Nyt on sitten MiniMiehen super äänekäs kausi.. Siis ihan valehtelematta voin sanoo et huutaminen kestää melkein koko päivän. Hymyt on jääny enään muutamaan hassuun kertaan päivässä. Yöllä natisee ja kitisee unissaan. Hampaatko vaivaa? Ehkä mut vois sit tulla aika pian!
Lelut ei kiinnosta, kääntymisharjotukset saa herran turhautuun ja karkuun hiukkasen vielä kovempaa.
Eilen olin hiukan reissussa murusen kanssa ja Ukko jäi pikku herran kanssa kotiin. Huutoa, ihan pelkkää huutoa. Äiti riippuvuus. Joka on meillä ollutkin sitten lähes alusta asti. Ukon itsetunnon päälle asia käy kovasti vaikka kuinka koittais sanoa "Se on ihan normaalia". Ainainen kysymys sen suusta "Mitä mä teen väärin?".
Mun hienosti urakalla tehty MiniMiehen rytmi on parin päivän aikana hukkunu taas jonnekin kaivoon.. Rippeet jäljellä. No ehkä se ei nyt sitten haittaa kun herra tosiaan on niin kiukkunen.
Koska lapseni ääni ei ole hiljaisimmasta päästä taidan toivoa joululahjaksi muutaman parin korvatulppia. Tai hyvää musiikkia. Ja toivon jostain helpotuksen korvia särkevään karjuntaan.
Nyt täällä on autuaan hiljasta, Ukko nukkuu vielä ja pikku herrakin jatko uniansa vielä maidon jälkeen. Ihanaa.
Tarvis lähtee kaupoille ostaan jätkälle ruokaa joka tarkottaa et pitäis Ukko saada hereille, milläköhän helvetillä?! No juon kahvit ja yritän sitten.
Äiti oli meillä yökylässä koiransa kanssa maanantaina. Tuli ne ikkuna-asentajat pisteleen ikkunoita. Ja se liian suurella egolla varustettu energiapakkaus, (terrieri) ei päästä lähelleen ketään omituisia ihmisiä, ei siedä vieraiden huomioo (eikä selvästikään ihan aina lapsia). Sen takia siis he joutuivat lähtemään evakkoon. Se rääpäle olis varmaan syöny ne asentajat. Elävänä. Ihan kiva et tuli, äiti käy meillä niin harvoin.
Eilen käytiin Murusen ja MiniMiehen kanssa isällä. Ei oo pitkään aikaan käyty tai ne ei oo pitkään aikaan nähny pikku herraa ni piti mennä sitten käymään.
MiniMiehellä on ens kuussa eka hammashoitajalle varattu aika, khih. Siitä se varmaan tykkää hurjasti :D
Suunnittelin tekeväni meijän puklurätteihin omaa ilmettä sidontavärjäyksellä. Katotaan nyt. Niin ja mielessäni suunnittelen joulukortteja MUTTA kun sais aikaseks taas kaikkee.
Turha postaus tähän päivään mutta tulipahan tehtyä. Tällä hetkellä elämässä ei juurikaan tapahdu mitään, meillä on pirun kovaa karjuva lapsi, väsyny äiti ja taas kipeä isä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti