Voi hyvää päivää! Enhän mie osaa enää käyttää Bloggeria kun se on näin muuttunut, mutta yritetään. :D
Tultiin viettään vappu viikonloppua mummulaan taasen.
Perjantaina PITI nähdä V. Mutta soiteltiin sitten vielä perjantaina ja V kysy ihan suoraan: "Onks tässä mitään järkee?"
M: "Nooo.. Emmä tiiä.."
V: "Jos unohdettas vaan koko juttu, hänen on sitten niin vaikee olla kotona."
M: " Kyllä se mulle sopii mut olis sua kiva nähdä :)"
Eli kaiken iloksi (mun suruksi) voin todeta että olemme kavereita ja musta tuntuu ettei nähä enää ikinä. En voi asenteelleni mitään mutta tuli nyt vaan semmonen olo et se tarina päätty siihen. Ja arvatkaa vaan v*tuttaako? No joo. Se ihminen vaan oli jotain niin käsittämätöntä, jo sillon kun aikasemmin tunnettiin. No the end ja sitä rataa, elämä jatkukoon.
MiniMies oli tänään superkänkkäränkkäkiukkupussi. Itkua, huutoa, raivoa ja tahtoa riitti varmasti koko naapurustolle, minä fiksuna sitten illalla vasta katsoin suuhun ja huomasin että ikenet on ihan vereslihalla. Ihme että hiukan kiukuttaa. Suppo autto heti, iltapuuron söi melkein kokonaan ja sit se hassutteli ja irvisteli Mummun kanssa ilosesti. Hetken temus lattialla vielä että väsy kunnolla ja sit se menikin jo maito huikan jälkeen kiltisti nukkuun.
Meille ei muuten kuulukaan sitten yhtään mitään. Arki rullaa tasasen tappavasti eteen päin. Treenailen MiniMiehen kanssa kaatuilua, istumista, ylös nousemista jne.. Pitkästä aikaa huomaan joka päivä monia asioita joita MiniMies on oppinut tai missä on kehittynyt hurjasti. <3
Ukon kanssa ei edelleenkään ole mitään parisuhdetta.
Mun mieli on hiukan maassa ja ei oikein huvita tehdä mitään mutta ehkä tää menee taas ohi. Toi V olis ollu mulle niin iso piristys elämään ja olikin hetkellisesti.
Ilmeisesti Ukkokin on huomannu etten vetele ihan yläilmoissa, kysy yks ilta oonko masentunu. En, en tietenkään ole. Tai en ainakaan myönnä. Kyllä tää tästä.
Viime viikolla löysin patin mun kaulasta/kurkusta. Näkyy siis kurkussa, tuntuu kaulalla. Hmm.. Mikä on, sitä en tiedä. Hoitajalla kävin näytillä joka väitti et olis imusolmukkeet turvoksissa mut itellä on semmonen olo ettei se oo sitä. Tarttee mennä lääkärille näytille jos ei ala häviään sieltä..
Mut kesä tulee <3 On lämmin, kärpäsiä, hyttysiä, mehiläisiä ja perhosia. Hyttyset on aivan saatanan suuria ja kiukkusia, mehiläiset tutkii paikkoja ja kärpäset pörrää yhtä ärsyttävästi ku joka vuosi.
Vielä ku pääsis avaan terassikauden <3 :)
Nyt nukkuun, huomenna katsastaan auto. Jännittää kuin käy, toivottavasti hyvin!
29. huhtikuuta 2012
23. huhtikuuta 2012
Kaksoiselämää
Tämä teksti liittyy edelliseen postaukseen, lue se ensin.
DinsDins. Mä sain edellisessä tekstissä mainitseman Herran (Herra V) lankojen päähän :D Uskalsin loppujen lopuks monen päivän jälkeen kysyä: "Moi, Mitä kuuluu?" Ja sain vastauksen, tosi turhan sellaisen mutta sen jälkeen ollaan jonkin verran soiteltu ja tekstailtu. V:n mahdollisuuksien mukaan.. Itellähän ei oo Ukon kanssa mitään mustasukkasuus ongelmia. Ilmotin Ukolle että V on mun menneisyydestä, se soittelee välillä ja saatetaan jossain vaiheessa käydä kahvilla. Se oli ok.Onhan Ukko osittain mustis, näkeehän sen ottallansakin mut kun ei myönnä. Aina saa olla vähän mustis. Oon kyl tosi ilonen siitä ettei Ukko estele mun menemisiä mitenkään. Saan mennä tosi paljon omien halujen mukaan.
Ensimmäinen puhelu V:ltä tuli perjantaina, se ääni... Meinas lähtee jalat alta. Puhuttiin varmaan tunti puhelimessa, tarvis varmaan soitella hiukan useemmin kun asiaa tuntu riittävän. :D Mut mä olin niiiin sulaa vahaa..
Mut mun sinnikkyys palkittiin, mä näin Herran jo kerran ja meinaan nähdä vielä toisenkin, ehkä kolmannenkin kerran. Tarpeeks kauan ku ettii, löytää haluamansa. Kaikkee ei voi saada mitä haluaa, niinhän sitä sanotaan mut mähän en tyydy siihen :D
MiniMies on ollu yhtä kiukkua jo pari päivää, yöllä heräilee taas ja kiukuttelee päivisin. Hampaat, se on mun johtopäätös.
Alotettiin joku aika sitten happamat maitotuotteet, nyt ollaan kokeiltu raejuustoa sormiruokana ja soseiden seassa sekä banskujogurttia. Jogurtista tykkää kovin ja ei se raejuustollekaan oo irvistelly. Maha oireita ei oo tullu. Kohta voidaankin sitten alotella jo sekotteleen tavismaitoo pikku ukon maitojen sekaan :)
Oltiin eilen koko porukalla taas ulkona, siis murusen ja mun perhe :) Käytiin hiukan lähiseudun puistoja tutkimassa. yhdessä ei ollu vauvakeinua ollenkaan joten vaihdettiin heti paikkaa. J oppi laskemaan liukumäkeä, väärin päin. On se ihana. MiniMies pääsi hiukan tutkiin hiekkalaatikkoa, HUOM tosi vähän koska sehän syö kaiken! :) J koitti tehdä hiukan kakkujakin laatikolla muttei ihan vielä osaa koko juttua. Keinuminen on kummankin mielestä ihan huippujuttu, jos J vaan jaksaa olla hetken paikoillaan :D MiniMies tietysti väsähti kesken kaiken mutta kerkes kuitenkin tutustuun taas hiukan uusiin juttuihin. Vähän meijän jälkeen siihen tulikin perhe ja lapset, niiden nuorimmainen oli J:n ikänen, tosi mukavan tuntusia ja rupes heti jutteleenkin meille :)
Eilen oli kyllä ihanan lämmin ja tänään näyttäs olevan samanlainen päivä joten mennään ulos jahka Pikku Ukko herää.
Tää lähtee nyt syömään (ja odotteleen V:n puhelua), jos vaikka kerkeis syömään ennen kun känkkäränkkä heräilee :)
Aurinkoista päivää kaikille!
DinsDins. Mä sain edellisessä tekstissä mainitseman Herran (Herra V) lankojen päähän :D Uskalsin loppujen lopuks monen päivän jälkeen kysyä: "Moi, Mitä kuuluu?" Ja sain vastauksen, tosi turhan sellaisen mutta sen jälkeen ollaan jonkin verran soiteltu ja tekstailtu. V:n mahdollisuuksien mukaan.. Itellähän ei oo Ukon kanssa mitään mustasukkasuus ongelmia. Ilmotin Ukolle että V on mun menneisyydestä, se soittelee välillä ja saatetaan jossain vaiheessa käydä kahvilla. Se oli ok.Onhan Ukko osittain mustis, näkeehän sen ottallansakin mut kun ei myönnä. Aina saa olla vähän mustis. Oon kyl tosi ilonen siitä ettei Ukko estele mun menemisiä mitenkään. Saan mennä tosi paljon omien halujen mukaan.
Ensimmäinen puhelu V:ltä tuli perjantaina, se ääni... Meinas lähtee jalat alta. Puhuttiin varmaan tunti puhelimessa, tarvis varmaan soitella hiukan useemmin kun asiaa tuntu riittävän. :D Mut mä olin niiiin sulaa vahaa..
Mut mun sinnikkyys palkittiin, mä näin Herran jo kerran ja meinaan nähdä vielä toisenkin, ehkä kolmannenkin kerran. Tarpeeks kauan ku ettii, löytää haluamansa. Kaikkee ei voi saada mitä haluaa, niinhän sitä sanotaan mut mähän en tyydy siihen :D
MiniMies on ollu yhtä kiukkua jo pari päivää, yöllä heräilee taas ja kiukuttelee päivisin. Hampaat, se on mun johtopäätös.
Alotettiin joku aika sitten happamat maitotuotteet, nyt ollaan kokeiltu raejuustoa sormiruokana ja soseiden seassa sekä banskujogurttia. Jogurtista tykkää kovin ja ei se raejuustollekaan oo irvistelly. Maha oireita ei oo tullu. Kohta voidaankin sitten alotella jo sekotteleen tavismaitoo pikku ukon maitojen sekaan :)
Oltiin eilen koko porukalla taas ulkona, siis murusen ja mun perhe :) Käytiin hiukan lähiseudun puistoja tutkimassa. yhdessä ei ollu vauvakeinua ollenkaan joten vaihdettiin heti paikkaa. J oppi laskemaan liukumäkeä, väärin päin. On se ihana. MiniMies pääsi hiukan tutkiin hiekkalaatikkoa, HUOM tosi vähän koska sehän syö kaiken! :) J koitti tehdä hiukan kakkujakin laatikolla muttei ihan vielä osaa koko juttua. Keinuminen on kummankin mielestä ihan huippujuttu, jos J vaan jaksaa olla hetken paikoillaan :D MiniMies tietysti väsähti kesken kaiken mutta kerkes kuitenkin tutustuun taas hiukan uusiin juttuihin. Vähän meijän jälkeen siihen tulikin perhe ja lapset, niiden nuorimmainen oli J:n ikänen, tosi mukavan tuntusia ja rupes heti jutteleenkin meille :)
Eilen oli kyllä ihanan lämmin ja tänään näyttäs olevan samanlainen päivä joten mennään ulos jahka Pikku Ukko herää.
Tää lähtee nyt syömään (ja odotteleen V:n puhelua), jos vaikka kerkeis syömään ennen kun känkkäränkkä heräilee :)
Aurinkoista päivää kaikille!
16. huhtikuuta 2012
Kaipuu..
Mä haikailen menneiden perään. Liikaa. Mun ajatukset ei pysy kasassa ja en näköjään kykene puhuun enään normaalia suomen kieltä.
Se jätkä ketä mä kaipaan liikaa: oli osittain ihan kusipää, monta kertaa tapeltiin ja taas sovittiin.
Monta kertaa sain oudoilta muijilta ihme puheluita ilman mitään kovin järkevää selitystä.
Mutta silti, kaikesta huolimatta mä kaipaan sitä ihmistä.
Äiti vihas sitä.
Poliisit on soitettu meille sen takia.
Mut tiukan paikan tullen se on myös hakenut mut pois ku pyytäny siltä apua.
Se vittuili mulle, mut ehkä se oli enemmän semmosta leikki vittuilua.
Iltahämärissä ajelut pikku teillä puhellen niitä näitä, se oli se meijän juttu.
Se herra jako aamuyöllä lehtiä ihmisille, olin välillä mukana. Ja tykkäsin siitäkin.
Mä kattelin kotona sohvalla telkkaria ja tekstailtiin samalla.
Tästä ajasta ja näistä hetkistä on melkein 10 vuotta aikaa.. Siitä kun viimeks oon kuullu herrasta on noin 6 vuotta.
Me ei seurusteltu ikinä, meillä oli vaan pieni muotoinen suhde.
Mut ilmeisesti kaikesta kaipuusta päätellen mä en oo ollu ihan tunteeton sitä herraa kohtaa.
Meijän välit katkes oikeestaan Ukon takia. Me ei muistaakseni vielä sillon seurusteltu ja tää herra soitti mulle ja oli tulossa hakeenkin mua ajeleen kunnes Ukko nappas puhelimen multa ja haukku sen pystyyn.. Vittu et olin kiitollinen, ja tietenkään mulla ei ollu herran puhelinnumeroo et olisin voinu soittaa takaisin ja selittää. Se oli just hetki sit päässy linnasta ja oli kerran aikasemmin soittanu mulle. En ollu kuullu herrasta pitkään aikaan mitään ja olin innoissani puhelinsoitoista. Ja sit se loppu ku seinään, sanomatta mitään.
Aikani tutkailun jälkeen mä löysin naamakirjasta kyseisen herran ja sain sen jopa mun kaverilistallekin. Josko olis mahdollisuus jutella edes joskus. Vielä.
Sen uuteen elämään kuuluu nainen, monta lasta, punainen tupa ja perunamaa, koirien kasvatusta jne..
Eli luultavasti haikailen ihan turhaan koko herran perään mutta kuulisin silti kuulumisia mieluusti :)
Mua itteeni häiritsee tää kaipaus. Mulla on kuitenkin oma mies ja lapsi, mulla on kaikki kuitenkin ihan hyvin ja silti kaipaan melkein päivittäin mun menneisyyttä, eri kohdista, eri ihmisiä. Kaikki ajatukset on ollu ohimeneviä paitsi tää herra, joka on pinttyny mun aivoihin liian kanssa.
Ehkä mä kaipaan menneisyyttä sen räväkkyyden takia. Mulla oli sillon elämä, paljon kavereita, juhlia, hulluja tempauksia jne.. Nykyään elämä on kuitenkin suhteellisen tylsää menneisyyteen verrattuna.
Mä menetin mun kaikki kaverit jossain vaiheessa, yhden sain takasin, Murusen, josta en ikinä enää aijo luopua. <3 Loput ei tunnu olevan enää kiinnostunu mun elämästä mitenkään.
Juhlat on nykyään sitä et istutaan jossain iltaa tissutellen kaljaa ja puhuen paskaa, baarissa käydään sillon tällön mut siitäkin on kyl sinänsä menny hehku, onhan siel kiva tanssia mut ...
Arki pyörii rutiinien parissa eteen päin.
Parisuhde on pinttyny tapa jossa ei enää ole mitään läheisyyttä tai keskusteluja.
Sillon mä sain joskus postiivista palautetta, nyt mä en koe enää mitenkään itteeni haluttavaks tai kiinnostavaks.
Olen mä onnellinen asioista mitä mulla nytkin on, miksen olis. Mut välillä haluais yhden päivän edes kokea uudelleen. Nauttia hetken ja unohtaa kaiken.
Ehkä mä vaan kaipaan jotain uutta, jotain mielenkiintoista. Tai ehkä mä en vaan halua kasvaa aikuiseks..
Pitäsköhän ruveta ompeleen, leipoon tai piirteleen. Sais ajatukset ehkä taas kasaan.
Se jätkä ketä mä kaipaan liikaa: oli osittain ihan kusipää, monta kertaa tapeltiin ja taas sovittiin.
Monta kertaa sain oudoilta muijilta ihme puheluita ilman mitään kovin järkevää selitystä.
Mutta silti, kaikesta huolimatta mä kaipaan sitä ihmistä.
Äiti vihas sitä.
Poliisit on soitettu meille sen takia.
Mut tiukan paikan tullen se on myös hakenut mut pois ku pyytäny siltä apua.
Se vittuili mulle, mut ehkä se oli enemmän semmosta leikki vittuilua.
Iltahämärissä ajelut pikku teillä puhellen niitä näitä, se oli se meijän juttu.
Se herra jako aamuyöllä lehtiä ihmisille, olin välillä mukana. Ja tykkäsin siitäkin.
Mä kattelin kotona sohvalla telkkaria ja tekstailtiin samalla.
Tästä ajasta ja näistä hetkistä on melkein 10 vuotta aikaa.. Siitä kun viimeks oon kuullu herrasta on noin 6 vuotta.
Me ei seurusteltu ikinä, meillä oli vaan pieni muotoinen suhde.
Mut ilmeisesti kaikesta kaipuusta päätellen mä en oo ollu ihan tunteeton sitä herraa kohtaa.
Meijän välit katkes oikeestaan Ukon takia. Me ei muistaakseni vielä sillon seurusteltu ja tää herra soitti mulle ja oli tulossa hakeenkin mua ajeleen kunnes Ukko nappas puhelimen multa ja haukku sen pystyyn.. Vittu et olin kiitollinen, ja tietenkään mulla ei ollu herran puhelinnumeroo et olisin voinu soittaa takaisin ja selittää. Se oli just hetki sit päässy linnasta ja oli kerran aikasemmin soittanu mulle. En ollu kuullu herrasta pitkään aikaan mitään ja olin innoissani puhelinsoitoista. Ja sit se loppu ku seinään, sanomatta mitään.
Aikani tutkailun jälkeen mä löysin naamakirjasta kyseisen herran ja sain sen jopa mun kaverilistallekin. Josko olis mahdollisuus jutella edes joskus. Vielä.
Sen uuteen elämään kuuluu nainen, monta lasta, punainen tupa ja perunamaa, koirien kasvatusta jne..
Eli luultavasti haikailen ihan turhaan koko herran perään mutta kuulisin silti kuulumisia mieluusti :)
Mua itteeni häiritsee tää kaipaus. Mulla on kuitenkin oma mies ja lapsi, mulla on kaikki kuitenkin ihan hyvin ja silti kaipaan melkein päivittäin mun menneisyyttä, eri kohdista, eri ihmisiä. Kaikki ajatukset on ollu ohimeneviä paitsi tää herra, joka on pinttyny mun aivoihin liian kanssa.
Ehkä mä kaipaan menneisyyttä sen räväkkyyden takia. Mulla oli sillon elämä, paljon kavereita, juhlia, hulluja tempauksia jne.. Nykyään elämä on kuitenkin suhteellisen tylsää menneisyyteen verrattuna.
Mä menetin mun kaikki kaverit jossain vaiheessa, yhden sain takasin, Murusen, josta en ikinä enää aijo luopua. <3 Loput ei tunnu olevan enää kiinnostunu mun elämästä mitenkään.
Juhlat on nykyään sitä et istutaan jossain iltaa tissutellen kaljaa ja puhuen paskaa, baarissa käydään sillon tällön mut siitäkin on kyl sinänsä menny hehku, onhan siel kiva tanssia mut ...
Arki pyörii rutiinien parissa eteen päin.
Parisuhde on pinttyny tapa jossa ei enää ole mitään läheisyyttä tai keskusteluja.
Sillon mä sain joskus postiivista palautetta, nyt mä en koe enää mitenkään itteeni haluttavaks tai kiinnostavaks.
Olen mä onnellinen asioista mitä mulla nytkin on, miksen olis. Mut välillä haluais yhden päivän edes kokea uudelleen. Nauttia hetken ja unohtaa kaiken.
Ehkä mä vaan kaipaan jotain uutta, jotain mielenkiintoista. Tai ehkä mä en vaan halua kasvaa aikuiseks..
Pitäsköhän ruveta ompeleen, leipoon tai piirteleen. Sais ajatukset ehkä taas kasaan.
12. huhtikuuta 2012
Tee-se-itse nainen
Jotkut ajattelee että on naisten ja miesten hommat. Ja osittain mäkin ajattelen niin (välillä). Mutta mä voin korjata autoo jos mä haluun, eikä se tuota mulle järjetöntä likareaktioo: "Yök, mun kädet on likaset!"
Mutta mun mielestä myös mies voisi edes joskus tiskata, imuroida, pestä pyykkiä jne.
Mä luokittelen miesten hommiks: auton korjaamisen, painavien tavaroiden kantaminen ja meillä siihen listaan kuuluu myös korkealta saatavien tavaroiden antaminen. Ja naisten "hommat" varmaan on selviä ilman niiden listaamistakin.
MUTTA sitten kun saa tehdä kaiken, ihan kaiken itse, tai juu, tuon pojan kanssa. Voin ihan suoraan sanoo et alkaa pikkasen vituttaan.
Ruoka-automaatti
Astianpesukone
Kokki
Siivooja
Autonkorjaaja
Roudari/Kantojuhta
Lapsen viihdyttäjä
Vaipanvaihtaja
Nukuttaja
Palvelija (myös yöllä)
Tarjoilija
Kahvinkeittäjä
Terapeutti/lääkäri
jne...
Kaikki työt siis kuuluu tällä hetkellä mulle, kiitos murtuneen kylkiluun.
Iltasin kun tulee kotiin MiniMiehen kanssa, on jalat ja selkä jo niin väsyneitä että on pakko käyttöö hissiä, vaikka asutaankin ekassa kerroksessa. Iltasin koneella istuminen tuntuu luksukselta.
Ne pienet hetket joita ollaan Murusen kanssa istuttu Nesteellä kahvilla tai kierretty kirppareilta, nyt niitä osaa arvostaa toden teolla! Ja tuntuu että edellisestä kerrasta olisi ikuisuus.
Mutta elämä on, toivottavasti ei koko aikaa kuitenkaan näinkään..
Onneksi Murunen ja sen mies on kuitenkin vallattoman ihania ihmisiä ja auttaa mua hiukan, minkä kerkee oman poikansa ohella <3
Mutta mun mielestä myös mies voisi edes joskus tiskata, imuroida, pestä pyykkiä jne.
Mä luokittelen miesten hommiks: auton korjaamisen, painavien tavaroiden kantaminen ja meillä siihen listaan kuuluu myös korkealta saatavien tavaroiden antaminen. Ja naisten "hommat" varmaan on selviä ilman niiden listaamistakin.
MUTTA sitten kun saa tehdä kaiken, ihan kaiken itse, tai juu, tuon pojan kanssa. Voin ihan suoraan sanoo et alkaa pikkasen vituttaan.
Ruoka-automaatti
Astianpesukone
Kokki
Siivooja
Autonkorjaaja
Roudari/Kantojuhta
Lapsen viihdyttäjä
Vaipanvaihtaja
Nukuttaja
Palvelija (myös yöllä)
Tarjoilija
Kahvinkeittäjä
Terapeutti/lääkäri
jne...
Kaikki työt siis kuuluu tällä hetkellä mulle, kiitos murtuneen kylkiluun.
Iltasin kun tulee kotiin MiniMiehen kanssa, on jalat ja selkä jo niin väsyneitä että on pakko käyttöö hissiä, vaikka asutaankin ekassa kerroksessa. Iltasin koneella istuminen tuntuu luksukselta.
Ne pienet hetket joita ollaan Murusen kanssa istuttu Nesteellä kahvilla tai kierretty kirppareilta, nyt niitä osaa arvostaa toden teolla! Ja tuntuu että edellisestä kerrasta olisi ikuisuus.
Mutta elämä on, toivottavasti ei koko aikaa kuitenkaan näinkään..
Onneksi Murunen ja sen mies on kuitenkin vallattoman ihania ihmisiä ja auttaa mua hiukan, minkä kerkee oman poikansa ohella <3
Käytiin tänään 10kk neuvolassa.
Paino 9640g
Pituus 73,2cm
Päänympärys 49,3cm
"Suloinen hymypoika. Ryömii, seisoo tuettuna tasajaloin. Tapailee sanoja, omaa "juttua" tulee paljon. Leikkii piiloleikkejä. Ruoka maistuu hyvin. Hapanmaitotuotteiden maistelua voisi aloitella. Kasvu tasaista. Hampaita jo 8."
Seuraava käynti onkin sitten 1v rokotteiden kanssa. Kovasti sai kehuja kehityksestä tai siis siitä kun kaikki on tullut nyt yht' äkkiä. Ja samaa mieltä on äiti. Nyt pienellä ajalla pallero on oppinut ryömimään, harjoittelee konttausasentoa, taputtaa, kierii, istuu, kurkkii taakse jne..
Myös pienellä ajalla olen oppinut tuntemaan oman poikani luonteen entistä paremmin, hän alkaa olemaan enemmän oma persoona ja näyttää kuinka valloittava persoona onkaan <3
Oon niiiiin iloinen kun meillä vihdoin ryömitään ja opitaan asioita.
Mammma on niin ylpeä ja onnelinen pojastaan.
Väsyneesti mutta on kuitenkin.
Rakastan.
<3
9. huhtikuuta 2012
ÄrrinMurrin
"Koirissa on se hyvä puoli että niistä voi luopua heti vauvana."
"Äitis on antanu sulle niin typerän nimen."
Näitä lauseita satelee erään ihmisen suusta hiukan liian tajaan. Ja mä otan sen ihan henkilökohtaisena vittuiluna.. Lauseita oli muitakin mutten muista kaikkia, tais sumeta sen verran jo päässä siinä vaiheessa.
Jos mä jonkun mielestä olen huono äiti ni mun mielestä on silti aika raakaa vittuilla päin naamaa..
"...voi luopua jo vauvana" ööö.. Vaikutanko mä siltä että haluaisin luopua MiniMiehestä?! Ei, en halua jos joku semmoisen käsityksen on saanut, en missään nimessä. Tämä ihminen siis pamautti kyseisen lauseen samassa yhteydessä kun puhuttiin MiniMiehestä.
Jos vihaa lapsia tai on katkera jostakin asiasta ni pakkoko se muhun on saatana purkaa?!?
Vituttaa taas ku pientä oravaa jolla on käpy jäässä..
Kiitos nam!!
"Äitis on antanu sulle niin typerän nimen."
Näitä lauseita satelee erään ihmisen suusta hiukan liian tajaan. Ja mä otan sen ihan henkilökohtaisena vittuiluna.. Lauseita oli muitakin mutten muista kaikkia, tais sumeta sen verran jo päässä siinä vaiheessa.
Jos mä jonkun mielestä olen huono äiti ni mun mielestä on silti aika raakaa vittuilla päin naamaa..
"...voi luopua jo vauvana" ööö.. Vaikutanko mä siltä että haluaisin luopua MiniMiehestä?! Ei, en halua jos joku semmoisen käsityksen on saanut, en missään nimessä. Tämä ihminen siis pamautti kyseisen lauseen samassa yhteydessä kun puhuttiin MiniMiehestä.
Jos vihaa lapsia tai on katkera jostakin asiasta ni pakkoko se muhun on saatana purkaa?!?
Vituttaa taas ku pientä oravaa jolla on käpy jäässä..
Kiitos nam!!
Edistystä!!!
Vihdoinkin MiniMies näytti äidille että kyllä hän osaa ryömiä ja aikoo vielä joskus mennä kovaa vauhtia eteen päin. :)Äidin puhelimen peräänhän se lähti kinkeen itteensä eteen päin, ja äiti kun ei uskonut silmiään, maissinaksun (jotka on hänen suurinta suurta herkkua) perään mentiin vielä uudestaankin. Jessss!! Ei mee varmaan kauaa kun hän liikkuu "kunnolla". Nyt mun ei tarvi ens viikolla sanoo fysiolle ettei vieläkään liikuta. Vaan mä voin sen sijaan kertoa monia asioita joita pikku herra on oppinut. Ja mitä hän tekee.
-Hän istuu
-Hän taputtaa
-Hän kierii ja mutkittelee
-Hän juttelee paljon, osa alkaa kuulostaan jo sanoilta (kakka, mamma, anna, äiti, täti, pappa)
-Hän pysyy konttausasennossa jo hyvän tovin
-Hän tavoittelee korkealle, ihan kun koittaisi päästä ylös
-Hän on erittäin kova komentamaan
-Hän harjoittelee kovasti pinsettiotetta äidin huulikorun kanssa
-Hän osaa juoda itse mukista
-Hän syö itse pieniä paloja lautaselta (herneitä yms.)
-Hän leikkii suihkussa innoissaan
-Hän seisoo oikein hyvin tuen kanssa
-Hän tutkii uusia asioita hyvin mielellään
-Hän osaa laittaa tutin itse suuhun
Sellainen on meijän 10kk poikamme <3
Hän on oikein iloinen kaveri, pääsääntöisesti. Kiukuttaa hiukan kun ei liiku ja jos kaikki ei tule nenän eteen. Nälän hän ilmottaa pienellä "nitkutuksella". Hän viihtyy lattialla pitkiä aikoja yksin, maton hapsujen kanssa. Pesulaput on IN. Hän koittaa tunkea tutin kokonaan suuhunsa.
Ruokahalu on ollut aina hyvä, paitsi parina päivänä jolloin on hampaat kiusannu. Hän nukkuun TAAS melkein koko yön, joka helpottaa äidin väsymystä.
Hän nauttii J:n seurasta. Hänen touhujaan on mahtava katsella ja naurut on herkässä. Hän tykkää muistakin lapsista. Eläimet ovat kiinnostavia, eikä hän koita satuttaa niitä. Mummun koiraa koitetaan välillä hiukan rapsutella, muttei koita repiä karvoista tai korvista.
MiniMiehestä tulee vielä kauhea riiviö, sen verran se osaa jo komentaa. Mutta varmasti suloinen riiviö joka sulattaa äitinsä sydämen joka päivä <3
-Hän istuu
-Hän taputtaa
-Hän kierii ja mutkittelee
-Hän juttelee paljon, osa alkaa kuulostaan jo sanoilta (kakka, mamma, anna, äiti, täti, pappa)
-Hän pysyy konttausasennossa jo hyvän tovin
-Hän tavoittelee korkealle, ihan kun koittaisi päästä ylös
-Hän on erittäin kova komentamaan
-Hän harjoittelee kovasti pinsettiotetta äidin huulikorun kanssa
-Hän osaa juoda itse mukista
-Hän syö itse pieniä paloja lautaselta (herneitä yms.)
-Hän leikkii suihkussa innoissaan
-Hän seisoo oikein hyvin tuen kanssa
-Hän tutkii uusia asioita hyvin mielellään
-Hän osaa laittaa tutin itse suuhun
Sellainen on meijän 10kk poikamme <3
Hän on oikein iloinen kaveri, pääsääntöisesti. Kiukuttaa hiukan kun ei liiku ja jos kaikki ei tule nenän eteen. Nälän hän ilmottaa pienellä "nitkutuksella". Hän viihtyy lattialla pitkiä aikoja yksin, maton hapsujen kanssa. Pesulaput on IN. Hän koittaa tunkea tutin kokonaan suuhunsa.
Ruokahalu on ollut aina hyvä, paitsi parina päivänä jolloin on hampaat kiusannu. Hän nukkuun TAAS melkein koko yön, joka helpottaa äidin väsymystä.
Hän nauttii J:n seurasta. Hänen touhujaan on mahtava katsella ja naurut on herkässä. Hän tykkää muistakin lapsista. Eläimet ovat kiinnostavia, eikä hän koita satuttaa niitä. Mummun koiraa koitetaan välillä hiukan rapsutella, muttei koita repiä karvoista tai korvista.
MiniMiehestä tulee vielä kauhea riiviö, sen verran se osaa jo komentaa. Mutta varmasti suloinen riiviö joka sulattaa äitinsä sydämen joka päivä <3
Parempi mieli?
Selailin taas innoissani muiden äitien blogeja ja sattumoisin löysin haasteen, siis minua ei haastettu tähän erikseen mutta tää sopi mulle JUST nyt niin hyvin.Ukon kanssa taisteltiin monestakin asiasta yks eräs kaunis ilta kotona ja hän tokaisi mulle: "Ajattelisit positiivisesti, ajattele kokonaisuutta!" Sillä hetkellä en tosiaan saanut positiivisia asioita itsestäni irti kun olin itkeny silmät päästäni ja tapellu asioista. Tosi asiahan se on et saatan ajatella asioita liian usein negatiivisesti. Mut mun luonne on mikä on.
Ja mä oon pitkän aikaa ollu jo tosi pahalla päällä, yöunet menetetty asioiden pohdinnan vuoksi ja kaikki tuntuu menevän taas ihan päin persettä, jos tästä vaikka olis jotain apua.
Tää on varmasti mulle vaikea tehtävä MUTTA yritän.
Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Haasteessa kuuluu jakaa ainakin kymmenen (10) hyvän mielen asiaa, antaa vielä eteenpäin viidelle (5) bloggaajalle ja lisäksi mainitse haasteen antajasi.
1. Hymy. Aamulla kun heräät, avaat silmäsi ja katsot pinnasänkyyn, näät hymyn. Se saa sitten sydämen sulaan <3 Pieni pyöreä naama jossa on koko naaman kokoinen hymy. Awws <3
2) Kesä. Aamukahvia juodessa parvekkeella tupakin kera auringon paisteessa, siinä on sitä jotain.
3) Murunen. Murunen on ihminen joka saa mun mielen aina kohoamaan vaikka mentäs kuinka matalalla, aina se vaan osaa sanoa oikeat sanat ja tehdä oikeat teot <3
4) Kahvi. Kahvi, helppo syy tunkeutua kylään tai lähteä arkea pakoon. IhanaIhana asia.
5) Musiikki. Siivoukseenkin saa ihan eri tahdin musiikin voimalla, ja on varmaan aika tehokastakin kun tanssii koko ajan :D Musiikki piristää aina hiukan päivää.
6) MiniMies. Laitan sen yleisesti (paitsi hymyn). Koska tää lista täyttyis vain Pikku Ukon jutuista. Hän saa siis mulle useinkin hyvän mielen, kiukutteluistaan huolimatta. On ihana huomata uusia taitoja, viimeks hän oppi taputtaan. Kuinka sydäntä lämmittävää on nähdä että lapsella on hauskaa? Hän nauttii olostaan ja on tyytyväinen.
7) Leikki. En parempaakaan sanaa keksinyt. Tai ehkä olisi ollut; yhteiselämä. J ja MiniMies ei toisistaan kovasti vielä välitä. Mutta poikien kanssa yhdessä tehdyt asiat (ulkoilu, uiminen, keinuminen, jne) Piristää päivää kummasti ja keventää omaatuntoa :D
Kyllä he joskus myös leikkivät lattialla vierekkäin, ne on jotain niin suloista ja rakasta, kumpanenkin <3
8) Uudet asiat. Raha. Kun saa ostaa uusia bodyja, kierrellä kirppareilla, sisustaa kotia ja ehostaa itseään.
9) Siivous. Ei ikinä uskois että mun hyvän mielen listalta löytyy tollanenkin sana mutta kyllä, mulle tulee siitä hyvä mieli. Koti on siisti ja näkee oman käden jälkensä.
10) Ja ennen kaikkea yhdessä olo. Ne harvat hetket kun tehdään Ukon kanssa jotain yhdessä joita haluaisin että on enemmän. Ne miljoonat menneet ja tulevat hetket kahvilla Murusella. Ne miljoonat tulevat hetket poikien kanssa.
Tehdään yhdessä ruokaa, syödään yhdessä. Mä oon laumaeläin :D Kaikki pitäis tehdä yhdessä :D
Tiivistettynä; mut saa oikeesti aika helpostikin hyvällä päälle :D Mun iloisuus kumpuaa läheisistä ja niistä pienen pienistä onnen hetkistä.
Enkä mä nyt niiiin negatiivinen ihminen oo :D
Mä en nyt haasta tähän ketään erityisesti, mun on pakko mennä nukkuun kiireen vilkkaan :D Öitä.
Ja mä oon pitkän aikaa ollu jo tosi pahalla päällä, yöunet menetetty asioiden pohdinnan vuoksi ja kaikki tuntuu menevän taas ihan päin persettä, jos tästä vaikka olis jotain apua.
Tää on varmasti mulle vaikea tehtävä MUTTA yritän.
Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Haasteessa kuuluu jakaa ainakin kymmenen (10) hyvän mielen asiaa, antaa vielä eteenpäin viidelle (5) bloggaajalle ja lisäksi mainitse haasteen antajasi.
1. Hymy. Aamulla kun heräät, avaat silmäsi ja katsot pinnasänkyyn, näät hymyn. Se saa sitten sydämen sulaan <3 Pieni pyöreä naama jossa on koko naaman kokoinen hymy. Awws <3
2) Kesä. Aamukahvia juodessa parvekkeella tupakin kera auringon paisteessa, siinä on sitä jotain.
3) Murunen. Murunen on ihminen joka saa mun mielen aina kohoamaan vaikka mentäs kuinka matalalla, aina se vaan osaa sanoa oikeat sanat ja tehdä oikeat teot <3
4) Kahvi. Kahvi, helppo syy tunkeutua kylään tai lähteä arkea pakoon. IhanaIhana asia.
5) Musiikki. Siivoukseenkin saa ihan eri tahdin musiikin voimalla, ja on varmaan aika tehokastakin kun tanssii koko ajan :D Musiikki piristää aina hiukan päivää.
6) MiniMies. Laitan sen yleisesti (paitsi hymyn). Koska tää lista täyttyis vain Pikku Ukon jutuista. Hän saa siis mulle useinkin hyvän mielen, kiukutteluistaan huolimatta. On ihana huomata uusia taitoja, viimeks hän oppi taputtaan. Kuinka sydäntä lämmittävää on nähdä että lapsella on hauskaa? Hän nauttii olostaan ja on tyytyväinen.
7) Leikki. En parempaakaan sanaa keksinyt. Tai ehkä olisi ollut; yhteiselämä. J ja MiniMies ei toisistaan kovasti vielä välitä. Mutta poikien kanssa yhdessä tehdyt asiat (ulkoilu, uiminen, keinuminen, jne) Piristää päivää kummasti ja keventää omaatuntoa :D
Kyllä he joskus myös leikkivät lattialla vierekkäin, ne on jotain niin suloista ja rakasta, kumpanenkin <3
8) Uudet asiat. Raha. Kun saa ostaa uusia bodyja, kierrellä kirppareilla, sisustaa kotia ja ehostaa itseään.
9) Siivous. Ei ikinä uskois että mun hyvän mielen listalta löytyy tollanenkin sana mutta kyllä, mulle tulee siitä hyvä mieli. Koti on siisti ja näkee oman käden jälkensä.
10) Ja ennen kaikkea yhdessä olo. Ne harvat hetket kun tehdään Ukon kanssa jotain yhdessä joita haluaisin että on enemmän. Ne miljoonat menneet ja tulevat hetket kahvilla Murusella. Ne miljoonat tulevat hetket poikien kanssa.
Tehdään yhdessä ruokaa, syödään yhdessä. Mä oon laumaeläin :D Kaikki pitäis tehdä yhdessä :D
Tiivistettynä; mut saa oikeesti aika helpostikin hyvällä päälle :D Mun iloisuus kumpuaa läheisistä ja niistä pienen pienistä onnen hetkistä.
Enkä mä nyt niiiin negatiivinen ihminen oo :D
Mä en nyt haasta tähän ketään erityisesti, mun on pakko mennä nukkuun kiireen vilkkaan :D Öitä.
8. huhtikuuta 2012
Pääsiäinen
Tultiin torstaina jo äidille (=mummu) viettään pääsiäistä. Ukko meni heti sillon jo saunaan omien porukoittensa kanssa ja me MiniMiehen kanssa istuttiin Mummulla viettämässä iltaa.
Perjantaina oli vaan "oleilu" päivä kunnes päätin sitten alkaa purkaan meijän autoo :D Eli siis meillä ongelmana autossa et lämppäri toimii, mutta ehkä turhankin hyvin. Puhaltaa koko ajan lämmintä ilmaa ja nyt kun ilmat alkaa lämpeneen ni alkaa oleen hiukkasen lämmin siellä autossa. Vika löytyi ja osittain korjattiinkin mutta hiukan tarvittas kuitenkin uutta osaa sinne tilalle, jota on nyt siitä asti odoteltu. Auto seisoo siis palasina pihassa. Hanskalokero, soitin, keskipaneeli yms löytyy tällä hetkellä takapenkiltä. Hyvä, juurikin näin :D
Eilen käytiinkin sitten MiniMiehen ja Mummun kanssa hiukan ostoksilla. Pikku herra sai paaaaljon uusia vaatteita vanhojen pienien tilalle ja ekat omat uikkarit. Uikkarit oli ihan perus vauvan koko uimapuku, lahkeellinen ja ohuet olkaimet, se oli semmonen sini-vihree raidallinen, jota en itse ehkä olisi ostanut MiniMiehelle mutta oli sitten ainoo koko kaupassa joten siihen oli tyydyttävä ja ei se ihan niiiin kamala ollu enää MiniMiehen päällä.
Kesäks tuli ostettua pari shortsibodya jotka on varmasti tosi mukavia päällä kun ei oo tiukkoja, helppo pukea, riisua ja vaihtaa vaippaa.
Uudet aurinkolasit tarttui myös mukaan edellisten pienten tilalle. Koitin googlesta etsiä aurinkolaseista kuvan että näkisitte millaiset mutta eihän semmoisia tietenkään löytynyt ja kamera ei oo just nyt käden ulottuvilla. Mutta ne on semmoset vaaleen siniset jossa on sivussa haisulin kuva. Sopii hyvin meijän Haisulille :)
Mummu osti mullekin uuden uikkarin joka oli kyllä aika kiva, ehkä olis voinu ostaa kokoo isomman mutta kyllä mä sen kanssa pärjään. Koitin epätoivoisesti etsiä siitäkin kuvaa mutta ei löytynyt. Se oli sellanen helmallinen koko uikkari. Tavallinen koko uimapuku jossa päällä oli ylimääräinen "hamekerros". :D Tosi hienosti selitetty..
Oltiin tänään siis ekaa kertaa uimahallissa. Mua jännitti tosi paljon mennä sinne, miten ihmeessä mä pärjään pienen lapsen kanssa siellä ja miten pitää toimia jne.. Me lähdettiin mummulasta MiniMiehen kanssa ja Murunen tuli perheineen myöskin mukaan. J tykkäs kovastikin uimisesta ja läpsytteli innoissaan veden kanssa vaikka välillä hiukan vilu tulikin.
MiniMies sitten taas pelkäs. Alku oli tosi kankeeta alahuulen mutruamista mutta tarpeeks kauan ku jakso vaan olla ja leikittää ni irtos sieltä sitten hymykin viimein.
Uimisen jälkeen vielä käytiin uimahallin kahviossa kahvilla ja lapset sai soseet masuun. Meijän pikku ukko oli ainakin nälkäinen, meni hedelmäsose tosi hapiaan alas.
Toivottavasti seuraavalla kerralla saatais Ukkokin mukaan. Joka ei kuulemma ole kovin mielissään uimahalleista kun on paljon porukkaa jne.. Mutta saa luvan tehdä edes jotain perheensä kanssa, prkl!
Meijän omassa kaupungissa on myöskin uimahalli (ja kylpylä) johon voitas joskus mennä kokeileen uudestaankin. Mutta se me päätettiin Murusen kanssa ettei kaksistaan kyllä noiden lasten kanssa lähdetä yhtään minnekään :D Oli se hiukan hankalaa mut onneks oli oma äiti mukana auttamassa, saatiin sylejä vaihdeltua ja kaikille loppujen lopuks uikkarit päälle. Ja kaikki meni oikeastaan paremmin kun hyvin, ihan turhaan pelkäsin. Lapset ei kiukutellu, lukuunottamatta MiniMiehen alkukankeutta. Kukaan ei kaatunu, eikä ketään sattunu. Mihinkään altaaseen ei jääny kakkoja, eikä pissoja. Uimavaipat siis toimi :) Äidit vaan oli tooooosi väsyneitä urkan jälkeen ja mä tietenkin nukuin taas päikkärit, tarttis lakkoilla senkin asian kanssa ku oon muutenkin menettäny yöuneni kokonaan.
Meillä ei siis ole mitään pääsiäisperinteitä, ikinä ollukaan. Eikä varmaan sen kummemmin tulekaan. Lapsena oon käyny virpomassa aina. Suklaamunia tietysti on aina ollut ja pääsiäisruoho. Jota varmaan sitten kasvatellaan MiniMiehenkin kanssa mutta odotellaan nyt ensin tuon oman "ruohon" kasvamista. :)
Ukolla kylkiluu murtunu. Yskiny luunsa paskaks. Hienoo. Mä oon nyt siis kantanu kaikki meijän tavarat, kannan MiniMiehen koko ajan ja teen siis KAIKEN. Ja parisuhde on taas vierassana meijän keskuudessa. Ei herraan voi edes koskea ilman raikuvaa "Aiaiaiaiaiai!" Huoh. Lääkäriltä se sai panacodia kipuun muttei siitäkään kai oo ollu mitään iloo, joten aika turhan päivästä. Sairaslomaa on ens kuun alkuun..
Ensiks hän oli kaks viikkoo flunssassa, ennen sitä tais olla pitkä kausi kun särki päätä ja sitten hän yskii kylkiluunsa poikki. Kyllä vituttaa olla näin terve!
Joka tapauksessa eilen sanoin Ukolle et mennään ostaan sille kalsiumpillereitä kun ei Ukko käytä juurikaan maitotuotteita, et ihmekös luut katkeilee. Maitoa ei juo juurikaan ollenkaan, sillon tällön ottaa huikan mun lasista. Juusto se käyttää leivällä mut harvoin tulee ostettua ja jogurttia se söis sillon tällön.
Huomenna meillä ohjelmassa (toivottavasti) auton kasaus ja kotiin. Oma koti kullan kallis <3
Perjantaina oli vaan "oleilu" päivä kunnes päätin sitten alkaa purkaan meijän autoo :D Eli siis meillä ongelmana autossa et lämppäri toimii, mutta ehkä turhankin hyvin. Puhaltaa koko ajan lämmintä ilmaa ja nyt kun ilmat alkaa lämpeneen ni alkaa oleen hiukkasen lämmin siellä autossa. Vika löytyi ja osittain korjattiinkin mutta hiukan tarvittas kuitenkin uutta osaa sinne tilalle, jota on nyt siitä asti odoteltu. Auto seisoo siis palasina pihassa. Hanskalokero, soitin, keskipaneeli yms löytyy tällä hetkellä takapenkiltä. Hyvä, juurikin näin :D
Eilen käytiinkin sitten MiniMiehen ja Mummun kanssa hiukan ostoksilla. Pikku herra sai paaaaljon uusia vaatteita vanhojen pienien tilalle ja ekat omat uikkarit. Uikkarit oli ihan perus vauvan koko uimapuku, lahkeellinen ja ohuet olkaimet, se oli semmonen sini-vihree raidallinen, jota en itse ehkä olisi ostanut MiniMiehelle mutta oli sitten ainoo koko kaupassa joten siihen oli tyydyttävä ja ei se ihan niiiin kamala ollu enää MiniMiehen päällä.
Kesäks tuli ostettua pari shortsibodya jotka on varmasti tosi mukavia päällä kun ei oo tiukkoja, helppo pukea, riisua ja vaihtaa vaippaa.
Uudet aurinkolasit tarttui myös mukaan edellisten pienten tilalle. Koitin googlesta etsiä aurinkolaseista kuvan että näkisitte millaiset mutta eihän semmoisia tietenkään löytynyt ja kamera ei oo just nyt käden ulottuvilla. Mutta ne on semmoset vaaleen siniset jossa on sivussa haisulin kuva. Sopii hyvin meijän Haisulille :)
Mummu osti mullekin uuden uikkarin joka oli kyllä aika kiva, ehkä olis voinu ostaa kokoo isomman mutta kyllä mä sen kanssa pärjään. Koitin epätoivoisesti etsiä siitäkin kuvaa mutta ei löytynyt. Se oli sellanen helmallinen koko uikkari. Tavallinen koko uimapuku jossa päällä oli ylimääräinen "hamekerros". :D Tosi hienosti selitetty..
Oltiin tänään siis ekaa kertaa uimahallissa. Mua jännitti tosi paljon mennä sinne, miten ihmeessä mä pärjään pienen lapsen kanssa siellä ja miten pitää toimia jne.. Me lähdettiin mummulasta MiniMiehen kanssa ja Murunen tuli perheineen myöskin mukaan. J tykkäs kovastikin uimisesta ja läpsytteli innoissaan veden kanssa vaikka välillä hiukan vilu tulikin.
MiniMies sitten taas pelkäs. Alku oli tosi kankeeta alahuulen mutruamista mutta tarpeeks kauan ku jakso vaan olla ja leikittää ni irtos sieltä sitten hymykin viimein.
Uimisen jälkeen vielä käytiin uimahallin kahviossa kahvilla ja lapset sai soseet masuun. Meijän pikku ukko oli ainakin nälkäinen, meni hedelmäsose tosi hapiaan alas.
Toivottavasti seuraavalla kerralla saatais Ukkokin mukaan. Joka ei kuulemma ole kovin mielissään uimahalleista kun on paljon porukkaa jne.. Mutta saa luvan tehdä edes jotain perheensä kanssa, prkl!
Meijän omassa kaupungissa on myöskin uimahalli (ja kylpylä) johon voitas joskus mennä kokeileen uudestaankin. Mutta se me päätettiin Murusen kanssa ettei kaksistaan kyllä noiden lasten kanssa lähdetä yhtään minnekään :D Oli se hiukan hankalaa mut onneks oli oma äiti mukana auttamassa, saatiin sylejä vaihdeltua ja kaikille loppujen lopuks uikkarit päälle. Ja kaikki meni oikeastaan paremmin kun hyvin, ihan turhaan pelkäsin. Lapset ei kiukutellu, lukuunottamatta MiniMiehen alkukankeutta. Kukaan ei kaatunu, eikä ketään sattunu. Mihinkään altaaseen ei jääny kakkoja, eikä pissoja. Uimavaipat siis toimi :) Äidit vaan oli tooooosi väsyneitä urkan jälkeen ja mä tietenkin nukuin taas päikkärit, tarttis lakkoilla senkin asian kanssa ku oon muutenkin menettäny yöuneni kokonaan.
Meillä ei siis ole mitään pääsiäisperinteitä, ikinä ollukaan. Eikä varmaan sen kummemmin tulekaan. Lapsena oon käyny virpomassa aina. Suklaamunia tietysti on aina ollut ja pääsiäisruoho. Jota varmaan sitten kasvatellaan MiniMiehenkin kanssa mutta odotellaan nyt ensin tuon oman "ruohon" kasvamista. :)
Onkos teillä pääsiäisenä perinteitä? Millaisia? Olisi mukava kuulla, jos vaikka aloittais itsekin jotakin perinteitä :)
Ukolla kylkiluu murtunu. Yskiny luunsa paskaks. Hienoo. Mä oon nyt siis kantanu kaikki meijän tavarat, kannan MiniMiehen koko ajan ja teen siis KAIKEN. Ja parisuhde on taas vierassana meijän keskuudessa. Ei herraan voi edes koskea ilman raikuvaa "Aiaiaiaiaiai!" Huoh. Lääkäriltä se sai panacodia kipuun muttei siitäkään kai oo ollu mitään iloo, joten aika turhan päivästä. Sairaslomaa on ens kuun alkuun..
Ensiks hän oli kaks viikkoo flunssassa, ennen sitä tais olla pitkä kausi kun särki päätä ja sitten hän yskii kylkiluunsa poikki. Kyllä vituttaa olla näin terve!
Joka tapauksessa eilen sanoin Ukolle et mennään ostaan sille kalsiumpillereitä kun ei Ukko käytä juurikaan maitotuotteita, et ihmekös luut katkeilee. Maitoa ei juo juurikaan ollenkaan, sillon tällön ottaa huikan mun lasista. Juusto se käyttää leivällä mut harvoin tulee ostettua ja jogurttia se söis sillon tällön.
Huomenna meillä ohjelmassa (toivottavasti) auton kasaus ja kotiin. Oma koti kullan kallis <3
Munarikasta pääsiäistä kaikille!
(Vaikka se melkein kyllä on mennytkin jo)
3. huhtikuuta 2012
Lapsi opettaa
Tuli siivottua. Imuroitua, tiskattua, pestyä pyykkiä, keräiltyä roskat ja pyykit, pestyä keittiön tasot ja pöydät.
Tässäkin asiassa lapsi on opettanu mua, tai no lapsi "pakottaa" mut tekeen pikasiivouksia. Minä, neiti pikkutarkkuus, joka on aikasemmin aina siivonnut koko päivän, aina koko kämpän läpi kotaisin. Järjestellyt aina hyllyt ja pyyhkiny kaikki tasot pölystä. Nyt on ollu moniamonia kertoja kun oon tehny vaan pikasiivouksen, ei kerkee muuta. Nytkin MiniMies nukku niin lyhkäset päikkärit etten kerkeny edes tiskaan loppuun.
Ja imurointi, asia mistä en oo ikinä erityisemmin pitänyt. Nyt kun on lattialla mölyävä pikku herra, on imuroitava, ei lakasu enää riitä. Ja mieluiten jos imurois joka toinen päivä olis varmaan hyvä muttei kuitenkaan jaksa.
Lapsen kanssa tavaroita ei voi jättää enää ihan joka paikkaan. Pikku hiljaa on opittava nostaan tavaroita ylemmäs ja ylemmäs. Johdot pitäis piilottaa johonkin mutta miten?! Niitä on niin saatanasti.
Lapsen kanssa oppii nauttiin niistä pienistä hetkistä omaa aikaa.
Lapsen kanssa oppii kärsivällisyyttä, joka ei oo ihan aina mun paras luonteen piirre, mutta sekin on parantunut.
Lapsen kanssa oppii ajan käytön hallintaa, joka edelleen on hakusessa pahasti. Päivän tunnit ei vaan tunnu riittävän kaikkeen.
Lapsen kanssa tulee opittua tekeen todella taitavasti monta asiaa kerralla. Parista lisä kädestä ei varmasti olis kyllä haittaa.
Haluaisin tehdä kaikennäköisiä ompelutöitä, piirtää, leipoa, maalata jne. Näitä asioita olis miljoona, asioita jotka vaatii hiukan enemmän omaa aikaa. Asioita joita ei voi aina tehdä lapsen kanssa. Joitain leipomuksia kyllä teenkin sillon tällön mutta muut edellä mainitut tuntuvat pelkkänä ajatuksenakin jo mahdottomalta.
Miten ihmeessä muilla äideillä riittää aikaa tehdä kaikkea? Miten muut äidit "hallitsevat" aikaa? Tai miten ylipäätään muut äidit saa tehtyä lapsensa kanssa jotain?
Tiskaaminen, pyykkien ripustaminen ja imuroiminen vielä sujuu ihan hyvin pärisemällä, laulamalla ja tanssimalla, siltikin lopussa menee hermo, siis lapsella.
Tässäkin asiassa lapsi on opettanu mua, tai no lapsi "pakottaa" mut tekeen pikasiivouksia. Minä, neiti pikkutarkkuus, joka on aikasemmin aina siivonnut koko päivän, aina koko kämpän läpi kotaisin. Järjestellyt aina hyllyt ja pyyhkiny kaikki tasot pölystä. Nyt on ollu moniamonia kertoja kun oon tehny vaan pikasiivouksen, ei kerkee muuta. Nytkin MiniMies nukku niin lyhkäset päikkärit etten kerkeny edes tiskaan loppuun.
Ja imurointi, asia mistä en oo ikinä erityisemmin pitänyt. Nyt kun on lattialla mölyävä pikku herra, on imuroitava, ei lakasu enää riitä. Ja mieluiten jos imurois joka toinen päivä olis varmaan hyvä muttei kuitenkaan jaksa.
Lapsen kanssa tavaroita ei voi jättää enää ihan joka paikkaan. Pikku hiljaa on opittava nostaan tavaroita ylemmäs ja ylemmäs. Johdot pitäis piilottaa johonkin mutta miten?! Niitä on niin saatanasti.
Lapsen kanssa oppii nauttiin niistä pienistä hetkistä omaa aikaa.
Lapsen kanssa oppii kärsivällisyyttä, joka ei oo ihan aina mun paras luonteen piirre, mutta sekin on parantunut.
Lapsen kanssa oppii ajan käytön hallintaa, joka edelleen on hakusessa pahasti. Päivän tunnit ei vaan tunnu riittävän kaikkeen.
Lapsen kanssa tulee opittua tekeen todella taitavasti monta asiaa kerralla. Parista lisä kädestä ei varmasti olis kyllä haittaa.
Haluaisin tehdä kaikennäköisiä ompelutöitä, piirtää, leipoa, maalata jne. Näitä asioita olis miljoona, asioita jotka vaatii hiukan enemmän omaa aikaa. Asioita joita ei voi aina tehdä lapsen kanssa. Joitain leipomuksia kyllä teenkin sillon tällön mutta muut edellä mainitut tuntuvat pelkkänä ajatuksenakin jo mahdottomalta.
Miten ihmeessä muilla äideillä riittää aikaa tehdä kaikkea? Miten muut äidit "hallitsevat" aikaa? Tai miten ylipäätään muut äidit saa tehtyä lapsensa kanssa jotain?
Tiskaaminen, pyykkien ripustaminen ja imuroiminen vielä sujuu ihan hyvin pärisemällä, laulamalla ja tanssimalla, siltikin lopussa menee hermo, siis lapsella.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)