Turhautuminen

Poika on turhautunut, kun ei pääse liikkeelle.
Isä on turhautunut, ilmeisestikin siitä ettei olla 24/7 himassa.

Äiti on turhautunut, öö, kaikesta? No joo ehkä hiukan niinkin. Mutta ideana oli siis vain ilmoittaa että hiukan motivaation puutetta kirjottaa blogia jota kukaan ei lue, paitsi Murunen <3 Itsehän tän aloitin. VoeVoe. Mutta kun olen oikein kovasti koittanut miettiä mitä kirjottaisi. Mistä ihmiset kiinnostuisi.. Ja jotenkin pitäisi osata kirjottaa paremmin.

Toisaalta, blogin kirjoittaminen on hiukan ehkä terapiaa. Saa purkaa tätä elämän kurjuutta "salaa", kukaan ei tiedä et se oon mä. Mua ottaa just päähän se ja se asia, kukaan ei tiedä et Ukko on Ukko ja MiniMies on MiniMies. Paitsi Murunen mutta anyway..

Tää päivä kuului edelleenkin, vieläkin paskimpienpäiviensarjaan.. Ukon kanssa vaan ei taas homma luista. Ei mitenkään päin. No positiivista oli se että Ukko heräili viime yön MiniMiehen kanssa ja tää mamma sai nukkua. Piiiiitkästä aikaa.
Mua ahistaa koko tilanne, mua ahistaa ajatus et mun pitäis puhua. Ei siitä oo ennenkään ollu mitään iloo kellekään. Ja aina tulee riita kun pitäs jotain henkevää puhua. Huoh. Mua ärsyttää vitusti enemmän ku me tapellaan koko ajan, mä oon itte koko ajan pahalla päällä. Ei oo kivaa, ei yhtään.
Eniten hommassa kuitenkin ihmetyttää se että NYT on KEVÄT, mä oon aina, ihan aina, ollu hyvällä päällä keväisin. Mä saan ihania energia purkauksia. Touhuan ja visioin keväät ja syksysin vaivun horrokseen. Näin se on aina menny mutta nyt MÄ MÖKÖTÄN KUN ON KEVÄT!? Mitä helvettiä mun päänsisällä mahtaa tapahtua..?

Minä: "Mä nousen keväisin tulesta feeniks linnun lailla, eiku vittu tuhkasta."
Murunen: "Melkein sama asia :D"
Minä: "Juu on, mä oon aina ollu hiukan malttamaton persoona.."
Näin mä puhuin siis Muruselle tässä eräs kaunis aurinkoinen päivä.

Mä oon vahvasti sitä mieltä et suurin osa meijän riidoista johtuu vaan mun mielialasta. Nää on taas näitä juttuja ku aurinko on väärässä asennossa ja kuu väärin päin jne... Ei edes luoja tiedä mitä MUN päässä tapahtuu, ei voi tietää. Ei kukaan. Mun päässä tapahtuu välillä niin kummia juttuja ettei sitä vaan voi ymmärtää.
Tää menee ohi, ihan varmasti.. Kohta me ollaan taas onnellisia, tai siis minä olen. Elämä alkaa rullaan omalla painollaan.