Tässäkin asiassa lapsi on opettanu mua, tai no lapsi "pakottaa" mut tekeen pikasiivouksia. Minä, neiti pikkutarkkuus, joka on aikasemmin aina siivonnut koko päivän, aina koko kämpän läpi kotaisin. Järjestellyt aina hyllyt ja pyyhkiny kaikki tasot pölystä. Nyt on ollu moniamonia kertoja kun oon tehny vaan pikasiivouksen, ei kerkee muuta. Nytkin MiniMies nukku niin lyhkäset päikkärit etten kerkeny edes tiskaan loppuun.
Ja imurointi, asia mistä en oo ikinä erityisemmin pitänyt. Nyt kun on lattialla mölyävä pikku herra, on imuroitava, ei lakasu enää riitä. Ja mieluiten jos imurois joka toinen päivä olis varmaan hyvä muttei kuitenkaan jaksa.
Lapsen kanssa tavaroita ei voi jättää enää ihan joka paikkaan. Pikku hiljaa on opittava nostaan tavaroita ylemmäs ja ylemmäs. Johdot pitäis piilottaa johonkin mutta miten?! Niitä on niin saatanasti.
Lapsen kanssa oppii nauttiin niistä pienistä hetkistä omaa aikaa.
Lapsen kanssa oppii kärsivällisyyttä, joka ei oo ihan aina mun paras luonteen piirre, mutta sekin on parantunut.
Lapsen kanssa oppii ajan käytön hallintaa, joka edelleen on hakusessa pahasti. Päivän tunnit ei vaan tunnu riittävän kaikkeen.
Lapsen kanssa tulee opittua tekeen todella taitavasti monta asiaa kerralla. Parista lisä kädestä ei varmasti olis kyllä haittaa.
Haluaisin tehdä kaikennäköisiä ompelutöitä, piirtää, leipoa, maalata jne. Näitä asioita olis miljoona, asioita jotka vaatii hiukan enemmän omaa aikaa. Asioita joita ei voi aina tehdä lapsen kanssa. Joitain leipomuksia kyllä teenkin sillon tällön mutta muut edellä mainitut tuntuvat pelkkänä ajatuksenakin jo mahdottomalta.
Miten ihmeessä muilla äideillä riittää aikaa tehdä kaikkea? Miten muut äidit "hallitsevat" aikaa? Tai miten ylipäätään muut äidit saa tehtyä lapsensa kanssa jotain?
Tiskaaminen, pyykkien ripustaminen ja imuroiminen vielä sujuu ihan hyvin pärisemällä, laulamalla ja tanssimalla, siltikin lopussa menee hermo, siis lapsella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti