Ensiks on ihan pakko hehkuttaa, meille tuli ylös eteen yksi hammas. JEE! Torstaina illalla istuskeltiin sohvalla rauhottumassa nukkumaan menoa varten ja ajan kulukseni laitoin sormen MiniMiehen suuhun, jokohan jotakin olis tullu. Ja siellä se tuntui yksi pieni hampaan alku. Olin sillon tosi pahalla päällä illalla mutta pikku herran uusi hammas pelasti loppu illan. Hampaan paria olen odotellut siitä asti kuin kuuta nousevaa muttei se vielä sinne oo tullu, mutta ehkä se kuitenkin tulee aika pian sieltä.
Nyt MiniMiehellä on mennyt ääni. Oltiin äidillä viikonloppu jossa on viileet lattiat ja tietenkin vanhassa talossa hiukan vetääkin joten sai varmaan kylmää. Pelkkää kähinää kuuluu ja naurua ei irtoo enää ollenkaan. Joten on varmaan kurkkukin kipee. Hö. Surkeelta se kuulostaa sen äänensä kanssa. Raivo itku kuulostaa enemmän kiljumiselta ku itkemiseltä. Onhan tässä tietenkin se hyvä puoli ettei sen ikkunoita rikkova ääni ole nyt just enää niin kova joka säästää äidin korvia. Mut on se silti aika surkee. No kunhan ei tuu enempää kipeeks ni oon ihan tyytyväinen.
Mun varpaat. Mun niin palaa käämi.. Synnärillä kun MiniMies syntyi pyysin ensimmäisenä kynsisakset että sain leikata varpaan kynnet. Siitä päivästä alkaen ne on ollu kipeet. Kynnet kasvaa väärin ja sisään ja kalvaa mun isovarpaat tosi kipeiks. Tosi asiahan se on et turha vikistä ku lääkäriin ei suostu meneen mut ku ei taho! Inhoon lääkäreitä. Luultavasti mun iso varpaat johtuu ihan vaan siitä et poltan tupakkaa.. Niinhän ne aina sanoo. Tai väärä ruokavalio tai jtn mutta paskaa. Julkisen terveydenhuollon lääkärit on kyllä niin saatanan päteviä. Jos mulla joskus on parempi rahatilanne, me käymme yksityisillä. Enkä jalallanikaan astu julkisiin terveyskeskuksiin. Inhoon niitä, ylikaiken, YÖKS!
Toinen asia mitä vitkuttelen mahdollisimman pitkälle mutta pakko kai hoitaa sekin kohta pois alta. Hammaslääkäri. Jaiks. Tai no, en ehkä pelkää niitä tai no ehkä pikkusen. Mut enemmän mun ongelma siinäkin on inho. Mä vihaan hammaskiven poistoo ku ne repii ikenetkin ihan riekaleiks ja suu on sen jälkeen kipee. Ja mun ja äidin syljessä on jotain niinkin ihanaa ainetta joka kovettaa plakin heti kiveks. Joten mun pitäis käydä puolen vuoden (!!) välein hammaskiven poistossa. No joo en oo käyny, enkä aijo. PISTE. Ehkä jos tos meijän hammaslääkärissä on joku supermukava suuhygienisti mutta muussa tapauksessa turha luulo.
Ja sitten se että mun suu aukee määrätyn verran. Uskokaa tai älkää hamppulääkärit mut mun suu ei aukee enempää. Mun suu on pieni ja koittakaa hoitaa hommanne, ja mielummin nopeasti. Ite ootte alanne valinnu joten olisitte voineet myös ajatella että kaikilla ihmisillä ei oo suu kuin leivinuuni joten ei tartte mulle huutaa.
Eli mun hammaslääkäri viha johtuu oikeastaan ja vain niistä ihmisistä. Eiks hammaslääkärin tarvi olla asiakaspalvelu kykyinen ihminen? (Tulipas hölmö lause mutta eiköhän siitä ajatus tule ilmi kuitenkin) Mä kestän sen rääkin mut se et mulle huudetaan pää punasena. Sitä MÄ EN kestä. NIH!
No jos mä jossain vaiheessa vaikka saisin itteeni niskasta kiinni ja menisin varvaslääkäriin ja hammaslääkäriin paikkauttaan noi pari reikää ennen ku tippuu hampaat suusta.
Arvatkaapahan piruuttaan kauan mä kitkutin ennen kun menin poistattaan kainaloista kaks luomea? Khihihihi. En siis pidä lääkäreistä en minkään alan.
Ukosta oon ylpee. Vaikken ehkä sitä taas oo näyttänytkään. Se ei oo juonu kaljaa kahtena viikonloppuna, muistaakseni? Mutta viikonloppuna ei ainakaan juonu ku oltiin äidillä ja oon niin häpi. Ehkä tästä alkais sekin asia helpottuun.
6. helmikuuta 2012
1. helmikuuta 2012
Helvetillinen yö
Voi voi.. Ennen kun kirjauduin Bloggeriin mulla oli miljoonia asioita mielessä mitä tänne vois runoilla. MUTTA eipä yllättäny yhtään et kaikki katos tuhkana tuuleen. Tai vois kai sanoo pakkaseen.
Helvetti et siellä on kylmä. En tykkää yhtään. Pikku pakkaset mä kestän ja on ihan ok mutta ei enempää. -15 astetta on jo liikaa ja täällä on ollu nyt parinkympin kiepeillä parina päivänä. Hyrr.. Kurjinta on ettei kauheesti viitti lapsen kanssa olla ulkona. Murusellekin kun ollaan lähdetty Ukko on ajanu auton oven eteen et päästään mahdollisimman nopeesti ulkoilmasta pois MiniMiehen kanssa. Ja oven eteen sielläkin.
Murusen naapurissa on joku kusipää mamma joka valittaa oven eteen pysäköinnistä. Ihan kirjeen laitto. Ensinnäkin, kyllä me ajamme oven eteen sillon kun lastaamme auton lapsilla ja kaikilla rattailla ja tavaroilla. Tai sillon kun käymme nappaamassa jonkun vaan kyytiin.
Toiseksi, ymmärrän, se on pelastustie mutta liikennesääntöjen mukaan tai lain tai jonkun saatanan pykälän mukaan siihen on sallittua PYSÄHTYÄ muttei parkkeerata. Sallittua siis on että lastaamme auton ja ajamme pois. Jos siihen nyt sillä välin syttyy tulipalo ja paloauto haluaa meidän tilallemme, eiköhän me siitä pois keretä. Piha-alue kuitenkin niin iso että siihen mahtuu vaikka viereen paloauto jos tarve vaatii.
Ja jos pakkasta on näin paljon mitä nytkin on ollut ni en mieti kyllä sekunttiakaan ajanko lapseni takia oven eteen vai en. Joten tervetuloa MAMMA, mulla on sulle asiaa....
Viime yö, oli ... no suoraan sanottuna ihan helvetillinen. Minimies heräs ennen neljää huutaan kurkku suorana. Se veti keuhkoihinsa niin paljon ilmaa kun sinne sai ja huusi niin kovaa kun ääntä lähti. Ja tunnetusti tämä lapsihan ei ole hiljaisimmasta päästä. Vaan se ääni hajottaa oikeesti ikkunat ja ovet lentää saranoiltaan. Siltä se tuntuu kun herää aamuyöllä siihen kirkuvaan huutoon. Ja ilmeisesti tämä kirkuva päätäsärkevä huuto johtui hampaista. Ei kelvannu maito, ei tutti, ei syli, ei hoitopöytä, ei sitten mikään. Mä en vaan saanu sitä lasta rauhottuun ja hiljeneen vaikka kävelin kämpän ympäri parisataa kertaa. Loppujen lopuks koitin saada tungettua huutavalle sätkivälle raivo lapselle supon ja jotenkin onnistuinkin siinä ja sain lapsen takasin nukkuun. Sama juttu ennen kasia aamulla. Ei millään rauhottunu. Taas käveltiin parisataa kertaa kämppä ympäri, loppujen lopuks kelpas maito ja sit se rauhottu. Nyt ei tarvittu suppoo. Tunnin verran se tais nukkua ja alotti uusiks. Mutta tällä kertaa sain sen rauhottuun ilman syliäkin jopa. Otin siis Herran aamulla jo viereen nukkuun ni ehkä se autto asiaa sitten.
Olin aamuyöllä kyllä niin saatanan pahalla päällä että hiukan jopa hävetti ja pyysin sitten Ukolta anteeksikin kun päästiin takasin nukkuun. Tuli sanottua ehkä hiukan rumasti pariin kertaan mutta se siitä.
J:llä ja MiniMiehellä on telepaattinen yhteys, ollaan monesti mietitty sitä. J:llä ja Murusellakin oli ollut helvetillinen yö. J:llä unirytmi sekasin ja ilmeisesti niin innoissaan kun on päässy sairaalasta kotiin. Monesti yön aikana tarkisteltiin että isi ja äiti on tallessa, kitistiin ja naristiin. Vedettiin tänään murusen kanssa yhessä silmät ristissä ja touhuttiin yhessä lapsosten kanssa. Yhdessä sitä kyllä oikeesti jaksaa huomattavasti paremmin kun yksinään. Se on tosi asia ja oon siitä helvetin kiitollinen kaikille osallisille ettei tarvi olla yksin. Ikinä. Enään koskaan milloinkaan. Noi ihmiset on ja pysyy mun vieressä, MÄ VAIKKA PAKOTAN! :D <3 <3
Nyt varauduin yöhön jo pikkusen. Satsasin lapsen niin täyteen ruokaa kun se vaan söi. Eli siis annoin vielä iltapuuron päälle hedelmäsosetta jota en yleensä anna. Annoin hetken rauhottua ja vein sen meidän sänkyyn. Eli pikku herra saa nukkua äidin vieressä. Luin kaksi iltasatua helpottaakseni nukuttamista. Ja toisen sadun puoli välissähän se jo nukahti. Toivottavasti yökin on parempi kun meni noin kiltisti taas nukkuun ja söi reippaasti.
Iltapalaa nassuun ja jos sit menis sen tuhisevan mörrimöykyn viereen.
Öitä!
Ps. Peukut pystyyn meijän kaikkien yöunien puolesta :)
Helvetti et siellä on kylmä. En tykkää yhtään. Pikku pakkaset mä kestän ja on ihan ok mutta ei enempää. -15 astetta on jo liikaa ja täällä on ollu nyt parinkympin kiepeillä parina päivänä. Hyrr.. Kurjinta on ettei kauheesti viitti lapsen kanssa olla ulkona. Murusellekin kun ollaan lähdetty Ukko on ajanu auton oven eteen et päästään mahdollisimman nopeesti ulkoilmasta pois MiniMiehen kanssa. Ja oven eteen sielläkin.
Murusen naapurissa on joku kusipää mamma joka valittaa oven eteen pysäköinnistä. Ihan kirjeen laitto. Ensinnäkin, kyllä me ajamme oven eteen sillon kun lastaamme auton lapsilla ja kaikilla rattailla ja tavaroilla. Tai sillon kun käymme nappaamassa jonkun vaan kyytiin.
Toiseksi, ymmärrän, se on pelastustie mutta liikennesääntöjen mukaan tai lain tai jonkun saatanan pykälän mukaan siihen on sallittua PYSÄHTYÄ muttei parkkeerata. Sallittua siis on että lastaamme auton ja ajamme pois. Jos siihen nyt sillä välin syttyy tulipalo ja paloauto haluaa meidän tilallemme, eiköhän me siitä pois keretä. Piha-alue kuitenkin niin iso että siihen mahtuu vaikka viereen paloauto jos tarve vaatii.
Ja jos pakkasta on näin paljon mitä nytkin on ollut ni en mieti kyllä sekunttiakaan ajanko lapseni takia oven eteen vai en. Joten tervetuloa MAMMA, mulla on sulle asiaa....
Viime yö, oli ... no suoraan sanottuna ihan helvetillinen. Minimies heräs ennen neljää huutaan kurkku suorana. Se veti keuhkoihinsa niin paljon ilmaa kun sinne sai ja huusi niin kovaa kun ääntä lähti. Ja tunnetusti tämä lapsihan ei ole hiljaisimmasta päästä. Vaan se ääni hajottaa oikeesti ikkunat ja ovet lentää saranoiltaan. Siltä se tuntuu kun herää aamuyöllä siihen kirkuvaan huutoon. Ja ilmeisesti tämä kirkuva päätäsärkevä huuto johtui hampaista. Ei kelvannu maito, ei tutti, ei syli, ei hoitopöytä, ei sitten mikään. Mä en vaan saanu sitä lasta rauhottuun ja hiljeneen vaikka kävelin kämpän ympäri parisataa kertaa. Loppujen lopuks koitin saada tungettua huutavalle sätkivälle raivo lapselle supon ja jotenkin onnistuinkin siinä ja sain lapsen takasin nukkuun. Sama juttu ennen kasia aamulla. Ei millään rauhottunu. Taas käveltiin parisataa kertaa kämppä ympäri, loppujen lopuks kelpas maito ja sit se rauhottu. Nyt ei tarvittu suppoo. Tunnin verran se tais nukkua ja alotti uusiks. Mutta tällä kertaa sain sen rauhottuun ilman syliäkin jopa. Otin siis Herran aamulla jo viereen nukkuun ni ehkä se autto asiaa sitten.
Olin aamuyöllä kyllä niin saatanan pahalla päällä että hiukan jopa hävetti ja pyysin sitten Ukolta anteeksikin kun päästiin takasin nukkuun. Tuli sanottua ehkä hiukan rumasti pariin kertaan mutta se siitä.
J:llä ja MiniMiehellä on telepaattinen yhteys, ollaan monesti mietitty sitä. J:llä ja Murusellakin oli ollut helvetillinen yö. J:llä unirytmi sekasin ja ilmeisesti niin innoissaan kun on päässy sairaalasta kotiin. Monesti yön aikana tarkisteltiin että isi ja äiti on tallessa, kitistiin ja naristiin. Vedettiin tänään murusen kanssa yhessä silmät ristissä ja touhuttiin yhessä lapsosten kanssa. Yhdessä sitä kyllä oikeesti jaksaa huomattavasti paremmin kun yksinään. Se on tosi asia ja oon siitä helvetin kiitollinen kaikille osallisille ettei tarvi olla yksin. Ikinä. Enään koskaan milloinkaan. Noi ihmiset on ja pysyy mun vieressä, MÄ VAIKKA PAKOTAN! :D <3 <3
Nyt varauduin yöhön jo pikkusen. Satsasin lapsen niin täyteen ruokaa kun se vaan söi. Eli siis annoin vielä iltapuuron päälle hedelmäsosetta jota en yleensä anna. Annoin hetken rauhottua ja vein sen meidän sänkyyn. Eli pikku herra saa nukkua äidin vieressä. Luin kaksi iltasatua helpottaakseni nukuttamista. Ja toisen sadun puoli välissähän se jo nukahti. Toivottavasti yökin on parempi kun meni noin kiltisti taas nukkuun ja söi reippaasti.
Iltapalaa nassuun ja jos sit menis sen tuhisevan mörrimöykyn viereen.
Öitä!
Ps. Peukut pystyyn meijän kaikkien yöunien puolesta :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)