Edistystä!!!

Vihdoinkin MiniMies näytti äidille että kyllä hän osaa ryömiä ja aikoo vielä joskus mennä kovaa vauhtia eteen päin. :)Äidin puhelimen peräänhän se lähti kinkeen itteensä eteen päin, ja äiti kun ei uskonut silmiään, maissinaksun (jotka on hänen suurinta suurta herkkua) perään mentiin vielä uudestaankin. Jessss!! Ei mee varmaan kauaa kun hän liikkuu "kunnolla". Nyt mun ei tarvi ens viikolla sanoo fysiolle ettei vieläkään liikuta. Vaan mä voin sen sijaan kertoa monia asioita joita pikku herra on oppinut. Ja mitä hän tekee.

-Hän istuu
-Hän taputtaa
-Hän kierii ja mutkittelee
-Hän juttelee paljon, osa alkaa kuulostaan jo sanoilta (kakka, mamma, anna, äiti, täti, pappa)
-Hän pysyy konttausasennossa jo hyvän tovin
-Hän tavoittelee korkealle, ihan kun koittaisi päästä ylös
-Hän on erittäin kova komentamaan
-Hän harjoittelee kovasti pinsettiotetta äidin huulikorun kanssa
-Hän osaa juoda itse mukista
-Hän syö itse pieniä paloja lautaselta (herneitä yms.)
-Hän leikkii suihkussa innoissaan
-Hän seisoo oikein hyvin tuen kanssa
-Hän tutkii uusia asioita hyvin mielellään
-Hän osaa laittaa tutin itse suuhun

Sellainen on meijän 10kk poikamme <3
Hän on oikein iloinen kaveri, pääsääntöisesti. Kiukuttaa hiukan kun ei liiku ja jos kaikki ei tule nenän eteen. Nälän hän ilmottaa pienellä "nitkutuksella". Hän viihtyy lattialla pitkiä aikoja yksin, maton hapsujen kanssa. Pesulaput on IN. Hän koittaa tunkea tutin kokonaan suuhunsa.
Ruokahalu on ollut aina hyvä, paitsi parina päivänä jolloin on hampaat kiusannu. Hän nukkuun TAAS melkein koko yön, joka helpottaa äidin väsymystä.
Hän nauttii J:n seurasta. Hänen touhujaan on mahtava katsella ja naurut on herkässä. Hän tykkää muistakin lapsista. Eläimet ovat kiinnostavia, eikä hän koita satuttaa niitä. Mummun koiraa koitetaan välillä hiukan rapsutella, muttei koita repiä karvoista tai korvista.

MiniMiehestä tulee vielä kauhea riiviö, sen verran se osaa jo komentaa. Mutta varmasti suloinen riiviö joka sulattaa äitinsä sydämen joka päivä <3