"Joo kiitos kysymästä meillä on menny ihan kivasti ja mä oon täynnä energiaa ja mulla ei särje päätä ikinä."
Eniten kaikessa ärsyttää se että äidin työtä aliarvioidaan. Äitihän on päivän kotona, eihän äiti tee mitään päivän aikana. Ja se, että perhekeskeistä aikaa meillä ei enää tunneta. Koitin tänään mennä yhdessä kauppaan Ukon ja MiniMiehen kanssa. No ei se käynyt kun hänen on mentävä heti suihkuun ja hän on väsynyt. Tulin kotiin niin Ukko nukkuu sohvalla.
Illalla saatiin sitten juteltua ja sain ihan tyydyttävän vastauksen: "Mä yritän". Kiitos. Jos meitä on kaksi, äiti ja isä, minusta olemme kummatkin vastuussa lapsesta ja velvollisia hoitamaan sitä, ei vain toinen joka tässä tapauksessa olen ollut minä.
Olen ollut pirun pahalla päällä jo monta päivää eli vika on minussakin. Väsymys ja pitkät päänsärky jaksot pistää kiukuttaan ja tää tyttö kaipais välillä vähän hellyyttäkin, sisältä ja ulkoo. ;) Mun kanssa on pirun vaikee välillä elää, uskon sen mutta menkoon pois sitten jos ei miellytä.
Joskus kun ollaan meistä puhuttu ni Ukko rakastu mun "tulisuuteen" ja mä sen ilmeisiin sekä huumorintajuun. Ja ne taitaa vieläkin purra aika hyvin ;)
Noh nyt näyttää siltä et kodissa on rauha taas, ainakin huomiseen asti.
Monia mun kiukkuja ehkä haittaa hiukan se että olen päättänyt antaa lapselle mahdollisimman riidattoman kodin. Meillä on paljon riitoja sekä kinoja mutta turhan kinastelun ja äänen korottamisen jätän lapsen korvien ulkopuolelle, kuten parvekkeelle tai olohuoneeseen silloin kun MiniMies nukkuu makarissa. Pienihän tuo meijän ukkeli vasta on mutta hyvä opetella ja alusta asti :)
Olen itse elänyt isän ja äidin jatkuvan riitelyn kanssa, ei oo hauskaa. Ei sitten yhtään. Siinä tulee lapselle paha mieli ja jatkuva "pelko". Loppujen lopuksi äiti ja isä eros, sen jälkeen ei oo ollu puheissa ollenkaan eikä suostu tulemaan saman katon alle. Eli meijän ristiäiset vaati hiukan erikoisjärjestelyä, oli tosi hauskaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti