Mitä mä sanoin....?

Siiiis jos mua ei vituta se et menetin mun auton ni onks perkele ihan pakko sitten aiheuttaa se vitutus jotenkin muuten?! Pari mun kaveria/ystävää/tuttua on sanonu mulle alusta asti ettei siitä autosta saa kun max. 200e. Joo kiitos kyllä lohdutti. Mä meinaan kyllä saada siitä enemmän, keinolla millä hyvänsä. Ja haistattaa noille ihmisille paskanmarjat. Ja jos ne on oikeessa, ja saan siitä tosiaan 200e, pistän korvat, nenän, suun ja silmät niin saatanan visusti kiinni etten oo kuulemassa "Heheh, Mitä mä sanoin?" Asia mitä mä voin kaikkein eniten maailmassa inhota, vittumaisella äänensävyllä sanottu "Mitä mä sanoin?" Kai mä perkele ilman sitäkin osaan todeta että olen väärässä ja joku muu oikeassa. Nih, SAATANA!

Joo muuten elämä on rullannutkin omalla painollaan. Lähettiin jo viikko ennen joulua äidille joulunviettoon. Viikko meni nopeesti touhutessa ja saatiin Ukon kanssa hiukan omaa-aikaakin kun käytiin joulu-ostoksilla ja pikku herra oli äidillä sen aikaa. Jouluna kokeiltiin availla lahjoja mutta MiniMies ei oikein vielä ymmärtänyt jutun jujua ja tuijotti mua vaan hölmistynyt ilme naamallaa. No äiti sai availla kahden lahjat.
Koira oli onnesta soikeena kun sai avata lahjoja. Oli jo koko viikon käyny tonkimassa lahjakasaa nenällään. Sai olla koko ajan vahtimassa ette revi lahjoja auki etukäteen. Temppu sekin.
Maanantain myräkän ansiosta äidillä meni sähköt. Käytiin hiukan ajelemassa Ukon kanssa ja todettiin et tosi myräkkä olikin. Puuta oli aivan järjettömästi poikki ja sähkölinjat roikku pitkiltä matkoilta maassa. Eilen murunen sitten pelasti meidät sieltä sähköttömästä kylästä. Luojalle kiitos. Päätä särki jo kun oli tihrustellu pimeessä ja MiniMies ei tykkää yhtään hämärästä ja pimeestä ni se kiukutteli koko ajan. Tänään äiti oli onneks saanu sähköt takasin eli ne oli neljä päivää poikki. Great.. Tämmösiä ei sais kyllä tulla.
Ukon sisko joutu evakoimaan kissansa omasta kämpästä ku lämpä laski 10 asteeseen. Ja ties mitä. Huhuhu..

MiniMies, no se on edelleen laiska. Uusia asioita ei juurikaan olla opittu. Ryömimis yrityksiä on, luojalle kiitos. Mut eipä sit muuta. Kääntyy mahalleen, pari kertaa päässy siitä pois, luultavasti vahingossa. Osaa ite juoda kahvallisesta pullosta, jos sille päälle sattuu. Niskat on paremmat. Istua ei osaa yksin mut pysyy sentään pari sekunttia jo iteki pystyssä eli ehkä sekin onnistuu kohta. Fysioon on varattu aika.. Se pelottaa. Minkä arvion se antaa..? Antaako se ohjeet? Haukkuuko se mut ihan pystyyn? Vai onko jossain joku vika..? Asia mitä mä stressaa ja koitan saada koko ajan mielestäni pois.
No sen näkee sitten ja eiköhän siitäkin yks kunnon suomalainen vitutus taas saada aikaseks.