Kaksoiselämää

Tämä teksti liittyy edelliseen postaukseen, lue se ensin.

 DinsDins. Mä sain edellisessä tekstissä mainitseman Herran (Herra V) lankojen päähän :D Uskalsin loppujen lopuks monen päivän jälkeen kysyä: "Moi, Mitä kuuluu?" Ja sain vastauksen, tosi turhan sellaisen mutta sen jälkeen ollaan jonkin verran soiteltu ja tekstailtu. V:n mahdollisuuksien mukaan.. Itellähän ei oo Ukon kanssa mitään mustasukkasuus ongelmia. Ilmotin Ukolle että V on mun menneisyydestä, se soittelee välillä ja saatetaan jossain vaiheessa käydä kahvilla. Se oli ok.Onhan Ukko osittain mustis, näkeehän sen ottallansakin mut kun ei myönnä. Aina saa olla vähän mustis. Oon kyl tosi ilonen siitä ettei Ukko estele mun menemisiä mitenkään. Saan mennä tosi paljon omien halujen mukaan.

Ensimmäinen puhelu V:ltä tuli perjantaina, se ääni... Meinas lähtee jalat alta. Puhuttiin varmaan tunti puhelimessa, tarvis varmaan soitella hiukan useemmin kun asiaa tuntu riittävän. :D Mut mä olin niiiin sulaa vahaa..

Mut mun sinnikkyys palkittiin, mä näin Herran jo kerran ja meinaan nähdä vielä toisenkin, ehkä kolmannenkin kerran. Tarpeeks kauan ku ettii, löytää haluamansa. Kaikkee ei voi saada mitä haluaa, niinhän sitä sanotaan mut mähän en tyydy siihen :D


MiniMies on ollu yhtä kiukkua jo pari päivää, yöllä heräilee taas ja kiukuttelee päivisin. Hampaat, se on mun johtopäätös.
Alotettiin joku aika sitten happamat maitotuotteet, nyt ollaan kokeiltu raejuustoa sormiruokana ja soseiden seassa sekä banskujogurttia. Jogurtista tykkää kovin ja ei se raejuustollekaan oo irvistelly. Maha oireita ei oo tullu. Kohta voidaankin sitten alotella jo sekotteleen tavismaitoo pikku ukon maitojen sekaan :)

Oltiin eilen koko porukalla taas ulkona, siis murusen ja mun perhe :) Käytiin hiukan lähiseudun puistoja tutkimassa. yhdessä ei ollu vauvakeinua ollenkaan joten vaihdettiin heti paikkaa. J oppi laskemaan liukumäkeä, väärin päin. On se ihana. MiniMies pääsi hiukan tutkiin hiekkalaatikkoa, HUOM tosi vähän koska sehän syö kaiken! :) J koitti tehdä hiukan kakkujakin laatikolla muttei ihan vielä osaa koko juttua. Keinuminen on kummankin mielestä ihan huippujuttu, jos J vaan jaksaa olla hetken paikoillaan :D MiniMies tietysti väsähti kesken kaiken mutta kerkes kuitenkin tutustuun taas hiukan uusiin juttuihin. Vähän meijän jälkeen siihen tulikin perhe ja lapset, niiden nuorimmainen oli J:n ikänen, tosi mukavan tuntusia ja rupes heti jutteleenkin meille :)
Eilen oli kyllä ihanan lämmin ja tänään näyttäs olevan samanlainen päivä joten mennään ulos jahka Pikku Ukko herää.

Tää lähtee nyt syömään (ja odotteleen V:n puhelua), jos vaikka kerkeis syömään ennen kun känkkäränkkä heräilee :)

Aurinkoista päivää kaikille!