Jos nyt sitten selitän pikaisen lyhkäisesti Murusen pojasta ja hiukan heidän elämästään. Kun he kuitenkin tulevat tuolla teksteissä helvetin usein esiin niin olis ehkä hyvä kertoo hiukan taustaa.
Tämä poika, J, on meijän jätkää seitsemän kuukautta vanhempi ja täyttää kohta 1wee, Jee, iso poika <3 Tuo poika on alusta asti ollu mulle kun oma poika. Sillä on ihan oma pikkunen yksiö mun sydämessä, aina.
J:llä todettiin sappitieatresia pienenä vauvana, sillon hänelle tehtiin kasai-leikkaus. Seuraava leikkaus (joka oli siis muutama viikko sitten), oli maksansiirto. J sai uuden maksan <3 Näiden leikkausten välissä kului aikaa 8kuukautta. Ja siihen väliin mahtui mutkia jos jonkin näköistä. Paljon eri hoitajia (ärsyttäviä, mukavia ja kaikkea siltä väliltä), lääkäreitä ja muita ammattilaisia. Ärsyttävä kaupungin "ruiskutäti" jonka kanssa alku oli tosi hankala. Mahtui siihen iloakin. Kaikkea on siis sattunut ja tapahtunut muttei niistä sen enempää. Tämä teksti olisi luultavasti aika pitkä kaikkine tietoineen. :) Pääasia on kuitenkin että itse herra on aina ollut suhteellisen tyytyväinen ja aina iloinen pikku pallero <3
J sai vähän niin kun uuden elämän. Aikasemmin lääkkeitä meni reilusti toista kymmentä, uuden maksan myötä enää vain muutama. J on pieni kokoinen ja hänelle ei maistunut ruoka ollenkaan, nyt se pikkunen on alkanut syömään kuin isompikin herra. Kehitys ja kasvu pyrähtää jossakin vaiheessa, niin ne lääkärit kerto aikojemme alussa. Mä olen heidän kaikkien puolesta helvetin onnellinen. He saivat muuton tehtyä uuteen kivaan asuntoon ja samalla hetkellä J sai maksan. Tietysti tuurikin on ollut mukana ja oltiin kaikki kipeenä ettei kukaan voinu oikein sairaalassa olla ja autot levis ja ties vaikka mitä mutta kaikki hyvin. Ens viikolla ne vois tulla jo kotiin. Se jos joku on kiva juttu <3 Ongelmana vaan tuo oma auto joka edelleen paskana tossa äidin pihassa ja korjaajaa ei oo lähimaillakaan.
Vaikeinta koko urakassa oli Murusen tukeminen tai siis ei varsinaisesti se tukeminen vaan ihan pelkästään se ettei ihan tosi osannu sanoo mitään. Monen monta kertaa taisin sanoa: "Anteeks, en oikeesti tiedä tai osaa sanoa mitään." Mutta Murulle tais riittää se että olin olemassa, ihminen jolle se sai purkaa kaiken. Ihminen joka kuunteli ja vastas jotain, epämääräisiä tyhmiä juttuja :) Muru tietää kyllä varmasti mitä mun päänsisällä ja kehossa tapahtuu joten ei välttämättä tarvi sanoa mitään.
Tässä siis syy miks he "asuvat" toistaiseksi muualla, ei olla nähty ku muutaman hassun kerran kuukauden (melkein) sisällä. J:tä en oo valitettavasti nähny kertaakaan, oon miettiny jo pääni puhki et miten ihmeessä mä sinne pääsisin mutta onneks murunen sit kerto ilo uutiset, "Kotiin ollaan tulossa ja PIAN!"
Noi ihmiset on mulle jotain niin korvaamatonta ja tärkeää. Ennen se oli lähinnä Murunen. Noh sitten tupsahti maailmaan J ja tässä ohessa Murusen miehestä on myös tullu tärkeä tukipilari. Tähän porukkaan kuuluu sitten vielä MiniMies ja Ukko. Eli meijän poppoo on 6 henkilöä. Ollaan yhtä suurta perhettä jos niin vois sanoo. Entitenhän minä ja Murunen ollaa yhdessä mutta nuo muut kuuluu siihen kaikkeen <3 Kaikki 5 on jotain todella tärkeetä, rakasta jota en ikinä halua menettää <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti