Helvetti et siellä on kylmä. En tykkää yhtään. Pikku pakkaset mä kestän ja on ihan ok mutta ei enempää. -15 astetta on jo liikaa ja täällä on ollu nyt parinkympin kiepeillä parina päivänä. Hyrr.. Kurjinta on ettei kauheesti viitti lapsen kanssa olla ulkona. Murusellekin kun ollaan lähdetty Ukko on ajanu auton oven eteen et päästään mahdollisimman nopeesti ulkoilmasta pois MiniMiehen kanssa. Ja oven eteen sielläkin.
Murusen naapurissa on joku kusipää mamma joka valittaa oven eteen pysäköinnistä. Ihan kirjeen laitto. Ensinnäkin, kyllä me ajamme oven eteen sillon kun lastaamme auton lapsilla ja kaikilla rattailla ja tavaroilla. Tai sillon kun käymme nappaamassa jonkun vaan kyytiin.
Toiseksi, ymmärrän, se on pelastustie mutta liikennesääntöjen mukaan tai lain tai jonkun saatanan pykälän mukaan siihen on sallittua PYSÄHTYÄ muttei parkkeerata. Sallittua siis on että lastaamme auton ja ajamme pois. Jos siihen nyt sillä välin syttyy tulipalo ja paloauto haluaa meidän tilallemme, eiköhän me siitä pois keretä. Piha-alue kuitenkin niin iso että siihen mahtuu vaikka viereen paloauto jos tarve vaatii.
Ja jos pakkasta on näin paljon mitä nytkin on ollut ni en mieti kyllä sekunttiakaan ajanko lapseni takia oven eteen vai en. Joten tervetuloa MAMMA, mulla on sulle asiaa....
Viime yö, oli ... no suoraan sanottuna ihan helvetillinen. Minimies heräs ennen neljää huutaan kurkku suorana. Se veti keuhkoihinsa niin paljon ilmaa kun sinne sai ja huusi niin kovaa kun ääntä lähti. Ja tunnetusti tämä lapsihan ei ole hiljaisimmasta päästä. Vaan se ääni hajottaa oikeesti ikkunat ja ovet lentää saranoiltaan. Siltä se tuntuu kun herää aamuyöllä siihen kirkuvaan huutoon. Ja ilmeisesti tämä kirkuva päätäsärkevä huuto johtui hampaista. Ei kelvannu maito, ei tutti, ei syli, ei hoitopöytä, ei sitten mikään. Mä en vaan saanu sitä lasta rauhottuun ja hiljeneen vaikka kävelin kämpän ympäri parisataa kertaa. Loppujen lopuks koitin saada tungettua huutavalle sätkivälle raivo lapselle supon ja jotenkin onnistuinkin siinä ja sain lapsen takasin nukkuun. Sama juttu ennen kasia aamulla. Ei millään rauhottunu. Taas käveltiin parisataa kertaa kämppä ympäri, loppujen lopuks kelpas maito ja sit se rauhottu. Nyt ei tarvittu suppoo. Tunnin verran se tais nukkua ja alotti uusiks. Mutta tällä kertaa sain sen rauhottuun ilman syliäkin jopa. Otin siis Herran aamulla jo viereen nukkuun ni ehkä se autto asiaa sitten.
Olin aamuyöllä kyllä niin saatanan pahalla päällä että hiukan jopa hävetti ja pyysin sitten Ukolta anteeksikin kun päästiin takasin nukkuun. Tuli sanottua ehkä hiukan rumasti pariin kertaan mutta se siitä.
J:llä ja MiniMiehellä on telepaattinen yhteys, ollaan monesti mietitty sitä. J:llä ja Murusellakin oli ollut helvetillinen yö. J:llä unirytmi sekasin ja ilmeisesti niin innoissaan kun on päässy sairaalasta kotiin. Monesti yön aikana tarkisteltiin että isi ja äiti on tallessa, kitistiin ja naristiin. Vedettiin tänään murusen kanssa yhessä silmät ristissä ja touhuttiin yhessä lapsosten kanssa. Yhdessä sitä kyllä oikeesti jaksaa huomattavasti paremmin kun yksinään. Se on tosi asia ja oon siitä helvetin kiitollinen kaikille osallisille ettei tarvi olla yksin. Ikinä. Enään koskaan milloinkaan. Noi ihmiset on ja pysyy mun vieressä, MÄ VAIKKA PAKOTAN! :D <3 <3
Nyt varauduin yöhön jo pikkusen. Satsasin lapsen niin täyteen ruokaa kun se vaan söi. Eli siis annoin vielä iltapuuron päälle hedelmäsosetta jota en yleensä anna. Annoin hetken rauhottua ja vein sen meidän sänkyyn. Eli pikku herra saa nukkua äidin vieressä. Luin kaksi iltasatua helpottaakseni nukuttamista. Ja toisen sadun puoli välissähän se jo nukahti. Toivottavasti yökin on parempi kun meni noin kiltisti taas nukkuun ja söi reippaasti.
Iltapalaa nassuun ja jos sit menis sen tuhisevan mörrimöykyn viereen.
Öitä!
Ps. Peukut pystyyn meijän kaikkien yöunien puolesta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti