Päivitys MiniMiehestä

Päivitys meijän pienen pojan elämästä. Joka on nyt siis reippa 7kk.

Hän osaa erittäin sujuvasti kääntyä vatsalleen. Siitä pois pääseminen tuottaa vielä ongelmia mutta mun tuntemukset on sellaset että hän osaa kääntyä selälleen mutta motivaatio taitaa puuttua. On siis kääntyny itse monestikin selälleen.
Hän tarttuu kaikkiin esineisiin näppärästi ja vie 100%:sesti kaiken suuhunsa. Vatsallaan ollessaan venyy määrättömästi kohteeseen. Hän ei siis vielä pääse ryömimään mutta yritys on KOVA. Tosin tällä hetkellä se näyttää enemmän siltä että koittaa päästä lentoon mutta ryömimisen alkeitakin alkaa tulemaan eli ei ehkä mene kauaa kun meillä ryömitään.
Melkein osaa jo istua. Hän pysyy pieniä hetkiä istuma-asennossa mutta kupsahtaa pian siitä jommalle kummalle puolelle. Suojeluheijastetta sivulle ei vielä tule eli sitä odotellessa. Suojeluheijaste eteen päin kuitenkin jo tulee että ehkä se sivulle heijastekin tulee sieltä pian.
Jaloilleen on alkanut hiukan jo varailemaan. Potkii sentään jo lattiaan. Eli hiukan ollaan edetty siinäkin. Ennen kuitenkin jalat meni ihan makaroniks ku koitti seisottaa.
Hän nauraa hekottelee hölmöille kukkuu, böö, plop leikeille. Joillekin vähemmän hölmöille jutuillekin nauretaan, kuten äiti kieltää tiukasti tekemästä jotakin asiaa, niin sehän on ihan hulvattoman hauskaa. Taidan olla pulassa vielä jossain vaiheessa sen lapsen kanssa. Välillä hän naureskelee yksinään jollekin lelulle. Kaiken kaikkiaan aika iloinen lapsi.
Hän juttelee kovasti. Tulee eri ääniä; kiljahduksia, murinoita, haukuntaa, huutoa ja kaikkea muuta mitä suusta voi tulla. Vuoropuhelut hänen kanssaan on välillä erittäin mielenkiintoisia ja hauskoja. Mutta suu käy koko ajan.
Varpaat kulkeutuu suuhun hyvin notkeasti. Jalat on selvästikin nyt treenauksen myötä alkanut kiinnostamaan paljon enemmän.

Omistamme kaksi hammasta, edelleen. Tänään on tuo kuola valunu hyvin hyvin paljon ja kaikki on ollut hiukan enemmän suussa ja kiukkua on taas havaittavissa. Lisää hampaita? Ehkä..
Kirkuva nälkä huuto on rauhottunut. Alussa siis herran nälkä oli joka kerta aivan järisyttävän kova ja ikkunoita särkevä huuto alko sekunnissa ja maitoa oli mielellään saatava aivan samantien. Suoraan purkista jos olis saanu ni hyvä olis ollu. Mutta nyt siis ainoa kirkuva ikkunoita hajottava huuto tulee aamusin, totta kai, kun nukkuu koko yön mutta muuten nälän ilmottaminen on nykyään pientä narinaa. Välillä.
Syöminen on muutenkin nykyään helpompaa. Lusikalle osataan avata suu jo valmiiksi kun lusikka alkaa naamaa lähestyä. Ongelmana tietysti tässäkin ettei hän haluaisi syödä oikein muiden kanssa kun äidin. Mutta harjotellaan tätäkin.
Edelleenkin, pojan tosiaan ollessa 7kk, hän on äitiriippuvainen. Tai no ei se ihan niinkään mene. Hän ei viihdy isänsä kanssa. Miksi? Ei harmainta hajuakaan ja siihen tahtoisin itsekin selityksen. Isä on isä, eikö sekin pitäisi hyväksyä kun kerran on joka päivä kuitenkin ollut isänsä kanssa. No on se ehkä hiukan helpottanut muttei kuitenkaan kokonaan.

Vihdoinkin meillä alkaa olemaan rytmi, TAAS. Meillä oli melkein jo rytmi kunnes se meni sitten vuoden vaihteessa mummulla sekasin. Mutta näinkin nopeasti olemme saaneet rytmin taas kasaan.
9.00 Heräilee itsekseen. Juo maitoa.
11.00 Syö lämpimän aterian, jälkiruoaksi hedelmäsosetta. Yleensä heti ruoan jälkeen menee ensimmäisille päiväunille. Nukkuu 30min-1h.
14.00 Juo maitoa.
15.-17.00 välissä ottaa yleensä pienet torkut.
17.00 Toinen lämmin ateria. Liha ja jälkkäriks taas hedelmäsosetta.
n. 19.00 Ottaa vielä kolmannet päikkärit.
21.00 Iltapuuro hedelmäsoseen kanssa.
21.-22.00 Nukkuun. Juo maitoa usein vielä sängyssä.

Nyt hänellä on ollut pitkään tapana herätä 04.-05.00 aamuyöllä syömään maitoa mutta muuten nukkuun yönsä hyvin.

Eli kaiken kaikkiaan moni asia on helpottunut. Kiukkua on vähemmän, syöminen on helpompaa ja meillä on RYTMI! Vielä kun opittais uusia asioita niin turhautuminen ei olisi niin kovaa. Mutta hitaasti hyvä tulee.