Mitä mä sanoin....?

Siiiis jos mua ei vituta se et menetin mun auton ni onks perkele ihan pakko sitten aiheuttaa se vitutus jotenkin muuten?! Pari mun kaveria/ystävää/tuttua on sanonu mulle alusta asti ettei siitä autosta saa kun max. 200e. Joo kiitos kyllä lohdutti. Mä meinaan kyllä saada siitä enemmän, keinolla millä hyvänsä. Ja haistattaa noille ihmisille paskanmarjat. Ja jos ne on oikeessa, ja saan siitä tosiaan 200e, pistän korvat, nenän, suun ja silmät niin saatanan visusti kiinni etten oo kuulemassa "Heheh, Mitä mä sanoin?" Asia mitä mä voin kaikkein eniten maailmassa inhota, vittumaisella äänensävyllä sanottu "Mitä mä sanoin?" Kai mä perkele ilman sitäkin osaan todeta että olen väärässä ja joku muu oikeassa. Nih, SAATANA!

Joo muuten elämä on rullannutkin omalla painollaan. Lähettiin jo viikko ennen joulua äidille joulunviettoon. Viikko meni nopeesti touhutessa ja saatiin Ukon kanssa hiukan omaa-aikaakin kun käytiin joulu-ostoksilla ja pikku herra oli äidillä sen aikaa. Jouluna kokeiltiin availla lahjoja mutta MiniMies ei oikein vielä ymmärtänyt jutun jujua ja tuijotti mua vaan hölmistynyt ilme naamallaa. No äiti sai availla kahden lahjat.
Koira oli onnesta soikeena kun sai avata lahjoja. Oli jo koko viikon käyny tonkimassa lahjakasaa nenällään. Sai olla koko ajan vahtimassa ette revi lahjoja auki etukäteen. Temppu sekin.
Maanantain myräkän ansiosta äidillä meni sähköt. Käytiin hiukan ajelemassa Ukon kanssa ja todettiin et tosi myräkkä olikin. Puuta oli aivan järjettömästi poikki ja sähkölinjat roikku pitkiltä matkoilta maassa. Eilen murunen sitten pelasti meidät sieltä sähköttömästä kylästä. Luojalle kiitos. Päätä särki jo kun oli tihrustellu pimeessä ja MiniMies ei tykkää yhtään hämärästä ja pimeestä ni se kiukutteli koko ajan. Tänään äiti oli onneks saanu sähköt takasin eli ne oli neljä päivää poikki. Great.. Tämmösiä ei sais kyllä tulla.
Ukon sisko joutu evakoimaan kissansa omasta kämpästä ku lämpä laski 10 asteeseen. Ja ties mitä. Huhuhu..

MiniMies, no se on edelleen laiska. Uusia asioita ei juurikaan olla opittu. Ryömimis yrityksiä on, luojalle kiitos. Mut eipä sit muuta. Kääntyy mahalleen, pari kertaa päässy siitä pois, luultavasti vahingossa. Osaa ite juoda kahvallisesta pullosta, jos sille päälle sattuu. Niskat on paremmat. Istua ei osaa yksin mut pysyy sentään pari sekunttia jo iteki pystyssä eli ehkä sekin onnistuu kohta. Fysioon on varattu aika.. Se pelottaa. Minkä arvion se antaa..? Antaako se ohjeet? Haukkuuko se mut ihan pystyyn? Vai onko jossain joku vika..? Asia mitä mä stressaa ja koitan saada koko ajan mielestäni pois.
No sen näkee sitten ja eiköhän siitäkin yks kunnon suomalainen vitutus taas saada aikaseks.

HeiHei auto!

Tää viikko on ollu niin saatanan perseestä et jos sais pyyhittyä koko viikon maailmasta ni olis jees! En rupee kaikkia yksityiskohtia kertoon tarkemmin mut jos eläisitte meidän elämässä ni tuskin teitäkään naurattas. Siis mun, Murusen, J:n, Murusen miehen, Ukon ja MiniMiehen kanssa.

 Eilen meni sitten auto lunastukseen. Meidän (kaikkien) ainokainen auto. Joku vanhempi mies päätti sitten noin vaan ajaa kylkeen. Kiitos. Kolmion takaa, joten siis vika ei ollut meissä. J oli mukana :/ Oli apparin paikalla kun Murunen ajo. Mä istuin ite J:n takana. Ketään ei sattunu onnettomuudessa. Kaikki selvittiin siis pienellä säikähdyksellä, ei ehkä niin pienellä mutta kuitenkin :) Jälkeen päin Murunen on löytänyt kuhmun päästään. Mua sattu kylkeen osuma tilanteessa muttei sekään ollut sitten mitään. J painatti tänään niiiin kovaa pitkin kämppää ettei ilmeisesti sattunu mihinkään, tosin kun mulla ja Murusella on kaikki paikat aivan paskana. Kolottaa ja kivistää kyllä sieltä ja täältä, toivottavasti menee pian ohi.
Auto ei liikkunu enää yhtään mihinkään tapahtuman jälkeen. Hinausauto haki sen pois. Yllätys sinänsä mua ei varsinaisesti vituta se auto. Enemmän mua varmaan on vituttanu se kun se on hajonnu jotenki. Mua hiukan harmittaa ettei oo autoo ja sit mua vituttaa se kuinka paljon siihen juurikin on laitettu osaa. Uus akku, laturi, jakopää, hitsaukset, yks anturi, laakeri ja ties mitä. CD-soitin meni sen mukana, uudet renkaat. Osista olis saanu paljon rahaa. Ne mua vituttaa. Mut toivotaan et saadaan rahaa uuteen. Ja siis olisin hinauttanu auton kotiin jos olis ollu vaan rahaa siihe.
Mutta pääasia kuitenkin se että ollaan kaikki kunnossa.
Nyt mentävä nukkumaan, muita kuulumisia myöhemmin. Kerron tästäkin lisää ehkä myöhemmin nyt on niin kova kiire nukkumaan ettei kerkee :)

Kirjotusvirheitä..

Niin ja vielä. Pahoittelen kirjotusvirheitäni, jostain syystä läppärin näppäimistö ei tottele halutulla tavalla. Ilmeisesti joku on onnistunu murustaan leivän murusia väliin. *viheltelee* Ja toiseks, tulee kirjoteltua niin nopeesti ja kiireessä näitä tekstejä ettei aina muista tarkistaa oikein kirjoitusta. Koittakeehan kestää! :D

Kolmas hammas

MiniMies oli eilen LÄHES koko päivän ihan pelkkää huutoa ja kiukkua. Nukku monet päikkärit, yhdet ulkona. Alku illasta huomasin että alhaalle taakse on tupsahtanu (ilmeisestikin) yksi hammas lisää. Hammas tuli ihan väärään paikkaan mihin oletin sen tulevan. Luulin että herralle tulee yläkulmahampaat seuraavana kun ikenissä näyttäs siltä että ne puhkee hetkenä minä hyvänsä. Mutta ei, tämä takahammas tuli ihan puun takaa. Noh, tällä hetkellä pää asia että tulee hampaita edes johonkin kun vaikuttaisi kovasti siltä että kiukut johtuu niiden tulemisesta.

Sain eilen vihdosta ja viimein tehtyä joulukortit. Niistä tuli ihan kivat, MiniMiehen tonttuhymy-kuvalla varustetut punaiset jouluiset kortit. Osassa teksti/kuva/valkoinen tausta "varjo" meni vinoon joka ottaa päähän ihan hulluna mutta ne nyt on semmoset ja sillä pihvi. Osa on vielä kirjottamatta, jos tänään kirjottelis loppuun ja pistäis postiin.

Eilinen päivä oli huono, siis ihan perseestä.. Mun autopaikasta ilmotettiin ettei se yht' äkkiä enää olekaan mun. Edellisen autopaikan kerenny jo irtisanoon ja nyt mula ei sitten ole autopaikkaa. Murusen ja J:n asiat meni mukkelismakkelis (joka siis hiukan vaikutti minunkin elämään), kiukutti järjettömästi koko päivän, joulukortit epäonnistu, riisikulho tippu pöydältä lattialle (mitenköhän v*ttu sekin tapahtu), MiniMiehen iltapuuroilut oli fiasko, ihan totaalinen sotku episodi ja vaikka mitä. Illalla kiikuttaessani roskiksia roska-astiaan olin lähes 100% varma et ne leviää tonne rappukäytävään. Se oli ollut ihan mun tuuria.

MiniMies on keksiny uuden hauskan kikkakonstin syömisen hankaloittamiseks. Kieli eteen ja niin tiukasti ettei suuhun saa varmastikaan mitään tungettua, ei sitten mitään. No tasapainona meijän iltaruutinit on vakiintuneet iltapuuroon, satuun ja hyvän yön -toivotukseen. Ja sitten se pieni pallero menee itekseen nukkumaan, ilman järjetöntä huutoo. Jebou!
Ehkä tämä tästä, pikku hiljaa, ehkä kaikesta tulee vielä helpompaa.

Toivon todella tän päivän olevan parempi kun eilinen. Ekaa kertaa mennään kävellen neuvolaan kun auto on Murusella. Onneks ei oo pitkä matka, harmi vaan että siellä näyttäs satavan vettä. MiniMiehellä on hiukan flunssaa ja silmätulehduksen alkua joten oikeaoppisestihan meijän pitäisi siirtää neuvola (niin kun tein eiliselle hammashoitaja-ajalle) mutta kun on paljon asiaa neukkutädille ja haluan tietää onko se saakelin morotus jo lähteny ni minähän menen sinne.

Helpotusta luvassa tai ehkei sittenkään

Tänään on ollu MiniMiehen ja Ukon kanssa taas hiukan parempi päivä. Huutoa oli mielestäni vähemmän. Soseen syöminen meni ilman huutoo, söi reippaana miehenä melkein kaiken. Ilman sotkua ja pursottelua. Ihanaa. Iltapuuron kanssa olin yhtä onnellinen KUNNES lopussa alko taas kauhee pursottelu bodylle. Mrr..
Iltatoimet meni kivasti ilman huutoo. Pari satua luettiin ja niitten jälkeen alko touhuuminen. Hän heijaili itseään edes takaisin, oppinut äidiltään. Unipupu sai köniinsä, lenteli pitkin pinnasänkyä ja välillä sai hiukan hampaistakin. Pinnansuojat sai myös osuutensa, ne koitettiin repiä paikaltaan. Ja myös peitto sai oman osuutensa ilta tarmosta. Jätin MiniMiehen touhuaan yksinään kun näytti jo kovasti siltä että uni tulee kohta. Pitkän aikaa oli ihan hiljaista ja onnesta soikeena vihellellen istuin koneelle kirjottelemaan tätä, kunnes, se alko taas. Ensin pieni mölinä joka lopuksi oli helvetillinen huuto ja sitten se nukahti. Eli siis karma astui taas peliin, THANKS. Meillä ei ilmeisesti voida nukahtaa hiljaa. Päivällä sama juttu. Huusi, huusi ja huusi. Lopuks rauhottu mun syliin kun kävelin pitkin kämppää ja nukahti siihen. Meinaako tosiaan ottaa tavakseen sen, ehei, ei onnistu. Mun syliin saa nukahtaa sillon tällön muttei sentään ihan joka kerta.
No joka tapauksessa ehkä jo hiukan helpompi päivä. Näitä lisää kiitos.

MiniMiehestä tulee koko ajan enemmän ja enemmän äitiriippuvainen. Ei kelpaa enää kenen tahansa syli, ei kenen tahansa nukutus, syöttö, vaipanvaihto yms.. Ja useimmitenhan sen on oltava äiti. Kukas muu. Ja isähän ei kelpaa missään nimessä.

Oltiin jälleen kerran Murusella kyläilemässä ja otin J:lle mukaan MiniMiehen papan ostaman pehmeen jalkapallon. Aattelin J:n tykkäävän siitä ja kyllä se riemu siitä sitten repesikin kun täti ja äiti heitteli palloo miten sattu ja sai hiukan itekin heitellä ja potkia. Jätin pallon J:n hoimaan ni saa harjotella potkuja jo etukäteen. Jalkapallokaveri (lue: MiniMies) tulee perässä kovaa vauhtia :)
J on kyllä ihana poika. Siellä se ravaa pitkin kämppää tukee vasten, hakee äidin, isän tai tädin sormet pienten nyrkkiensä sisään ja sit mennään kauheeta ravia. Missä helvetin vaiheessa se jätkä oppi noin nopeesti, koska se oppi käveleen niin hyvin? Ohohhoh.. Aika menee hurjaa vauhtia ja lapset kehittyy nopeesti. Kohta se taitaa jo juosta omin päin ovelle vastaan.
Tädin rakkaus <3

PikkuJoulut

Meillä oli lauantaina pikku joulut. Ensin äidin työpaikalla kunnes päätettiin lähtee murusen kans baariin. Hauska ilta, tää neiti oli jälleen kerran tuhannen päissään aamu kuuden jälkeen kotiin tullessaan ja seuraavan päivän olot oli jotain ihan järkyttävää mutta selvittiin siitäkin :) Tuli nähtyä vanhoja tuttuja joita ei oo moniin vuosiin näkyny, ihan kiva :)
Niin jaja sain perjantaina uudet hiukset, murunen makso joululahjaks. Kiitos niistä :)

Lauantaina kävi myös Minimiehen kummisetä tervehtimässä poikaa. Siitä onkin aikaa. Neiti M oli mukana, kiva nähdä sitäkin. Harmi vain että piti/jouduin lähteen sinne pikku jouluihin hiukan kesken kaiken. Pikku joulut ei siis kaduta hetkeekään ja oli aivan mahtavaa lähtee hiukan baanalle, harmi vaan et kaks ihan huippua juttua osu samaan aikaan..

MiniMiehen kanssa elämä on edelleen huutoo, raivoomista, kiukuttelua ja kääntyilyä. Me Ukon kanssa käännellään pikku herraa kun pientä lihavarasta lattialla. Selälleen, ja selkäs ku käännät, tulee jo huuto kun pikkunen on kääntyny takasin mahalleen. No on se ainakin oppinu uusia juttuja. Ja elämä ei ehkä oo enää niin tylsää hänen mielestään kun pääsee edes kääntyileen. Vielä kun kääntyis toisteki päin.
Kova yritys on eteen päin, peppu on 90 asteen kulmassa MUTTA pää pysyy alhaalla. Hmm. Mikä ei toimi? :D Saatiin Ukon kanssa kunnon naurut ku parvekkeelta tuijoteltiin hänen äheltämistään. Pää ylös, katseli käsiään mietteliäästi: "Kyllä ne ihan oikein on." Pää alas peppu pystyyn ja kauhee murina. Ja tätä se teki monen monta kertaa. Pää ylös, kädet oikein ja pää alas. Joo se näytti paljon hauskemmalta kun kuulostaa.
Mä nukutin huutavaa pikku herraa eilen 2,5 tuntia. Että voi nukkumaan meneminen olla vaikeeta. Ilmeisesti ne hampaat hiukan häiritsee nukahtamista. Tänään hiukan helpompaa. Sänkyyn ja kunnes huuto lakkas luettiin iltasatua hiukan, ja hän kuuntelikin kiltisti pitkän aikaa kunnes raivoava ikkunoita rikkova huuto alko taas. Luovutin ja annoin supon, rauhottu ja kuuntelin sadun loppuun. Ennen viimeisiä rivejä herra jo nukahti.
Amen. Huh. Kyllä mä oon hyvä.

 Meillä on hiukan lunta, jeejee! Hiukan kauniinpaa, tosin nyt on ihan vesikeli et mahtaaks sulaa kaikki pois.

Katse parempaan

Joo kyllä se MiniMies osaa kääntyä. Tämä on todistetusti tapahtunut muutamia kertoja! Nyt ongelmana on vaan se että hän kääntyy hiukan turhan ahkeraan mahalleen ja kun sieltähän ei pääse pois, sit tulee kiukku. Joten äiti ja isä saa olla vuorotellen kääntelemässä pikku ukkoo toiste päin. No oppi ainakin uusia temppuja ni ei käy elämä tylsäks.
Aamulla pötköteltiin kaikki sängyssä ja pikkunen oli masullaan, kovasti se koittaa harjotella mun mielestä eteenpäin menemistä. Jalat menis jo ihan oikein (kunhan muistaa ettei niitä voi nostaa ilmaan) mutta vielä kun hiffais et pää pitäis nostaa ja käsillä hiukan auttaa kans. Mutta kyllä me vielä vallotetaan maailmaa :)

Ukon kanssa saatiin sovittua asioista. Ero oli lähellä ja melkein päätetty kunnes tultiin tulokseen ettei näin vaan luovuteta ja yritetään uusilla pelisäännöillä. Ja voin kyllä ihan rehellisesti sanoo et pari päivää on menny tosi hyvin! Tätä lisää. MiniMiehellä on ollut isä, mulla on ollut mies. Se huomioi meidät, se auttaa meitä, äiti saa hellyyttä ja MiniMies lohdutusta. Nyt on hyvä. Tosi hyvä. Tai ainakin parempi.

Eilen tuli vaihdettua MiniMiehen ruokakaappi hiukan isompaan kaappiin kun alko käymään ahtaaks vanha kaappi, uudistusta siis hiukan keittiössä. :)

Hyvää perjantaita kaikille! Tää lähtee peseen pyykkiä ja siivoileen kotia :)