Mitä mä sanoin....?

Siiiis jos mua ei vituta se et menetin mun auton ni onks perkele ihan pakko sitten aiheuttaa se vitutus jotenkin muuten?! Pari mun kaveria/ystävää/tuttua on sanonu mulle alusta asti ettei siitä autosta saa kun max. 200e. Joo kiitos kyllä lohdutti. Mä meinaan kyllä saada siitä enemmän, keinolla millä hyvänsä. Ja haistattaa noille ihmisille paskanmarjat. Ja jos ne on oikeessa, ja saan siitä tosiaan 200e, pistän korvat, nenän, suun ja silmät niin saatanan visusti kiinni etten oo kuulemassa "Heheh, Mitä mä sanoin?" Asia mitä mä voin kaikkein eniten maailmassa inhota, vittumaisella äänensävyllä sanottu "Mitä mä sanoin?" Kai mä perkele ilman sitäkin osaan todeta että olen väärässä ja joku muu oikeassa. Nih, SAATANA!

Joo muuten elämä on rullannutkin omalla painollaan. Lähettiin jo viikko ennen joulua äidille joulunviettoon. Viikko meni nopeesti touhutessa ja saatiin Ukon kanssa hiukan omaa-aikaakin kun käytiin joulu-ostoksilla ja pikku herra oli äidillä sen aikaa. Jouluna kokeiltiin availla lahjoja mutta MiniMies ei oikein vielä ymmärtänyt jutun jujua ja tuijotti mua vaan hölmistynyt ilme naamallaa. No äiti sai availla kahden lahjat.
Koira oli onnesta soikeena kun sai avata lahjoja. Oli jo koko viikon käyny tonkimassa lahjakasaa nenällään. Sai olla koko ajan vahtimassa ette revi lahjoja auki etukäteen. Temppu sekin.
Maanantain myräkän ansiosta äidillä meni sähköt. Käytiin hiukan ajelemassa Ukon kanssa ja todettiin et tosi myräkkä olikin. Puuta oli aivan järjettömästi poikki ja sähkölinjat roikku pitkiltä matkoilta maassa. Eilen murunen sitten pelasti meidät sieltä sähköttömästä kylästä. Luojalle kiitos. Päätä särki jo kun oli tihrustellu pimeessä ja MiniMies ei tykkää yhtään hämärästä ja pimeestä ni se kiukutteli koko ajan. Tänään äiti oli onneks saanu sähköt takasin eli ne oli neljä päivää poikki. Great.. Tämmösiä ei sais kyllä tulla.
Ukon sisko joutu evakoimaan kissansa omasta kämpästä ku lämpä laski 10 asteeseen. Ja ties mitä. Huhuhu..

MiniMies, no se on edelleen laiska. Uusia asioita ei juurikaan olla opittu. Ryömimis yrityksiä on, luojalle kiitos. Mut eipä sit muuta. Kääntyy mahalleen, pari kertaa päässy siitä pois, luultavasti vahingossa. Osaa ite juoda kahvallisesta pullosta, jos sille päälle sattuu. Niskat on paremmat. Istua ei osaa yksin mut pysyy sentään pari sekunttia jo iteki pystyssä eli ehkä sekin onnistuu kohta. Fysioon on varattu aika.. Se pelottaa. Minkä arvion se antaa..? Antaako se ohjeet? Haukkuuko se mut ihan pystyyn? Vai onko jossain joku vika..? Asia mitä mä stressaa ja koitan saada koko ajan mielestäni pois.
No sen näkee sitten ja eiköhän siitäkin yks kunnon suomalainen vitutus taas saada aikaseks.

HeiHei auto!

Tää viikko on ollu niin saatanan perseestä et jos sais pyyhittyä koko viikon maailmasta ni olis jees! En rupee kaikkia yksityiskohtia kertoon tarkemmin mut jos eläisitte meidän elämässä ni tuskin teitäkään naurattas. Siis mun, Murusen, J:n, Murusen miehen, Ukon ja MiniMiehen kanssa.

 Eilen meni sitten auto lunastukseen. Meidän (kaikkien) ainokainen auto. Joku vanhempi mies päätti sitten noin vaan ajaa kylkeen. Kiitos. Kolmion takaa, joten siis vika ei ollut meissä. J oli mukana :/ Oli apparin paikalla kun Murunen ajo. Mä istuin ite J:n takana. Ketään ei sattunu onnettomuudessa. Kaikki selvittiin siis pienellä säikähdyksellä, ei ehkä niin pienellä mutta kuitenkin :) Jälkeen päin Murunen on löytänyt kuhmun päästään. Mua sattu kylkeen osuma tilanteessa muttei sekään ollut sitten mitään. J painatti tänään niiiin kovaa pitkin kämppää ettei ilmeisesti sattunu mihinkään, tosin kun mulla ja Murusella on kaikki paikat aivan paskana. Kolottaa ja kivistää kyllä sieltä ja täältä, toivottavasti menee pian ohi.
Auto ei liikkunu enää yhtään mihinkään tapahtuman jälkeen. Hinausauto haki sen pois. Yllätys sinänsä mua ei varsinaisesti vituta se auto. Enemmän mua varmaan on vituttanu se kun se on hajonnu jotenki. Mua hiukan harmittaa ettei oo autoo ja sit mua vituttaa se kuinka paljon siihen juurikin on laitettu osaa. Uus akku, laturi, jakopää, hitsaukset, yks anturi, laakeri ja ties mitä. CD-soitin meni sen mukana, uudet renkaat. Osista olis saanu paljon rahaa. Ne mua vituttaa. Mut toivotaan et saadaan rahaa uuteen. Ja siis olisin hinauttanu auton kotiin jos olis ollu vaan rahaa siihe.
Mutta pääasia kuitenkin se että ollaan kaikki kunnossa.
Nyt mentävä nukkumaan, muita kuulumisia myöhemmin. Kerron tästäkin lisää ehkä myöhemmin nyt on niin kova kiire nukkumaan ettei kerkee :)

Kirjotusvirheitä..

Niin ja vielä. Pahoittelen kirjotusvirheitäni, jostain syystä läppärin näppäimistö ei tottele halutulla tavalla. Ilmeisesti joku on onnistunu murustaan leivän murusia väliin. *viheltelee* Ja toiseks, tulee kirjoteltua niin nopeesti ja kiireessä näitä tekstejä ettei aina muista tarkistaa oikein kirjoitusta. Koittakeehan kestää! :D

Kolmas hammas

MiniMies oli eilen LÄHES koko päivän ihan pelkkää huutoa ja kiukkua. Nukku monet päikkärit, yhdet ulkona. Alku illasta huomasin että alhaalle taakse on tupsahtanu (ilmeisestikin) yksi hammas lisää. Hammas tuli ihan väärään paikkaan mihin oletin sen tulevan. Luulin että herralle tulee yläkulmahampaat seuraavana kun ikenissä näyttäs siltä että ne puhkee hetkenä minä hyvänsä. Mutta ei, tämä takahammas tuli ihan puun takaa. Noh, tällä hetkellä pää asia että tulee hampaita edes johonkin kun vaikuttaisi kovasti siltä että kiukut johtuu niiden tulemisesta.

Sain eilen vihdosta ja viimein tehtyä joulukortit. Niistä tuli ihan kivat, MiniMiehen tonttuhymy-kuvalla varustetut punaiset jouluiset kortit. Osassa teksti/kuva/valkoinen tausta "varjo" meni vinoon joka ottaa päähän ihan hulluna mutta ne nyt on semmoset ja sillä pihvi. Osa on vielä kirjottamatta, jos tänään kirjottelis loppuun ja pistäis postiin.

Eilinen päivä oli huono, siis ihan perseestä.. Mun autopaikasta ilmotettiin ettei se yht' äkkiä enää olekaan mun. Edellisen autopaikan kerenny jo irtisanoon ja nyt mula ei sitten ole autopaikkaa. Murusen ja J:n asiat meni mukkelismakkelis (joka siis hiukan vaikutti minunkin elämään), kiukutti järjettömästi koko päivän, joulukortit epäonnistu, riisikulho tippu pöydältä lattialle (mitenköhän v*ttu sekin tapahtu), MiniMiehen iltapuuroilut oli fiasko, ihan totaalinen sotku episodi ja vaikka mitä. Illalla kiikuttaessani roskiksia roska-astiaan olin lähes 100% varma et ne leviää tonne rappukäytävään. Se oli ollut ihan mun tuuria.

MiniMies on keksiny uuden hauskan kikkakonstin syömisen hankaloittamiseks. Kieli eteen ja niin tiukasti ettei suuhun saa varmastikaan mitään tungettua, ei sitten mitään. No tasapainona meijän iltaruutinit on vakiintuneet iltapuuroon, satuun ja hyvän yön -toivotukseen. Ja sitten se pieni pallero menee itekseen nukkumaan, ilman järjetöntä huutoo. Jebou!
Ehkä tämä tästä, pikku hiljaa, ehkä kaikesta tulee vielä helpompaa.

Toivon todella tän päivän olevan parempi kun eilinen. Ekaa kertaa mennään kävellen neuvolaan kun auto on Murusella. Onneks ei oo pitkä matka, harmi vaan että siellä näyttäs satavan vettä. MiniMiehellä on hiukan flunssaa ja silmätulehduksen alkua joten oikeaoppisestihan meijän pitäisi siirtää neuvola (niin kun tein eiliselle hammashoitaja-ajalle) mutta kun on paljon asiaa neukkutädille ja haluan tietää onko se saakelin morotus jo lähteny ni minähän menen sinne.

Helpotusta luvassa tai ehkei sittenkään

Tänään on ollu MiniMiehen ja Ukon kanssa taas hiukan parempi päivä. Huutoa oli mielestäni vähemmän. Soseen syöminen meni ilman huutoo, söi reippaana miehenä melkein kaiken. Ilman sotkua ja pursottelua. Ihanaa. Iltapuuron kanssa olin yhtä onnellinen KUNNES lopussa alko taas kauhee pursottelu bodylle. Mrr..
Iltatoimet meni kivasti ilman huutoo. Pari satua luettiin ja niitten jälkeen alko touhuuminen. Hän heijaili itseään edes takaisin, oppinut äidiltään. Unipupu sai köniinsä, lenteli pitkin pinnasänkyä ja välillä sai hiukan hampaistakin. Pinnansuojat sai myös osuutensa, ne koitettiin repiä paikaltaan. Ja myös peitto sai oman osuutensa ilta tarmosta. Jätin MiniMiehen touhuaan yksinään kun näytti jo kovasti siltä että uni tulee kohta. Pitkän aikaa oli ihan hiljaista ja onnesta soikeena vihellellen istuin koneelle kirjottelemaan tätä, kunnes, se alko taas. Ensin pieni mölinä joka lopuksi oli helvetillinen huuto ja sitten se nukahti. Eli siis karma astui taas peliin, THANKS. Meillä ei ilmeisesti voida nukahtaa hiljaa. Päivällä sama juttu. Huusi, huusi ja huusi. Lopuks rauhottu mun syliin kun kävelin pitkin kämppää ja nukahti siihen. Meinaako tosiaan ottaa tavakseen sen, ehei, ei onnistu. Mun syliin saa nukahtaa sillon tällön muttei sentään ihan joka kerta.
No joka tapauksessa ehkä jo hiukan helpompi päivä. Näitä lisää kiitos.

MiniMiehestä tulee koko ajan enemmän ja enemmän äitiriippuvainen. Ei kelpaa enää kenen tahansa syli, ei kenen tahansa nukutus, syöttö, vaipanvaihto yms.. Ja useimmitenhan sen on oltava äiti. Kukas muu. Ja isähän ei kelpaa missään nimessä.

Oltiin jälleen kerran Murusella kyläilemässä ja otin J:lle mukaan MiniMiehen papan ostaman pehmeen jalkapallon. Aattelin J:n tykkäävän siitä ja kyllä se riemu siitä sitten repesikin kun täti ja äiti heitteli palloo miten sattu ja sai hiukan itekin heitellä ja potkia. Jätin pallon J:n hoimaan ni saa harjotella potkuja jo etukäteen. Jalkapallokaveri (lue: MiniMies) tulee perässä kovaa vauhtia :)
J on kyllä ihana poika. Siellä se ravaa pitkin kämppää tukee vasten, hakee äidin, isän tai tädin sormet pienten nyrkkiensä sisään ja sit mennään kauheeta ravia. Missä helvetin vaiheessa se jätkä oppi noin nopeesti, koska se oppi käveleen niin hyvin? Ohohhoh.. Aika menee hurjaa vauhtia ja lapset kehittyy nopeesti. Kohta se taitaa jo juosta omin päin ovelle vastaan.
Tädin rakkaus <3

PikkuJoulut

Meillä oli lauantaina pikku joulut. Ensin äidin työpaikalla kunnes päätettiin lähtee murusen kans baariin. Hauska ilta, tää neiti oli jälleen kerran tuhannen päissään aamu kuuden jälkeen kotiin tullessaan ja seuraavan päivän olot oli jotain ihan järkyttävää mutta selvittiin siitäkin :) Tuli nähtyä vanhoja tuttuja joita ei oo moniin vuosiin näkyny, ihan kiva :)
Niin jaja sain perjantaina uudet hiukset, murunen makso joululahjaks. Kiitos niistä :)

Lauantaina kävi myös Minimiehen kummisetä tervehtimässä poikaa. Siitä onkin aikaa. Neiti M oli mukana, kiva nähdä sitäkin. Harmi vain että piti/jouduin lähteen sinne pikku jouluihin hiukan kesken kaiken. Pikku joulut ei siis kaduta hetkeekään ja oli aivan mahtavaa lähtee hiukan baanalle, harmi vaan et kaks ihan huippua juttua osu samaan aikaan..

MiniMiehen kanssa elämä on edelleen huutoo, raivoomista, kiukuttelua ja kääntyilyä. Me Ukon kanssa käännellään pikku herraa kun pientä lihavarasta lattialla. Selälleen, ja selkäs ku käännät, tulee jo huuto kun pikkunen on kääntyny takasin mahalleen. No on se ainakin oppinu uusia juttuja. Ja elämä ei ehkä oo enää niin tylsää hänen mielestään kun pääsee edes kääntyileen. Vielä kun kääntyis toisteki päin.
Kova yritys on eteen päin, peppu on 90 asteen kulmassa MUTTA pää pysyy alhaalla. Hmm. Mikä ei toimi? :D Saatiin Ukon kanssa kunnon naurut ku parvekkeelta tuijoteltiin hänen äheltämistään. Pää ylös, katseli käsiään mietteliäästi: "Kyllä ne ihan oikein on." Pää alas peppu pystyyn ja kauhee murina. Ja tätä se teki monen monta kertaa. Pää ylös, kädet oikein ja pää alas. Joo se näytti paljon hauskemmalta kun kuulostaa.
Mä nukutin huutavaa pikku herraa eilen 2,5 tuntia. Että voi nukkumaan meneminen olla vaikeeta. Ilmeisesti ne hampaat hiukan häiritsee nukahtamista. Tänään hiukan helpompaa. Sänkyyn ja kunnes huuto lakkas luettiin iltasatua hiukan, ja hän kuuntelikin kiltisti pitkän aikaa kunnes raivoava ikkunoita rikkova huuto alko taas. Luovutin ja annoin supon, rauhottu ja kuuntelin sadun loppuun. Ennen viimeisiä rivejä herra jo nukahti.
Amen. Huh. Kyllä mä oon hyvä.

 Meillä on hiukan lunta, jeejee! Hiukan kauniinpaa, tosin nyt on ihan vesikeli et mahtaaks sulaa kaikki pois.

Katse parempaan

Joo kyllä se MiniMies osaa kääntyä. Tämä on todistetusti tapahtunut muutamia kertoja! Nyt ongelmana on vaan se että hän kääntyy hiukan turhan ahkeraan mahalleen ja kun sieltähän ei pääse pois, sit tulee kiukku. Joten äiti ja isä saa olla vuorotellen kääntelemässä pikku ukkoo toiste päin. No oppi ainakin uusia temppuja ni ei käy elämä tylsäks.
Aamulla pötköteltiin kaikki sängyssä ja pikkunen oli masullaan, kovasti se koittaa harjotella mun mielestä eteenpäin menemistä. Jalat menis jo ihan oikein (kunhan muistaa ettei niitä voi nostaa ilmaan) mutta vielä kun hiffais et pää pitäis nostaa ja käsillä hiukan auttaa kans. Mutta kyllä me vielä vallotetaan maailmaa :)

Ukon kanssa saatiin sovittua asioista. Ero oli lähellä ja melkein päätetty kunnes tultiin tulokseen ettei näin vaan luovuteta ja yritetään uusilla pelisäännöillä. Ja voin kyllä ihan rehellisesti sanoo et pari päivää on menny tosi hyvin! Tätä lisää. MiniMiehellä on ollut isä, mulla on ollut mies. Se huomioi meidät, se auttaa meitä, äiti saa hellyyttä ja MiniMies lohdutusta. Nyt on hyvä. Tosi hyvä. Tai ainakin parempi.

Eilen tuli vaihdettua MiniMiehen ruokakaappi hiukan isompaan kaappiin kun alko käymään ahtaaks vanha kaappi, uudistusta siis hiukan keittiössä. :)

Hyvää perjantaita kaikille! Tää lähtee peseen pyykkiä ja siivoileen kotia :)

Päänsärkyä ja kääntyilyä

Perjantaista illasta asti särkeny taas päätä, ei ole sitten yhtään hauskaa rauhotella kiukkusta pientä miestä ku pää meinaa räjähtää. Tänään on Ukolla viimenen päivä siellä kissanäyttelyssä, katotaan nyt tuleeko se takasin vai menee jonnekin muualle.
Riita saatiin eilen taas pystyyn. Niin moni asia on jääny kalvaan mun mieltä kun niitä ei oo selvitetty, eilen sit koitin kysyä ukolta et voidaanko selvittää asiat. Vastaus ei ollu kaunis mutta ehkä tänään kuitenkin saadaan selvitettyä tai joskus myöhemmin, vai erotaanko, kuka tietää? Aika näyttää. Viha oli eilen taas päälimmäisenä tunteena mutta silti kun pysähtyy ajatteleen niin kyllä sieltä rakkauttakin jostain tulee, tuskin mä tässä muuten enää edes olisin.

MiniMies maisteli eilen hiukan itsekseen ruokia :) Porkkanaa, kanaa, banaania ja keksiä. Kanasta hän ei tykänny yhtään. Banaania veti kyllä vähän liiankin himokkaasti ja porkkanaan ne pienet hampaat tarraa jo hyvin kiinni. Keksiäkin olis syöty vaikka kuinka paljon.
Ensimmäistä kertaa meidän lihasoseen syöminen oli suhteellisen helppoa, koko purkillisen söi. Suukin hiukan aukeili ja sotku ei ollu ihan järkyttävää. Hyvä tilanne korjautui kuitenkin iltapuuron kanssa. Neljän viljan puuroo kera banaanin, hyvin maistu mutta kun ne kädet ja jalat huitoo. Ihan tauotta. Ei niistä enempää vauhtia saiskaan. Ja sitä puuroo ... oli joka paikassa, äidin housuilla, käsissä, paidassa. Jätkän naama (kokonaan), vaatteet (myös sukat), kädet, korvat, silmät ja lopuksi hiuksetkin oli puurossa. Myös istuin, puklurätti ja äidin sohva sai oman osuutensa. Huoh. Laitoin kyllä nätisti pojalle syöttölapun mutta meni about nanosekuntti ku se lappu lensi kaaressa lattialle. Great. No näitä lisää, kyllä me opitaan syömään!
Eilen MiniMies tais kääntyä itekseen selältä mahalleen. Tai niin mä luulen tai siis joo kyllä se käänty. Poitsu makas lattialla mahallaan ja käänsin sen siitä takas selälleen. Siitä se sit venkoili itsensä takasin mahalleen. Voi olla et sai vauhtia mun jalasta tai mahasta kun pötköteltiin vierekkäin, tiedä sitten ku se meni jotenkin ihan ohi koko tilanne ja tapahtu niin nopeesti mutta en mä sitä yhtään auttanu joten eiköhän se sillon ite kääntyny.

Nyt lähetään äipän ja pojan kanssa kaupungille.

Hyvää päivänjatkoa kaikille.

Väsynyt äiti

Alusta asti meillä on ollu Ukon kanssa tapana että heräillään hiukan kummatkin MiniMiehen kanssa, välillä Ukko mutta kuitenkin suurimmaksi osaksi ajasta minä. Mutta nyt viime viikot (joita tuntuu olevan miljoona) olen ainoastaan minä herännyt aamulla MiniMiehen kanssa. Onneksi pikku herra on lähes alusta asti melkein aina nukkunut koko yön. Välissä on ollut muutama yö kun on herännyt aamuyöllä syömään mutta jatkanut unia. Alussa hän nukkui vajaita unia mutta on aina siltikin ollut hyvä uninen kaveri.
Olen väsynyt, tosi väsynyt. Tahtois nukkua yhden yön ja aamun niiiiin pitkään kun haluais. Unia ja tutia ihan rauhassa.
Aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä mä kuulen lapsen jatkuvan itkun mihin ei ole mitään järkevää selitystä. Ja päivällä paljon välissä. Alkuun MiniMies oli kiltti eikä turhia itkeskelly mutta nyt sitten on huutoa, raivoa, turhautumista senkin edestä.
Illalla kun tuon raivoavan pikku miehen saa nukkumaan, pitkän taistelun jälkeen. menee kaksi-kolme tuntia kun hän herää vähän väliä itkemään. Hampaatko? Ehkä. Maha? Ehkä, mutten usko. Painajaiset, voi olla. Tutti kadoksissa, aika usein. Päiväunille usein sama taistelu; itkua, raivoa ja sätkimistä, muttei heräile samanlailla kun illalla.
Nyt Ukko on viikonlopun kissanäyttelyssä, ei, ne eivät ole omia, luojalle kiitos. Onhan kissat ihan kivoja kun ovat suloisia ja ihania ja kilttejä MUTTA en pidä kissojen raapimisesta ja niitten kusi haisee todella pahalle mitä ei saa millään irti (omistaa yhden kissankuselta haisevan sängyn). Eli olen MiniMiehen kanssa kaksin koko viikonlopun, äidillä, (ehkä äidistä on jotakin apua) kiitos kissojen.

Kaipaan vapaata. Hetkeä kun ei tarvitsisi olla hetken päästä taas hyssyttämässä pikku herraa. Ikinä mulla ei oo ollu pakottavaa tarvetta mennä bilettään tai juoda kaljaa tai mitään, eikä oo nytkään mutta mieli tekis. Mutta taitaa jäädä mieliteoks. Kenelle tuon nyt sitten jättäisi muka hoitoon, ei kenellekään. Joten tyydyn kohtalooni.

KiukkujaKiukkuja..

Nyt on sitten MiniMiehen super äänekäs kausi.. Siis ihan valehtelematta voin sanoo et huutaminen kestää melkein koko päivän. Hymyt on jääny enään muutamaan hassuun kertaan päivässä. Yöllä natisee ja kitisee unissaan. Hampaatko vaivaa?  Ehkä mut vois sit tulla aika pian!
Lelut ei kiinnosta, kääntymisharjotukset saa herran turhautuun ja karkuun hiukkasen vielä kovempaa.
Eilen olin hiukan reissussa murusen kanssa ja Ukko jäi pikku herran kanssa kotiin. Huutoa, ihan pelkkää huutoa. Äiti riippuvuus. Joka on meillä ollutkin sitten lähes alusta asti. Ukon itsetunnon päälle asia käy kovasti vaikka kuinka koittais sanoa "Se on ihan normaalia". Ainainen kysymys sen suusta "Mitä mä teen väärin?".
Mun hienosti urakalla tehty MiniMiehen rytmi on parin päivän aikana hukkunu taas jonnekin kaivoon.. Rippeet jäljellä. No ehkä se ei nyt sitten haittaa kun herra tosiaan on niin kiukkunen.

Koska lapseni ääni ei ole hiljaisimmasta päästä taidan toivoa joululahjaksi muutaman parin korvatulppia. Tai hyvää musiikkia. Ja toivon jostain helpotuksen korvia särkevään karjuntaan.
Nyt täällä on autuaan hiljasta, Ukko nukkuu vielä ja pikku herrakin jatko uniansa vielä maidon jälkeen. Ihanaa.

Tarvis lähtee kaupoille ostaan jätkälle ruokaa joka tarkottaa et pitäis Ukko saada hereille, milläköhän helvetillä?! No juon kahvit ja yritän sitten.

Äiti oli meillä yökylässä koiransa kanssa maanantaina. Tuli ne ikkuna-asentajat pisteleen ikkunoita. Ja se liian suurella egolla varustettu energiapakkaus, (terrieri) ei päästä lähelleen ketään omituisia ihmisiä, ei siedä vieraiden huomioo (eikä selvästikään ihan aina lapsia). Sen takia siis he joutuivat lähtemään evakkoon. Se rääpäle olis varmaan syöny ne asentajat. Elävänä. Ihan kiva et tuli, äiti käy meillä niin harvoin.
Eilen käytiin Murusen ja MiniMiehen kanssa isällä. Ei oo pitkään aikaan käyty tai ne ei oo pitkään aikaan nähny pikku herraa ni piti mennä sitten käymään.

MiniMiehellä on ens kuussa eka hammashoitajalle varattu aika, khih. Siitä se varmaan tykkää hurjasti :D

Suunnittelin tekeväni meijän puklurätteihin omaa ilmettä sidontavärjäyksellä. Katotaan nyt. Niin ja mielessäni suunnittelen joulukortteja MUTTA kun sais aikaseks taas kaikkee.

Turha postaus tähän päivään mutta tulipahan tehtyä. Tällä hetkellä elämässä ei juurikaan tapahdu mitään, meillä on pirun kovaa karjuva lapsi, väsyny äiti ja taas kipeä isä.

Kiva päivä

Muutama päivä meni taas niin viuhahtaen että unohdin koko blogin olemassa olon :) Mutta eipä tässä nyt mitään niin ihmeellistä oo tapahtunutkaan että olis ollu jotain tähteellistä kirjotettavaa.

Eilen odottelin innoissani MiniMiehen kummisetää ja neiti M käymään (kyllä he ovat palanneet yhteen). Oli ollut perjantaina puhetta että tulis Ukolle yllätyksenä käymään. Mutta ei he sitten jaksanutkaan lähteä ajeleen meille päin, ja onhan se ymmärrettävää kun matka kestää melkein kaks tuntia. mutta harmittihan se hiukan kun niin jo odotin heitä.
Sen sijaan käytiin Murusen kans hiukan kaupoilla, ostamassa Murusen uudelle veljenlapselle ristiäslahja. MiniMies sai samalla reissulla pari pipoo kun on ollu vähän vähissä. Tosin toisesta lähti jo naru irti, tarvii se korjata sitten jossain vaiheessa. Kiitos niistä Muruselle. Ilta vietettiinkin niillä MiniMiehen kanssa ku Ukko oli vaihtamassa autoon talvirenkaita (VIHDOINKIN!). Nyt uskaltaa taas ajella, tänään olikin paikka paikoin hurjan liukasta jo. Luntakin luvattu, sieltä se talvi tulee. Toivottavasti menee pian ohikin.

Tänään lähettiin päivällä hiukan kävelylle Murusen, J:n ja MiniMiehen kanssa. Käytiin kahvilla jonka ääressä tuli sitten idea lähtee neiti H:lle kahville ja viettään aikaa lapsosten kanssa. Hänellä siis kolme vuotias poika ja saman ikäinen tyttö kun MiniMies, tai itse asiassa päivän nuorempi :) Voi olla et aikasemmin on täällä ollukin niistä puhetta muttei kaikkee muista. Oli ihan kiva käydä siellä ku MiniMies saa hiukan touhuta Rinsessan kanssa ja J saa touhuta Prinssin kanssa :)
Kotona odotti yllärivieraita, Ukon vanha kaveri oli tullu käymään. Ei oo sitäkään näkyny moneen vuoteen. Kiva piristys ku tuli vieraita. Meillä niitä käy niin harvoin.

Huomenna tulee äiti koiransa kans meille yökylään. Ikkuna-asentajia lähtee karkuun.

Väsymyksestä huolimatta meinaan tänään uhrata pitkästä aikaa omaa aikaani Bb:lle jonka jälkeen hitusen vielä Vampyyrinpäiväkirjoja. Nyt touhuun ja väsyttään MiniMiestä et sen saa nukkuun iltapuuron jälkeen. :)

Uudistusta

Keskitin tän illan blogin muokkaamiseen. Nimi siis vaihtui, hatusta sekin repästy mutta tottahan tuo. Fontin vaihdoin kun itsestäni ainakin tuntui että edellinen oli välillä tosi epäselvä. Jepulis. Ja tunnetusti oon hiukan muutos haluinen ihminen joten blogin ulkoasu saattaa muuttua useastikin :D Meillä vaihtuu kotona järjestyskin nopeesti kun sille päälle satun, tuo kivaa piristystä elämään.

MiniMiehestä unohdin kirjotella eilen sen verran että tosiaan morotus tulee edelleen mutta lääkäri ei löytänyt vielä ainakaan mitään poikkeavaa hänestä. Joten tarkkaillaan niin kuin myös kivestäkin, neuvolan puolella. Ilmeisesti lääkäri oli pistäny liian nopeesti lähetteen sinne kirurgiselle puolelle.
Kuukauden päästä jos morotus tulee edelleen voidaan mennä fysion puolelle arvioitavaks ja sen jälkeen lääkärin juttusille uudestaan muttei sitten muuta. Katotaan nyt sitten miten 6kk neuvolassa. Dystrofia epäily on nyt siis hylätty, toistaiseksi. Hyvä niin.

Ukon kanssa sama ralli jatkuu. Mitä tää tarkottaa, siitä mulla ei oo mitään hajua, ei sitten mitään.. Iltalehdessä oli tänään juttua "Näistä enteistä voit ennustaa eron." Valittettavan moni kohta osu meihin. Nälvintää, puhumattomuutta, läheisyys on vieras sana, jatkuva kinastelu ja tiuskiminen. Johtuuko tää vaan vauva-arjesta, onko muillakin vaikeeta sillon? Vai ollaanko me taas tultu vaan tien päähän.
Ukko on monta yötä nukkunu sohvalla. Eilen odotin, odotin kunnes nukahdin. Aamulla MiniMiehen pyytäessä ruokaa, petyin, ei ollu tullu viereen. Siellä se nukku sohvalla. Höh.

Sain tänään siivottua, yksin. Eihän meillä apua saa.. Sen jälkeen lähdinkin Muruselle hermolomalle ja jätin pojat kotiin. Täällä olikin sitten ollu varsinainen meteli ja kiukkukänkkäränkkä show. Ilmeisestikin äiti ei saa lähtee pois kotoo ja sillä selvä.

Postaus MiniMiehestä

Päätin kirjottaa yhden postauksen pelkästään tuosta pallerosta omasta "pikkuisesta" MiniMiehestä. Joka oli siis 5kk neuvolassa yli 7,5kilonen ja reippa 65cm pitkä. Äidin "pikkunen".
Maisteltiin eilen illalla ekat puurot, se oli persikkaista-kaurapuuroa, hyvin maistu. Aamulla syötiin vadelmaista-kaurapuuroa, hyvin maistu sekin. Eli hän on puuro ihmisiä. Näillä jatketaan, meillä on tästä lähtien aamu- ja iltapuuro. Hedelmä- ja kasvissoseita meillä on ollu 3kk asti. Kasvissoseet on sieltä ja syvältä hänen mielestään mutta hedelmäsoseet maistuu. Nyt ollaan alettu maisteleen myös 5kk soseita elikkäs näitä liha- ja kanasoseita, ei maistu mutta yritys on kyllä hyvä. Joka päivä koitetaan pariin kertaan ja ehkä ne alkaa hiukan paremmin jo maistuun kun vertaa ensimmäiseen kertaan. Ruuan antaminen on mulle kauheen vaikeeta, tai siis.. No kun en tiedä kuinka paljon ja millon pitäis antaa. Tulee se lapsi ruokittua hyvin (ehkä liiankin) mutta kun sosetta sille on ihan turha antaa jos on kova nälkä eli sillon syödään pelkkää maitoo, no sit musta tuntuu et annan liian nopeesti sosetta sille maidon jälkeen kun koitan antaa tosiaan soseen ilman kovaa nälkää. En tiedä kuinka paljon tuon ikäinen sais syödä jo kiinteitä. Noh ehkä tää kaikki menee ihan ittellään eteen päin.
Just murusen kans puhuttiin et joillekin äitiys on niin luonnollista mut me ollaan ihan ulapalla ja mietitään päivästä toiseen mitä sille nyt pukis ja mitä syöttäs ja kuinka paljon :D No hyvin noi lapset kasvaa ja hengissä ovat et ehkä me suoriudutaan ihan kunnialla. :)
Vaatteet ja vaipat käy hurjan nopeesti pieneks. Ei meinaa perässä pysyä.
Hän on alusta asti osittain ollu helppo lapsi. Alun se nukku ja söi, ei muuta (kirjoittelen alusta paremmin myöhemmässä vaiheessa). Nyt se koittaa opetella kääntymistä ja syömistä. Se on meijän päätehtävä :D Kiukkuja on välillä ihan riittävästi mutta välissä on myös iloisia päiviä. En siis sanois hänen olevan mitenkään super hankala ja vaativa. Vatsa toimii, hiukan miten sattuu mutta toimii. Joskus on hetkiä kun kaipaa omaa aikaa itkulta ja lomaa mutta on sitä aikaa kiva viettää palleron kanssa joka nauraa ja hymyilee äidin nähdessään. Pari hammasta on tullu ja luulen osan kiukun johtuvan niistä, lisää niitä on tulossa ikenien valkosista kohdista päätellen, joita on muuten PALJON.
Tänään katselin parvekkeelta pojan touhuja ja taas mietin: "Onks toi tosiaan mun? Joo on se. Tuommoinen tuli tehtyä." Se on jotenkin niin omituinen ja ihmeellinen asia. Ihmisen alku joka on meidän. Monen monta kertaa ensimmäisten kuukausien aikana on tullut mietittyä rakastanko tuota lasta tarpeeks, pitäisihän sydän olla täynnä rakkautta kun se on oma, aina ei oo siltä tuntunu. Mutta enköhän, eikö se ole sen merkki kun silmät kostuu toisen oppiessa uutta ja huomatessa hänen kasvavan. Silmät kostuu pelkästään katsekontaktista tai pienestä hymystä. Mä luulen että se riittää sen todistamaan. <3

MiniMiehestä riittäis juttua mutta jätän tämän nyt tähän ja kerron muiden postausten ohessa hänenkin kuulumisiaan :)

Mutta kaikista kiroiluista ja manauksista huolimatta rakastan poikaani <3 

Toivottavasti se tuli selväksi :)

Pitsaa, NAM!

 Tää on tämä eräs ateria josta pitäny jo tehdä postaus kauan sitten. Tää tuli tehtyä siis sillon ku Ukko oli kipeenä.

KinkkuMetukkaAnanas -pitsa

Pohjaks heitetty lehtitaikinaa, pakastealtaasta ja juu kyllä on tosi hyvää.

Pohjalle tuli ketsuppia. Sitten kinkut, metukat ja ananakset päälle.

Lopuks vielä paaaaaaljon juustoo päälle ja uuniin!

Uuniin lämpötila oli lehtitaikina pakkauksen mukaan eli olisko ollu 225 astetta ja aikaa tais olla 10-15minsaa, eli niin kauan et juustot sulanu ja saanu hiukan väriä pintaan.

