Niin jaja sain perjantaina uudet hiukset, murunen makso joululahjaks. Kiitos niistä :)
Lauantaina kävi myös Minimiehen kummisetä tervehtimässä poikaa. Siitä onkin aikaa. Neiti M oli mukana, kiva nähdä sitäkin. Harmi vain että piti/jouduin lähteen sinne pikku jouluihin hiukan kesken kaiken. Pikku joulut ei siis kaduta hetkeekään ja oli aivan mahtavaa lähtee hiukan baanalle, harmi vaan et kaks ihan huippua juttua osu samaan aikaan..
MiniMiehen kanssa elämä on edelleen huutoo, raivoomista, kiukuttelua ja kääntyilyä. Me Ukon kanssa käännellään pikku herraa kun pientä lihavarasta lattialla. Selälleen, ja selkäs ku käännät, tulee jo huuto kun pikkunen on kääntyny takasin mahalleen. No on se ainakin oppinu uusia juttuja. Ja elämä ei ehkä oo enää niin tylsää hänen mielestään kun pääsee edes kääntyileen. Vielä kun kääntyis toisteki päin.
Kova yritys on eteen päin, peppu on 90 asteen kulmassa MUTTA pää pysyy alhaalla. Hmm. Mikä ei toimi? :D Saatiin Ukon kanssa kunnon naurut ku parvekkeelta tuijoteltiin hänen äheltämistään. Pää ylös, katseli käsiään mietteliäästi: "Kyllä ne ihan oikein on." Pää alas peppu pystyyn ja kauhee murina. Ja tätä se teki monen monta kertaa. Pää ylös, kädet oikein ja pää alas. Joo se näytti paljon hauskemmalta kun kuulostaa.
Mä nukutin huutavaa pikku herraa eilen 2,5 tuntia. Että voi nukkumaan meneminen olla vaikeeta. Ilmeisesti ne hampaat hiukan häiritsee nukahtamista. Tänään hiukan helpompaa. Sänkyyn ja kunnes huuto lakkas luettiin iltasatua hiukan, ja hän kuuntelikin kiltisti pitkän aikaa kunnes raivoava ikkunoita rikkova huuto alko taas. Luovutin ja annoin supon, rauhottu ja kuuntelin sadun loppuun. Ennen viimeisiä rivejä herra jo nukahti.
Amen. Huh. Kyllä mä oon hyvä.
Meillä on hiukan lunta, jeejee! Hiukan kauniinpaa, tosin nyt on ihan vesikeli et mahtaaks sulaa kaikki pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti