Aamen. Sain juurikin nukahtamaan kauhealla metelillä ja mekastuksella ton tenavan. Huoh. Ne hampaat vois tulla, NYT. Yön aikana kiitos. Juuri kun mä niin kerkesin kiitteleen ja kehuun pikkusta ni ränääminen alko. En selvästikään koputtanu tarpeeks kovaa puuta. Pari päivää siis tosiaan menny kiukun merkeissä ja ikenet alkaa näyttään siltä et ne räjähtää hetkellä minä hyvänsä. No saa siltä hymynkin irtoon, tarpeeks ku pomputtelee ja kutittelee.
MUTTA tänään kun hassuteltiin Murusella hyppykiikun kanssa, tuli todettua että ne jalat alkaa oikeesti toimiin. Wuhuu! Eilen illalla Minimies oli kiukuspäissään jopa seissy hetken ku kiukutteli Ukolle taas. Jotain hyötyä siis isi-raivareistakin.
Käytiin tänään tosiaan Tampereella. Katsomassa pienen pientä sukulaista joka syntyi ihan vuoden lopussa. Se oli niin suloisen pieni ja ruttunen ja narisi hiiren hiljaa. Awws... Vauvojavauvoja. No panic! Meille ei tule VIELÄ lisää vauvoja, ei ihan vielä. Ränätään nyt yhdelleki ensin noita hampaita.
Ja käytiin samalla katsomassa mun isompaa kummipoikaa joka myöskin on kyllä aika sulonen tapaus. Tuli ihan kylkeen kiinni katteleen lastenohjelmia ja pulisi hassuja.
Toinen kummipoikani, J, on tänään ollut jo sairaalassa parempi ja pirteempi. Reipas pikku mies.
On ne vaan ihunia kummipoikia kummatkin. Toinen siis reippa vuoden, toinen reippa neljä. Mut seuraavaks voisin ottaa kummitytön, WINKWINK! :)
Mun ilonen mieli katos tuhkana tuuleen. Tänään ollu jotenkin taas superkiukkunen olo mut hampaita kiristellen tääkin menee varmasti ohi.
Nyt fb pelien kimppuun (lue: hoidan puutarhani :D) ja sit painelen ristikon kans sänkyyn rauhottuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti