Pjärkele....

Vihaa, rakkautta, vihaa, mökötystä, vihaa, Minimiestä, raivoa.. Jep, ei mee taas ihan putkeen..
MiniMiehen kanssa menee kivasti. Lukuun ottamatta tätä päivää joka on ollu taas ihan pelkkää huutoo, raivoo ja väsymystä. Hampaat, mä luulen, että herran kuudes hammas aiheuttaa pahoja oireita taas. Ruoka ei oo oikein maistunu, paitsi tietysti herkut (hedelmäsoseet). Yönukkumiset menee päin persettä kun herra ei tahdo enää yli 5 tuntia nukkua putkeen mutta ihan hyvin sitä on silti jaksanu vaikka hiukan ollaan heräiltykin. Välillä vähän väsyttää ja ehkä hiukan tekis mieli repiä hiukset päästä, hiukan vain...
Liikkuminen alkaa edistyyn. Pikku mies kierii. Menee kyljeltä kyljelle päästääkseen hiukan eteen päin ja venyy määrättömästi. Seisominen sujuu kuin vanhalta tekijältä. Konttausasennossakin pysyy jo hetken kun sen vaan saa "taisteltua" siihen. Hän ei siis taita itseään lantiosta enää ollenkaan. On nyt niin tomerana vaan pystyssä. No ehkä se siitä sitten kun lihakset vahvistuu kunnolla.
Uusia tavujaki on taas tullu. Ihan kun hän osaisi sanoa jo Mamma, Pappa ja Nam. ja näiden lisäksi tulee tä-tä ja paljonpaljon muuta. Melkein kerran jo luulin että Minimies olis sanonut Ääi-ti. Mutta ehkei kuitenkaa, tai eihän sitä tiedä. En usko siihen ennen kun kuulen sen uudestaan :)

Mutta Ukon kanssa ei tunnu taas menevän yhtään putkeen. Oonkohan tänään mahtanu edes puhua sille mitään, no en ainakaan pakkoa enempää. Ei nyt just taas huvita avata suutaan..
Äidillä ei ole oikeutta olla väsynyt.
Äidillä ei ole oikeutta olla kipeänä.
Äidillähän ei koskaan särje päätä.
Äitiähän huvittaa aina ihan saatanasti.
"Voisitko syöttää MiniMiehen?"
"Voisitko vaihtaa vaipan?"
Noihin kysymyksiin oon saanut enemmän kun kerran vastauksen ei nyt huvita tai ei nyt jaksa, hänen särkee päätä tai hän on väsynyt.
Yli viikko on taas menny kun minä olen heränny JOKA yö MONTA kertaa MiniMiehen kanssa. Minä olen ruokkinut, vaihtanut vaipat, vienyt ulos, pitänyt puhtaana. Lukuun ottamatta niitä muutamia kertoja kun Herra EnTeeMitäänKunEiHuvita on VIITSINYT tehdä jotakin. Niin ja hän on ollut flunssassa yli viikon. Mä olin flunssassa päivän (Ukon mielestä makasin sohvalla monta päivää) ja silti vaikka olin kipeenä, jaksoin edes vähän olla lapsen kanssa. Mutta kun herra on kipeenä ni hänhän ei koskekaan koko lapseen.
Mitä mä teen, puren hammasta niin saatanasti yhteen että paloja lentelee. Pitäis puuttua asiaan ja puhua mutta ku ei huvita, nyt äitiä ei huvita. Toisaalta ehkä mulla on asiat hyvin. Saan sentään joskus apua, joillakin kun miehet ei ikinä suostu vaihtaan vaippaa tai on töissä 24/7 ja saa pärjätä koko ajan yksin. Yksinhuoltajat sitten taas asia erikseen. Ehkä yks syy miksei aina tuu sanottua joka asiasta.. Mutta toisaalta mä en halua enkä aijo alistua elämään jossa mä joudun tekeen kaiken ja herra makaa sohvalla. Murunen kuvasi tilannetta ehkä hyvin, ihan kun olisin Ukon äiti. No niinhän se on.
Otan härkää sarvista kun jaksan tai sit kun löydän itsestäni vaan sen sävelen. Riitahan siitä taas tulee mutta elämä on..
Eikä meillä oo ollu mitään parisuhdetta enää pitkään aikaan. Pusu? Mikä se on? Hali? Ei oo näkyny.. Seksi? Ai, onks se jotain syötävää? Joo, no mitä vitun järkee tässä taas on. Ukko nukkuu AGAIN aikaajoin sohvalla, eilen se tuli sänkyyn nukkuun mut sillonkin nukuttiin selät vastakkain, välissä 3metriä. Ei meijän sänky nyt ihan niiiiin iso oo mut siltä se näyttää kun vilkasee sängyn toiselle puolelle. Mun parisuhde on facebook <3
Että semmosta meille kuuluu.
Joskus me oltiin Viivi&Wagner mut ei niilläkään kyllä näin saatanan huonosti mene! Tähän on tultava loppu. Sehän on selvä. Panostusta kiitos ja olis kiva jos mun panostus tässä arjen aherruksessa joskus palkittais tai edes huomattais.

Kiitos nam. Toivottavasti seuraava teksti on hiukan iloisempi.

Kauniita unia ja sitä rataa.