Lautaselle hiukan vihannesta, ruoka juomaks Cocista ja SYÖMÄÄN! Hiukan koitin olla romanttinen ja hellä Ukkoo kohtaan ja laitoin kynttilät palaan ja oikein tein kattauksen, harvoin meillä tällästä näkyy. Joskus jotain kaunista tylsän harmaaseen syksy arkeen :)

Jälkkäriks Fazerin Omar-suklaata, kahvia ja banaania. Banaani ja suklaa yhdessä on jotain niin käsittämättömän hyvää ettei sanotuksi saa :)

Semmonen pika postaus meijän erään päivän ateriasta ja on huisin hyvää, super nopeeta ja vie nälänkin mennessään.
Koitan vaikka huomenna kirjotella kuulumisia, nyt mentävä kiirusti nukkumaan kun tuo MiniMieskin näytti saavan nukkumatin kiinni.
Öitä!

Pikkasen parempi tänään

Tositositosi pitkällä aika välillä tänään mulla on ollut jostain syystä paljon parempi päivä. Ukon kanssa riidelty tänään 95% vähemmän kun muina päivinä, mä oon nauranu 99% enemmän ku muuten ja asiat on sujunu muutenkin 100% paremmin kun muina päivinä. Ehkä tää tästä vielä.

Käytiin tänään vuorostaan kattomassa sairaalalla Ukon äitiä jolla on keuhkokuume. Ollu nyt pari päivää siellä tiputuksessa. Myös Ukon siskolla on keuhkokuume mutta on paljon paremmassa kunnossa ni sai jäädä kotihoitoon. Myöskin Ukon isä on kipeenä, se ei oo käyny lääkärissä mut ei tie vaikka silläkin olis keuhkokuume. Että semmonen epidemia täällä.
Käytiin myöskin hiukan ostoksilla. Ostettiin J:lle synttärilahja(t) ja muruselle pikku ylläri. Pitäis vielä pistää J:n lahjat pakettiin, ensiks pitää saada tuo Minimies nukkumaan. Joka taistelee taas unta vastaan vaikka on viimeks nukkunu joskus neljän aikaan. Normaalisti olis ollu unten mailla tossa välissäkin jo paristi, hän on kova poika nukkumaan. Sit pitäis pistää MiniMiehen kamoja hiukan valmiiks huomista varten ettei tarvi kaikkea tehdä aamulla.

Ihanaa nähdä Murusta, J ja myös sitä niiden Ukkoa :) UiUi, odotan niin innolla. Nyt touhuaan. Aamulla renkaiden vaihtoon ja me pojan kanssa kaksin liikkeelle. Ukko tulee perässä, hinautetaan se oma auto korjaamolle. Eli asiat alkaa rullaan.

Kiitos ja Kumarrus!

Akvaarion sisustus

Tuli nukuttua yöllä tosi vähän ja aamu oli sen mukanen.. Jätkä heräs ennen viittä syömään ja heräs puol ysin aikaan. Ite tais uni tulla vasta kolmen neljän aikaan. Aamulla siivoiltiin äityliinin kanssa akvaario. Olin ekaa kertaa mukana tekemässä sitä ja ei uskois kuinka iso ja pitkä urakka se on. Pari-kolme tuntia hurahti siihen aikaa. Sain ihan ite sisutaakin sen uudestaan oman mielen mukaan, ei siitä kauheen hyvä tullu, ku ei kerenny suunnitteleen kunnolla :) Vein jätkän sen jälkeen nukkuun ulos ja hyvät unet se siellä sitten kai vetelikin. Ite tökin Ukon ylös vahtiin pikku herran unta ja painelin itekin nukkuun :) Reilu kerhosta päivää. :D
Nukkumisen jälkeen tiskailin hiukan ja tein semmosia pitsikippoja sokeritärkillä. Teen siitä myöhemmin kuvilla varustetun postauksen mutta nyt ei oo kameran piuhaa mukana ni se saa luvan odottaa siihen asti et kotiudutaan. Illalla käytiin viel pikku herran kanssa kylvyssä ja voi luoja että se huusi! En tie pelästykö, oliko vesi kylmää vai mitä mut meinas tärykalvot revetä päästä tuolla pikkusessa vessassa. Aattelin jo et raiku varmaan koko kylä mutta ei sitten vissiin kumminkaan ku ei äiti ollu kuullu edes alakertaan sitä. :D

Rakas kummipoikani ei nyt sitten pääsekään huomenna kotiin vaikka alustavasti näin on puhuttu, leikkaushaavan kanssa vielä hiukan ongelmia ja antibiootin lisäystä. Mekään ei nyt varmaan sitten mennä katsomaan J:tä kun pääsee kotiin. Kaikki kun ollaan edelleen yskässä ja täällä keuhkokuumeisten keskellä, ettei vaan tuu mitään tartuntaa J:hin. Harmi. On ikävä sitä pikku miestä <3 Kun tosiaan on jo kuukausi kun on herraa viimeks nähny. Noh kerkeehän sitä sitten.

Auto hoituu viikonloppuna nyt sitten varmaankin kuntoon, luojalle kiitos! Johan tätä on odotettukin. Ei ihan mun suunnittelemalla tavalla mutta tyydyn tähän sitten. Minusta siis todella turhauttavaa, aikaa ja rahaa vievää hinata auto 100km päähän vartin homman takia. Höh. No kuhan tulee kuntoon :)

Ukon kanssa välit tulehtuu edelleen, tiuskiminen alkaa oleen jo jatkuvaa. Kumpikaan ei kuuntele toista ja jos kuuntelee vastaukset on täyttä paskaa. Toisen ideat toisen mielestä on ihan naurettavia. Voi itku. Tää asia mua valvotti viime yönä (niiden kaikkien miljoonien muiden asioiden ohella), milläköhän helvetillä näitä meijän välejä korjais, tuntuu mahdottomalta tehtävältä.. No kattellaan, ehkä yhteinen aika auttais. Mut miten sitä saa jos toista ei kiinnosta?

Perhe haaveita

Ukko lähti eilen isällensä kaljotteleen ja saunoon. Ei mulla niin sillä kaljalla väliä mut olis ollu ihan kiva käydä kans saunassa mutta mua ei kutsuttu eikä kukaan kysyny haluanko, en sitten menny ja tarviihan jonkun olla ton jätkän kans.
Tänään vaivas aivan helvetillinen päänsärky johon ei auttanu taaskaan särkylääke. Hetkiä kun kaipais äitiydestä sairaslomaa. Ukko tosiaan oli myös yön siellä isällään ja soittelin päivän mittaan josko vois tulla pojan kans ku mamman pää räjähtää, ja tulikin, tosin vasta kuuden aikaan mut parempi seki ku ei ollenkaan. Nukuin pikku päikkärit ja se helpotti hiukan, nyt en varmaan nuku ens yönä kun tuli niin myöhään nukuttua mut ei välii kuhan päänsärky lieveni. Naurettiin tänään pikku herran kanssa hirveesti ja taitaa niskakin treenaantua :)

Ukko ei oo koskenu muhun sen autonkorjaus reissun jälkeen eli tasan tarkkaan kahteen viikkoon. Seksiä oli reilu kuukausi sitten. Mä oon kun myrkkyä sille. Jostain kumman syystä. Sanoin eilen sille siitä ni sain semmosen väkinäisen halauksen ja pusunu poskelle, pusu lakko on siis tosiaan ollutkin kun Ukolla oli se nielutulehdus. Ukolla ei kuulemma oikein ole ollut puhtia, no eipä se halaaminen kai kauheesti energiaa vie..! Puhuminen Ukon kanssa tuottaa tuskaa, ihan vaan päivän kuulumisten kysyminen aiheuttaa reaktion: "Mitä vittua toikin nyt tarkotti?" tai "Ai, siitäkö sä nyt sitten saatana mökötät?" Voi luoja!
Tänään olen sentään yhden muiskun jo saanut.
Mä rakastaisin perhe-elämää, sellasta oikeeta. Ollaan pihalla perheen kanssa, haravoidaan ja pistetään pihaa talvi kuntoon. Omaa pihaa kun ei ole niin puran piha halut täällä äidin pihalla. Tosin, Ukolta kun kysyn: "Tuutko ulos mun ja Jätkän kans? olis sustakin varmaan apua." "En mä nyt ku tulee Oggy ja torakat." Puolen tunnin päästä kun kysyt uudestaan. "Mutta kun tulee Mask."
Oltiin eilen Ukon siskolla käymässä, ilmotin että voitas lähtee kun on vielä hiukan valosaa ni voisin jatkaa haravoimista. "Hän aatteli kattoo tän tajunnanräjäyttäjän loppuun." Eli telkkari on saatanan tärkee. Joten vietän kivoja syksyisiä haravointi hetkiä YKSIN kun mammakin on vielä puolikuntonen.
Tykkään et syödään yhdessä pöydän ääressä. Kasasin eilen aamulla aamupala vehkeet pöytään ja ilmotin et tulkaa aamupalalle. Äiti ja Ukko teki leivät ja meni olkkariin, eli söin YKSIN aamupalan.
Käyn yksin tupakalla.
Touhuan pojan kans kaksin.
Syön yksin.
Syötän pojan itse.
Vaihdan pääsääntöisesti kaikki vaipat.
Juon kahvin yksin.
Olen ulkona yksin.
Mikä saatanan perhe..?
Tää kaikki saa mut vain ja ainoastaan ajatteleen sitä et onko jossain olemassa mies joka rakastaa mua ja Jätkää. Joka haluais samoja asioita kun minä. Haluais olla perhe, joka ei oo kiinnostunu niiin kauheesti tietokoneista. Ja haluais ehkä mun kanssa lapsen. Olis mun apuna ja tukena. Haluaisin yhteisiä ruuanlaitto hetkiä, syödään yhdessä, käydään puistossa ja kävelyllä yhdessä, käydään kaupassa yhdessä, pidettäs koti siistinä yhdessä, tehtäs pihajuttuja yhdessä. Taitaa olla liikaa haaveiltu, yhdessä oloa, perheenä. Loppuuko mun ja Ukon matka ihan tosi tähän? En mä sitäkään välttämättä haluais. Ehkä tää kaikki paranis taas kun jättäisin ahdasmielisyyteni katuojaan!
Ja oon yksinäinen, mutta onneks Murunen tulee pian kotiin perheineen <3 Saa taas ihanaa seuraa. Vielä kun tietäs millä menis. Prkl!

Niin ja haluaisin koiran.

Kummipoika

Jos nyt sitten selitän pikaisen lyhkäisesti Murusen pojasta ja hiukan heidän elämästään. Kun he kuitenkin tulevat tuolla teksteissä helvetin usein esiin niin olis ehkä hyvä kertoo hiukan taustaa.
Tämä poika, J, on meijän jätkää seitsemän kuukautta vanhempi ja täyttää kohta 1wee, Jee, iso poika <3 Tuo poika on alusta asti ollu mulle kun oma poika. Sillä on ihan oma pikkunen yksiö mun sydämessä, aina.
J:llä todettiin sappitieatresia pienenä vauvana, sillon hänelle tehtiin kasai-leikkaus. Seuraava leikkaus (joka oli siis muutama viikko sitten), oli maksansiirto. J sai uuden maksan <3 Näiden leikkausten välissä kului aikaa 8kuukautta. Ja siihen väliin mahtui mutkia jos jonkin näköistä. Paljon eri hoitajia (ärsyttäviä, mukavia ja kaikkea siltä väliltä), lääkäreitä ja muita ammattilaisia. Ärsyttävä kaupungin "ruiskutäti" jonka kanssa alku oli tosi hankala. Mahtui siihen iloakin. Kaikkea on siis sattunut ja tapahtunut muttei niistä sen enempää. Tämä teksti olisi luultavasti aika pitkä kaikkine tietoineen. :) Pääasia on kuitenkin että itse herra on aina ollut suhteellisen tyytyväinen ja aina iloinen pikku pallero <3
J sai vähän niin kun uuden elämän. Aikasemmin lääkkeitä meni reilusti toista kymmentä, uuden maksan myötä enää vain muutama. J on pieni kokoinen ja hänelle ei maistunut ruoka ollenkaan, nyt se pikkunen on alkanut syömään kuin isompikin herra. Kehitys ja kasvu pyrähtää jossakin vaiheessa, niin ne lääkärit kerto aikojemme alussa. Mä olen heidän kaikkien puolesta helvetin onnellinen. He saivat muuton tehtyä uuteen kivaan asuntoon ja samalla hetkellä J sai maksan. Tietysti tuurikin on ollut mukana ja oltiin kaikki kipeenä ettei kukaan voinu oikein sairaalassa olla ja autot levis ja ties vaikka mitä mutta kaikki hyvin. Ens viikolla ne vois tulla jo kotiin. Se jos joku on kiva juttu <3 Ongelmana vaan tuo oma auto joka edelleen paskana tossa äidin pihassa ja korjaajaa ei oo lähimaillakaan.
Vaikeinta koko urakassa oli Murusen tukeminen tai siis ei varsinaisesti se tukeminen vaan ihan pelkästään se ettei ihan tosi osannu sanoo mitään. Monen monta kertaa taisin sanoa: "Anteeks, en oikeesti tiedä tai osaa sanoa mitään." Mutta Murulle tais riittää se että olin olemassa, ihminen jolle se sai purkaa kaiken. Ihminen joka kuunteli ja vastas jotain, epämääräisiä tyhmiä juttuja :) Muru tietää kyllä varmasti mitä mun päänsisällä ja kehossa tapahtuu joten ei välttämättä tarvi sanoa mitään.
Tässä siis syy miks he "asuvat" toistaiseksi muualla, ei olla nähty ku muutaman hassun kerran kuukauden (melkein) sisällä. J:tä en oo valitettavasti nähny kertaakaan, oon miettiny jo pääni puhki et miten ihmeessä mä sinne pääsisin mutta onneks murunen sit kerto ilo uutiset, "Kotiin ollaan tulossa ja PIAN!"

Noi ihmiset on mulle jotain niin korvaamatonta ja tärkeää. Ennen se oli lähinnä Murunen. Noh sitten tupsahti maailmaan J ja tässä ohessa Murusen miehestä on myös tullu tärkeä tukipilari. Tähän porukkaan kuuluu sitten vielä MiniMies ja Ukko. Eli meijän poppoo on 6 henkilöä. Ollaan yhtä suurta perhettä jos niin vois sanoo. Entitenhän minä ja Murunen ollaa yhdessä mutta nuo muut kuuluu siihen kaikkeen <3 Kaikki 5 on jotain todella tärkeetä, rakasta jota en ikinä halua menettää <3

Mieli hiukan maassa..

