.
Huomenna samoileen metsään Ukon kanssa ja sit hiukan öölimööliä :) Huomisista kirjotuksista en takaa mitään ;)
Öitä pallerot <3
Ps. Piti pistää teille uimakuvia pojasta ja uudesta shortsipuvusta kuva mutta tietenkään mulla ei oo kameran piuha mukana. Ja en edes enää löytäny sitä shortsipukua O.o Taito tämäkin :D
Tehtiin puuro ja hän jaksoi odottaa sitä kiltisti ilman kiukuttelua. Eli nyt voin todeta ettei hänellä oikeasti ole yöllä nälkä koska jaksoi niin hyvin aamulla odotella puuroaan. Ja ei saanut sen jälkeen tuttipulloa. Ainoa hetki tänään kun juotiin tuttipullosta oli vesi hörpyt päivän aikana ja unimaito. Jes! Eli tuttipullo alkaa poistuun meijän kuvioista pikku hiljaa.
Ja hän on oppinut itse juomaan nokkamukista, vihdoin! Joi tosi paljon maitoa ruuan kanssa, aikasemmin kun ne on ollut vaan hörppyjä mutta nyt herra kyllä ihan joi kunnolla siitä :)
Pikku hiljaa nää jutut alkaa sujuun :)
Mummun herätessä lähdettiin kauppaan ja poikettiin samalla reissulla paikallisella kierrätyskeskuksella tutkimassa lastenvaate varastot. MiniMies sai sieltä yhden uuden shortsipuvun, eipä sieltä muuta löytynyt :)
Takasin ku päästiin puhkuttiin ja puhistiin MiniMiehelle synttärilahjaks saatu uima-allas. Hän oli ihan onneissaan <3 Läiskytteli, porskutteli ja hihitteli siellä. Ja sitten ... kankku nousi ylös altaan pohjalta, "hngggg", polskuttelu jäi aika lyhyeen kun hän päätti paskoa sinne altaaseen. :D
Meijän elämään kuuluu joka päivä (melkein) jonkinnäköinen paskaepisodi.
Eräs aamu alkoi sillä että unen pöpperössä nostin lapsen hoitopöydälle, niin kuin joka aamu. Vaihdan vaipan ja univaatteet pois. En laita edes valoja päälle. Avasin vaipan ja sain aika löysähkön paskaryöpyn niskaani. "Aijaha, täällä on kakka.." Kosteuspyyhkeet.. Ne ei ole tässä vieressä niin kun normaalisti.. Argh. Paskan ympäröimä lapsi kainaloon ja hakeen hoitolaukusta kosteuspyyhkeitä, takas hoitopöydälle. Loppujen lopuks sain vaihdettua lapsen puhtaisiin vaatteisiin ja vaippaan. Viimenen hoitoalusta meni kakkaan... Aamusauhulla istuessani ja laskiessani viiteen sataan väärin päin huomasin itsekin olevani paskan ympäröimä. Kaikennäköset kakkaepisodit ja muut episodit aamuisin ENNEN aamusauhua ja aamukahvia ei välttämättä oo paras aamun avaus.
No joka tapauksessa, mentiin sitten vielä hetkeks istuun pihalle kun odoteltiin kanoja uunista. Kauaa ei voinu olla kun oli niin kauheen kuuma päivä. Päikkäreille mentiin koko porukalla ruoan jälkeen. En kerenny nukkuun vissiin puolta tuntia kauempaa kun heräsin vaimeeseen huhuiluun. "Mitä sä täällä teet?" Ukko tuli, ihan yllätyksenä. Oi, kiva juttu. <3
Ei tarvi enää nukkua yksin.
Mummo ilmoitti tänään että huomenna voidaan mennä johonkin jos halutaan.
"Ai niinkun Ukon kanssa vai?"
"Juu."
"Ai niinkun mihin?"
"No vaikka lähipubiin"
"Ai niinkun kaljalle vai?"
"Juu"
Wuhuu, vapaailta. Soitin kaukaiselle ystävälle jota en oo pitkään aikaan nähny ja pyysin tänne ottaan kuppia mun kans. Ja lupas saapua paikalle, oon niin häpihäpi <3 Soitin sitten vielä Murusellekin jos sekin tulis. Toivon niin <3 Sais rakkaimmat lähelle. Illasta tulee varmasti loisto.
Huomenna samoileen metsään Ukon kanssa ja sit hiukan öölimööliä :) Huomisista kirjotuksista en takaa mitään ;)
Öitä pallerot <3
Ps. Piti pistää teille uimakuvia pojasta ja uudesta shortsipuvusta kuva mutta tietenkään mulla ei oo kameran piuha mukana. Ja en edes enää löytäny sitä shortsipukua O.o Taito tämäkin :D
4. heinäkuuta 2012
Ruohonjuuri tasolla
Tää päivä oli ihan jees. Ekat päikkärit nukuttiin yhdessä ja sen jälkeen paineltiinkin ulos. Mummu oli MiniMiehen kanssa sen aikaa et sain käytyä suihkussa, jo oli aikakin! Äitinä ollessa ei vaan tunnu kerkiävän sinne suihkuun. Ei sitten millään.
Toisille päikkäreille herra nukahti vähän liian aikasin. Hän pötkötteli ja ihmetteli hissukseen lattialla. Annoin pikkuselle tyynyn ja siihen se nukahti.
Illalla oltiin vielä uudestaan ulkona niin kauan kunnes tuli kasin aikaan väsy. Hän maisteli taas ruohoja, heitteli hiekkaleluja innoissaan ja jahtas koiraa. Vitsi ku sais tohon mummulan pihaan oman hiekkalaatikon! Pikku Ukko tykkäis siitä varmasti! Tässä lähellä ei ees oo mitään puistoo lähellä mihin vois mennä istuskeleen.
Iltapuuroa tehdessä MiniMies tapitti silmäkovana Simpsoneita telkkarista, istu hiljaa lattialla ja keskittymistä ei häirinnyt sitten mikään. Puuron kun sain valmiiks olin menossa hakeen poikaa pöydän ääreen syömään; se oli nukahtanu. Siellä se oli peppu pystyssä ja kuorsas vaimeesti. Teki ulkoilma tehtävänsä. Varovasti herättelin kuitenkin MiniMiehen syömään puuronsa ja pistin sitten sänkyyn nukkuun.
Mä painelin ulos viel jatkaan keskeneräsiä hommia. Leikkasin ruohon, kitkin rikkaruohoja ja heittelin kukkapurkit kasaan. Ahkera minä! Urakan päätteeks polttelin tupakkaa ja haahuilin pihalla katselemassa kukkasia, mikä ihana hiljasuus <3 Vaimeesti linnut visersi jossain, hyttyset hiukan inisi ja ruoho suhisi jalkojen alla. Nam. Siitä mä tykkäsin KUNNES mun päässä alko soimaan turhankin kovaa "RAAAAKKKKAUS ON LUMIVALKOINEN...." Hetkonen... Ei kuulu ihan jokapäiväseen musiikkimakuun tuo. Lopputulos: mun on ikävä. Ukkoo. Uskomatonta mutta totta. Parin päivän aikana voimistuneet vihlasut rinnassa ja lievä ahdistus, ei se voi olla muuta kun ikävää. Huoh. Ja nyt on keskiviikko. Se tulee VASTA perjantaina. Jo on hemppaa :D
Ollaan jo sovittu et mennään yhdessä metsään. Tossa lähellä on joku tosi hieno paikka missä on kallioita, joissa paljon luolia ja kaikennäkösiä onkaloita. Ne on kuulemma pikku poikina ollu mopoillaan siellä ja piilotellu vanhemmiltaan. :D odotan mielenkiinnolla, toivottavasti Ukko pitää sanansa ja lähtee mun kanssa sinne metsään :) MiniMies saa jäädä siks aikaa Mummun kans, rattailla metsässä samoilu on hippasen hankalaa.
Ens yönä urakoidaan taas maidottomuutta vastaan. Peukut pystyyn!
Toisille päikkäreille herra nukahti vähän liian aikasin. Hän pötkötteli ja ihmetteli hissukseen lattialla. Annoin pikkuselle tyynyn ja siihen se nukahti.
Illalla oltiin vielä uudestaan ulkona niin kauan kunnes tuli kasin aikaan väsy. Hän maisteli taas ruohoja, heitteli hiekkaleluja innoissaan ja jahtas koiraa. Vitsi ku sais tohon mummulan pihaan oman hiekkalaatikon! Pikku Ukko tykkäis siitä varmasti! Tässä lähellä ei ees oo mitään puistoo lähellä mihin vois mennä istuskeleen.
Iltapuuroa tehdessä MiniMies tapitti silmäkovana Simpsoneita telkkarista, istu hiljaa lattialla ja keskittymistä ei häirinnyt sitten mikään. Puuron kun sain valmiiks olin menossa hakeen poikaa pöydän ääreen syömään; se oli nukahtanu. Siellä se oli peppu pystyssä ja kuorsas vaimeesti. Teki ulkoilma tehtävänsä. Varovasti herättelin kuitenkin MiniMiehen syömään puuronsa ja pistin sitten sänkyyn nukkuun.
Mä painelin ulos viel jatkaan keskeneräsiä hommia. Leikkasin ruohon, kitkin rikkaruohoja ja heittelin kukkapurkit kasaan. Ahkera minä! Urakan päätteeks polttelin tupakkaa ja haahuilin pihalla katselemassa kukkasia, mikä ihana hiljasuus <3 Vaimeesti linnut visersi jossain, hyttyset hiukan inisi ja ruoho suhisi jalkojen alla. Nam. Siitä mä tykkäsin KUNNES mun päässä alko soimaan turhankin kovaa "RAAAAKKKKAUS ON LUMIVALKOINEN...." Hetkonen... Ei kuulu ihan jokapäiväseen musiikkimakuun tuo. Lopputulos: mun on ikävä. Ukkoo. Uskomatonta mutta totta. Parin päivän aikana voimistuneet vihlasut rinnassa ja lievä ahdistus, ei se voi olla muuta kun ikävää. Huoh. Ja nyt on keskiviikko. Se tulee VASTA perjantaina. Jo on hemppaa :D
Ollaan jo sovittu et mennään yhdessä metsään. Tossa lähellä on joku tosi hieno paikka missä on kallioita, joissa paljon luolia ja kaikennäkösiä onkaloita. Ne on kuulemma pikku poikina ollu mopoillaan siellä ja piilotellu vanhemmiltaan. :D odotan mielenkiinnolla, toivottavasti Ukko pitää sanansa ja lähtee mun kanssa sinne metsään :) MiniMies saa jäädä siks aikaa Mummun kans, rattailla metsässä samoilu on hippasen hankalaa.
Ens yönä urakoidaan taas maidottomuutta vastaan. Peukut pystyyn!
Ensimmäinen erä
Meni ihan hyvin. Yllättävän hyvin.
Kahen aikaan oli tutti hukassa ja hän tyytyi siihen.
Ennen kuutta herra heräs maidon janoonsa. Koitin rauhotella sänkyyn. Kaikilla keinoilla. Laskin alas kun nousi istuun. Silitin poskesta ja pidin kättä rinnalla. Pieniä hetkiä se rauhottu mutta alotti sitten kuitenkin aina uudestaan ja loppujen lopuks huuto muuttu hysteeriseks. Siinä vaiheessa otin pojan viereen nukkuun. Vähän väliä pikku herra heräili, käänteli kylkee, natisi ja heitteli tuttiaan. Kyllä me siinä välissä hiukan nukuttiinkin.
Kasilta annoin NOKKAMUKISTA pari hörppyä tavallista maitoo ja tein puuron. Aattelin etten olis enää päivisin ollenkaan antanu pulloo, otettais se samalla rytinällä sit kokonaan pois. Puuroa herra söi puolet, ei siis kovinkaan paljon. Kiukuttelu jatku edelleen ja annoin pullon ni hän oli tyytyväinen. Ehkä me koitetaan sitten erikseen päästä siitä pullosta..
Tai jos hän jättäis sen ite pois kun koitetaan alkaa ottaa aamupuuro aamuihin. Ei sitä pulloa käytetä kun pari kertaa päivän aikana. Aamulla, ja sit joskus 6-7 aikaan illalla tulee vielä jano ja nukkuun hän menee pullon kans. Ja noista kahdesta kerrasta aattelin ensiks luopua, sais alkuun pitää kuitenkin unipullonsa.
Joo tästä aamumaidosta sitten tulkitsen sen verran että meillä ei oo aamuisin ollut kun satunnaisia kertoja kun ollaan syöty oikea aamupala. Maitopullo on ollut aamuissa, KOSKA oli pitkä vaihe kun hänellä ei menny yhtään maitoa päivässä, siis korviketta. Joten päätin antaa aamulla maitoa ja samaisesta syystä oon venyttäny unikoulutustakin mutta nyt kuitenkin menee jogurttia, rahkaa ja muita maitotuotteita päivän aikana niin voin huoletta ottaa aamu- ja yömaidon pois. Nyt keskityn vaan antaa maitotuotteita päivän aikana :)
On tuohon maito asiaan vaikuttanut äidin väsymyskin. Yksin kun heräilee pojan kanssa yöllä 2-6 kertaan yössä. Millon peitteleen, millon antaan tuttia, millon antaan maitoo. Ei vaan oo aamusin jaksanu.
valvoo myöhään, herättää Ukko kuudesta eteen päin kaks tuntia ja puol ysin aikaa alkaa hoivaan kiukkupussia. Ei oo jaksanu, on hiukan ollu veto pois. Mutta jos nyt alkais ottaan itteensä niskasta kiinni. Menis hiukka aikasemmin nukkuun. Koittais saada MiniMiehen nukkuun yönsä kunnolla. Ja repis illalla myös sen Ukon ajoissa nukkuun.
Jos tää Mammma olis sit reippaana keittelemässä aamupuuroa itelleen ja pojalle <3 Tuskin mut aina voi yrittää! :D
Kahen aikaan oli tutti hukassa ja hän tyytyi siihen.
Ennen kuutta herra heräs maidon janoonsa. Koitin rauhotella sänkyyn. Kaikilla keinoilla. Laskin alas kun nousi istuun. Silitin poskesta ja pidin kättä rinnalla. Pieniä hetkiä se rauhottu mutta alotti sitten kuitenkin aina uudestaan ja loppujen lopuks huuto muuttu hysteeriseks. Siinä vaiheessa otin pojan viereen nukkuun. Vähän väliä pikku herra heräili, käänteli kylkee, natisi ja heitteli tuttiaan. Kyllä me siinä välissä hiukan nukuttiinkin.
Kasilta annoin NOKKAMUKISTA pari hörppyä tavallista maitoo ja tein puuron. Aattelin etten olis enää päivisin ollenkaan antanu pulloo, otettais se samalla rytinällä sit kokonaan pois. Puuroa herra söi puolet, ei siis kovinkaan paljon. Kiukuttelu jatku edelleen ja annoin pullon ni hän oli tyytyväinen. Ehkä me koitetaan sitten erikseen päästä siitä pullosta..
Tai jos hän jättäis sen ite pois kun koitetaan alkaa ottaa aamupuuro aamuihin. Ei sitä pulloa käytetä kun pari kertaa päivän aikana. Aamulla, ja sit joskus 6-7 aikaan illalla tulee vielä jano ja nukkuun hän menee pullon kans. Ja noista kahdesta kerrasta aattelin ensiks luopua, sais alkuun pitää kuitenkin unipullonsa.
Joo tästä aamumaidosta sitten tulkitsen sen verran että meillä ei oo aamuisin ollut kun satunnaisia kertoja kun ollaan syöty oikea aamupala. Maitopullo on ollut aamuissa, KOSKA oli pitkä vaihe kun hänellä ei menny yhtään maitoa päivässä, siis korviketta. Joten päätin antaa aamulla maitoa ja samaisesta syystä oon venyttäny unikoulutustakin mutta nyt kuitenkin menee jogurttia, rahkaa ja muita maitotuotteita päivän aikana niin voin huoletta ottaa aamu- ja yömaidon pois. Nyt keskityn vaan antaa maitotuotteita päivän aikana :)
On tuohon maito asiaan vaikuttanut äidin väsymyskin. Yksin kun heräilee pojan kanssa yöllä 2-6 kertaan yössä. Millon peitteleen, millon antaan tuttia, millon antaan maitoo. Ei vaan oo aamusin jaksanu.
valvoo myöhään, herättää Ukko kuudesta eteen päin kaks tuntia ja puol ysin aikaa alkaa hoivaan kiukkupussia. Ei oo jaksanu, on hiukan ollu veto pois. Mutta jos nyt alkais ottaan itteensä niskasta kiinni. Menis hiukka aikasemmin nukkuun. Koittais saada MiniMiehen nukkuun yönsä kunnolla. Ja repis illalla myös sen Ukon ajoissa nukkuun.
Jos tää Mammma olis sit reippaana keittelemässä aamupuuroa itelleen ja pojalle <3 Tuskin mut aina voi yrittää! :D
Koulutus
MiniMiehen koulutus. Ohhoh. Ei oo helppoo hommaa olla äiti :D
Meillä on tuttipullo edelleen käytössä.
Myös tutti.
Ja hän myös heräilee öisin ja saa maitoa.
Vaippa on 24/7 käytössä, mikä tässä vaiheessa vielä ihan normaalia.
Ja näistä kaikista pitäisi päästä eroon. Hmm.. Ja mites se mahtaa tapahtua?! Vinkkejä otetaan vastaan.
Mä oon ollu hiukan vetelä näiden asioiden suhteen. Yösyöntiä oon koittanu rajottaa aina välillä pikku konstein. Monta monta kuukautta sitten kokeilin velliä. Herra on syönyt 5kk asti iltapuuron ja sen jälkeen vielä maitoa ennen nukkumaan menoa. Kokeilin vaihtaa maidon velliin, ei kelvannu. Ei sitten millään. Ja meillä ei sitten velliä syödä. En ole alun alkaenkaan velliä pikku herralle antanut, vaan sai puuroa heti sillon kun oli sen aika. Olen itse kokenut vellin turhaksi. :)
No sit on ollu satunnaisia kertoja kun olen kokeillut yöllä antaa tutin ja rauhottaa ja kun siitä ei mitään muuta oo tullut kun järkyttävä raivohuuto, on hän saanut haluamansa, maitopullon.
Muutamia viikkoja sitten mä päätin, nyt loppu. Mä en aijo enää heräillä öisin ton lapsen kanssa. Ja kaikki alko suhteellisen kivuttomasti. Sain ensimmäisenä yönä kolmella heräämis kerralla herran nukahtaan alle puolessa tunnissa. Melkein viikko jatkettiin ja raivo kasvo. Jonka lisäksi sitten kummallakin Ukolla että MiniMiehellä oli vatsatautia ni se yritys jäi taakse, tarviihan lapsen juotavaa saada kun kerran vatsa löysällä.
Ajattelin sillon myös ettei ehkä herra oo vielä valmis, lapset kun on niin erilaisia.
Yks asia miks mä oon koko juttua venyttäny; naapurit. Meijän pienellä suloisella vauvalla on aivan järisyttävä ääni. Ja se nousee nousemistaan, enkä oo ihan varma vieläkään kuinkakohan paljon niin pienestä ihmisestä sitä ääntä voi lähteäkään. Ja yöllä kun kiellät herralta maitopullon, oon ihan varma et ikkunoihin tulee säröjä. Sillä on oikeesti KOVA ääni ja en liiottele, tai sit kaikki muut lapset on hiljasia :D
No kuitenkin, naapurit heräilee siihen itkuun ja kävelee kiukuspäissään yläkerrassa kantapäillään tömistellen. Ja mä istun sängyn reunalla kuiskien kattoon: "Anteeks..."
Nyt me ollaan tää viikko äidillä MAALLA, jossa on kyllä naapurit lähellä mutta nyt mä varmaan voin kuitenkin huudattaa tota lasta ilman huonoo omaa tuntoa naapureista. Ja Ukko on kotona, saa nukkua yönsä rauhassa ja menee sitten levänneenä töihin. Äidiltä kysyin illalla, "Eihän sua haittaa jos hiukan huudatan tota lasta yöllä?" Ei haitannu, joten meillä alkaa Unikoulutus vol 2. Toivottavasti nyt menee paremmin!
Mulla on vaan vielä tavan kanssa hiukan ongelmia.. Tai siis tavan päättämisen kanssa.
Annanko vettä?
Otanko syliin?
Tai jos otankin sänkyyn viereen sitten kun herää?
Jos annan vettä annanko tuttipullosta vai nokkamukista?
Lopputulos:
Koitan olla antamatta vettä, koska MiniMies ei tykkää vedestä ja se saa kahta kauheemman kohtauksen aikaseks. Tuli huomattua aikasemmalla kokeilulla.
En ota syliin. Kokeillaan ensin rauhottelua omassa sängyssä. Tutilla, tassuttelulla ja posken silittämisellä. Tiukka "nyt nukutaan". Ja jos se ei vaan tahdo rauhottua ni sit EHKÄ otan hänet viereen nukkumaan.
Maitoa en ota viereen, vesipullon otan. Varmuuden vuoks. Ja se on tuttipullo. Ei nokkamuki.
Nokkamukia ollaan treenattu päivisin ruoan kanssa mutta jostain syystä herra ei vaan osaa juoda siitä. Ehkä nyt unikoulun ohessa koitetaan ankarammin sitä nokkamukiakin. Tutti saa olla. Vielä. Pikkasen aikaa.
Pottailu ollaan alotettu. Istuskelee siinä mielellään muttei vielä olla pottaan mitään saatu, vaippaan tekee kyllä tarpeensa heti kun sen asentaa. Jossain vaiheessa täytyy kokeilla veden lorinan vaikutusta, suihkussa tulee kuitenkin pissa aina :) Pottailu on nyt vasta alkuvaiheessa, pari kertaa päivässä istuskellaan ja harjotellaan. Otetaan ankarampi ote siihenkin myöhemmin, kunhan ensin tutustutaan aiheeseen :)
Eli näin meillä, ensin yritetään nukkua ja luopua tuttipullosta. Sitten siirrytään pottaan ja tutittomuuteen pikku hiljaa.
Onkos jollain sanottavaa? :)
Nyt kirjotettuna suunnitelma kuulostaa ihan hyvältä, melkein täydelliseltä. :D
Jatkan tästä myöhemmin ja ehkä huomenna kirjotetaan miten yö meni ;) Toivottavasti onnistuu!
Meillä on tuttipullo edelleen käytössä.
Myös tutti.
Ja hän myös heräilee öisin ja saa maitoa.
Vaippa on 24/7 käytössä, mikä tässä vaiheessa vielä ihan normaalia.
Ja näistä kaikista pitäisi päästä eroon. Hmm.. Ja mites se mahtaa tapahtua?! Vinkkejä otetaan vastaan.
Mä oon ollu hiukan vetelä näiden asioiden suhteen. Yösyöntiä oon koittanu rajottaa aina välillä pikku konstein. Monta monta kuukautta sitten kokeilin velliä. Herra on syönyt 5kk asti iltapuuron ja sen jälkeen vielä maitoa ennen nukkumaan menoa. Kokeilin vaihtaa maidon velliin, ei kelvannu. Ei sitten millään. Ja meillä ei sitten velliä syödä. En ole alun alkaenkaan velliä pikku herralle antanut, vaan sai puuroa heti sillon kun oli sen aika. Olen itse kokenut vellin turhaksi. :)
No sit on ollu satunnaisia kertoja kun olen kokeillut yöllä antaa tutin ja rauhottaa ja kun siitä ei mitään muuta oo tullut kun järkyttävä raivohuuto, on hän saanut haluamansa, maitopullon.
Muutamia viikkoja sitten mä päätin, nyt loppu. Mä en aijo enää heräillä öisin ton lapsen kanssa. Ja kaikki alko suhteellisen kivuttomasti. Sain ensimmäisenä yönä kolmella heräämis kerralla herran nukahtaan alle puolessa tunnissa. Melkein viikko jatkettiin ja raivo kasvo. Jonka lisäksi sitten kummallakin Ukolla että MiniMiehellä oli vatsatautia ni se yritys jäi taakse, tarviihan lapsen juotavaa saada kun kerran vatsa löysällä.
Ajattelin sillon myös ettei ehkä herra oo vielä valmis, lapset kun on niin erilaisia.
Yks asia miks mä oon koko juttua venyttäny; naapurit. Meijän pienellä suloisella vauvalla on aivan järisyttävä ääni. Ja se nousee nousemistaan, enkä oo ihan varma vieläkään kuinkakohan paljon niin pienestä ihmisestä sitä ääntä voi lähteäkään. Ja yöllä kun kiellät herralta maitopullon, oon ihan varma et ikkunoihin tulee säröjä. Sillä on oikeesti KOVA ääni ja en liiottele, tai sit kaikki muut lapset on hiljasia :D
No kuitenkin, naapurit heräilee siihen itkuun ja kävelee kiukuspäissään yläkerrassa kantapäillään tömistellen. Ja mä istun sängyn reunalla kuiskien kattoon: "Anteeks..."
Nyt me ollaan tää viikko äidillä MAALLA, jossa on kyllä naapurit lähellä mutta nyt mä varmaan voin kuitenkin huudattaa tota lasta ilman huonoo omaa tuntoa naapureista. Ja Ukko on kotona, saa nukkua yönsä rauhassa ja menee sitten levänneenä töihin. Äidiltä kysyin illalla, "Eihän sua haittaa jos hiukan huudatan tota lasta yöllä?" Ei haitannu, joten meillä alkaa Unikoulutus vol 2. Toivottavasti nyt menee paremmin!
Mulla on vaan vielä tavan kanssa hiukan ongelmia.. Tai siis tavan päättämisen kanssa.
Annanko vettä?
Otanko syliin?
Tai jos otankin sänkyyn viereen sitten kun herää?
Jos annan vettä annanko tuttipullosta vai nokkamukista?
Lopputulos:
Koitan olla antamatta vettä, koska MiniMies ei tykkää vedestä ja se saa kahta kauheemman kohtauksen aikaseks. Tuli huomattua aikasemmalla kokeilulla.
En ota syliin. Kokeillaan ensin rauhottelua omassa sängyssä. Tutilla, tassuttelulla ja posken silittämisellä. Tiukka "nyt nukutaan". Ja jos se ei vaan tahdo rauhottua ni sit EHKÄ otan hänet viereen nukkumaan.
Maitoa en ota viereen, vesipullon otan. Varmuuden vuoks. Ja se on tuttipullo. Ei nokkamuki.
Nokkamukia ollaan treenattu päivisin ruoan kanssa mutta jostain syystä herra ei vaan osaa juoda siitä. Ehkä nyt unikoulun ohessa koitetaan ankarammin sitä nokkamukiakin. Tutti saa olla. Vielä. Pikkasen aikaa.
Eli näin meillä, ensin yritetään nukkua ja luopua tuttipullosta. Sitten siirrytään pottaan ja tutittomuuteen pikku hiljaa.
Nyt kirjotettuna suunnitelma kuulostaa ihan hyvältä, melkein täydelliseltä. :D
Jatkan tästä myöhemmin ja ehkä huomenna kirjotetaan miten yö meni ;) Toivottavasti onnistuu!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)