Mun enolla on lihasdystrofia. Se on todettu vasta melkein aikuisiällä, vaikka tosi asiassahan tämä todetaan yleensä jo lapsuudessa. Hänelle käveleminen vaikeaa, sydän on aika laiska ja muutenkin ties mitä, kaikkea en tiedä kun en ole niin paljoa hänen kanssaan tekemisissä.
Sillon kun MiniMies oli vielä masussa näytin lääkärille, neuvolalle ja kätilölle enon lääkärin todistuksen sairaudesta. Kätilö oli ainoa joka noteerasi asiaan jotenkin "Tuskimpa vain tulee tähän vauvaan kun ei kummallakaan vanhemmalla ole." No tuota, jostain se tuli mun enoonkin, sitä ei ole kenelläkään muulla meidän suvussa. Ei kenelläkään. Sairaus on kuitenkin periytyvä, erityisesti poikiin. Minusta on täysin mahdollista että minun pojassani voisi se olla. Joka tapauksessa asialle ei kuulemma saa vastausta.
Jätkän synnyttyä näytin paperin vielä lasten neuvolassa joka otti asian ihan tosissaan, otti paperista kopion jätkän papereihin ja nyt tieto on siellä. Sitten jos on tarvetta.
Viime neuvolalääkäri käynnillä tosiaan huomattiin ettei jätkällä ole morotus vielä lähtenyt ja MINUN mielestäni se ei ole kauheasti hiipunut syntymän jälkeen, noh se tietysti on minun mielipide. Mutta kuitenkin otin sitten tämän pienen läppärini kauniiseen syliini ja katsoin mitä se tarkottaa jos se ei ala häviämään. Ensi oire dystrofiasta. No niin..
Äiti on monena päivänä jo sanonut että jätkä on niin rauhallinen, todettiin et se on laiska. Enon sairaus tuli ilmi laiskuudesta. Onhan se ihan totta et enemmän se on rauhallinen ku jotain muuta. Kääntyminen ei tuota hänelle mitään stressiä. Makoilee paikallaan ja kattelee ympärilleen. Niskan ja selän vahvistaminen mahallaan on hetkellistä ja sit se lopettaa yrittämisen.

Enemmän ja enemmän mä pelkään ja ajattelen sitä dystrofiaa. Murunenkin jo sano et älä ajattele kaikkein pahinta, en. Mutta mä en vaan saa tätä ajatusta pois mun mielestä.
Vähän väliä mä ajattelen että entä jos sitten kuitenkin..
Johtuuko tämä siitä ettei tää vuosi ole ollu muille helppoa. Siitäkö se johtuu että ajattelen tälläisiä.
Siitäkö etten minä,
jolla on aina niin saatanan huono tuuri kaikessa,
joka harvoin on onnellinen,
joka en koskaan saanut mitä halusin,
jonka elämä potkii tosi pahasti päähän aika ajoin,
jonka lapsuus ei tosiaan ollu ruusuilla tanssimista eikä edes risukasassa,
joka tupakoi raskauden aikana,
joka söi raskauden aikana melkein mitä mieliteki,
joka oikeasti on yks paska muita ihmisiä kohtaan, ole ansainnut tätä... 

Nyt mä kuitenkin koitan rauhoittua, juoda kupillisen kahvia ja saada muuta ajateltavaa, jotain ihan muuta.. Odottaa seuraavaa neuvolaa ja toivoa että se saakelin morotus tosiaan lähtee!

Ulkoilua

Oltiin tänään koko perheen voimin hiukan kävelemässä, HUOM myös Ukko. Oli kiva hiukan pitkästä aikaan köpötellä. Maaseudun rauhassa tällä kertaa. 1,5 tuntia sahailtiin kylää edes takaisin ja tultiin äidille takasin. Ajattelin että pikku herra herää kohta kunnolla ja pyytää äänekkäästi ruokaa kun raotteli silmiään kärryistä mutta pyh, ei se mitään heränny. Pihalla jatko vielä uniansa ja veti tosiaan reilu neljän tunnin päikkärit. Pojan nukkuessa minä hiukan haravoin äityliinin pihaa ja onnistuin saamaan rakon käteeni.

Tää aika mikä ollaan täällä oltu, on ollu mulle kyllä tosi tapaturma altis. Ensimmäisenä aamuna sain haavan jääkaapin oven tiivisteestä, juu kyllä näin kävi. Koko pikkurilli ihan tohjona. Samaisena iltana koiralle ruokaa antaessani vetäsin puukolla etusormesta nahan suikaleen irti. Tähän väliin mahtuu ranteen kipeytyminen nukkuessa, miljoonat varvas potkut teräksiseen pöydän jalkaan, ja mulla kun on isovarpaat tosi kipeet jo valmiiks varpaan kynsien takia ni ai perkele että se sattuu! Ja nyt sitten rakko haravoinnista. Seuraavaks onkin varmaan pää halki.

Äitillä tiputus loppuu ja tavallinen antibiootti jatkuu. Kiva että sekin alkaa paraneen. Nyt on sit vaan Ukon isä, äiti ja sisko, kaikki kipeenä. Taidan asentaa MiniMiehen kohta jonkun kuplan sisälle et pysyis toi tila tommosena.
Eilen lueskelin netistä vauvalle konsteja flunssan ja yskän hoitamiseen. Tässä siis nämä kaikki yhdessä :)
1. Höyryhengitys. Ei siis kattilan yläpuolella vaan suihkutilaan, ovi kiinni ja istuskeleen lämmin suihku päällä.
2. Sipuli. Puolikas sipuli harson/sukan tai jonkun vastaavan sisään ja se roikkuun vauvan sängyn pääpuoleen. Tai sitten pilkottua sipulia lautaselle ja se sängyn alle tai yöpöydälle.
3. Vicks-salva. Salvaahan ei saa antaa/laittaa alle 2-vuotiaalle mutta pienille vauvoille sitä voi hieroa harsoon ja ripustaa sen sänkyyn ja jossain luki että voisi levittää jalkapohjiin, auttaisi sitä kautta mutta itse en ehkä kuitenkaan uskaltais laittaa.. Tiedä sitten.
4. Sängyn päädyn kohotus auttaa hengittämään paremmin. Saa tosiaan olla aika paljon kohotettu. Ja pepun alle kannattaa laittaa tyyny/peitto/pyyhe tai joku joka estää valumisen joka on muuten väistämätöntä (nimimerkillä kokemusta on)
5. Ilmankostuttaja. Jotkut laittaneet siihen eucalyptus uutetta. Ulkoilma auttaa myös, tänään tuli huomattua MiniMiehen kanssa et saa tosiaan paremmin nukuttua.

Siinä nyt nuo jotka äkkiseltään tuli mieleen. Yli 1-vuotiaille voi antaa hunaja-vettä, tehoaa kuulemma yskään tosi hyvin. Ja vauvoille voi ostaa nenäsumutetta. 

Pika päivtyksiä

Pikainen päivitys ennen nukkumaan menoa, MiniMies nukahti jo joten kiirettä pitää et kerkee iteki nukkuun kunnon unet :) (ääniä kuuluu kärryistä, taitaa sittenkin herätä vielä)

Meillä oli tosiaan tänään se lääkärineuvola. Kaikki oli ok. Herralla on jonkin verran yskää ja flunssaa mutta keuhkot ja korvat oli puhtaat ja kuumetta ei vielä oo ollu joten kattellaan tätä nyt sitten. Lasten kirurgille saatiin lähete kun hänen toinen kives on ilmeisestikin "jumissa" jossakin siellä ylhäällä. Katotaan mitä ne sanoo. Kehityksestä saatiin hiukan moitteita, treeniä lisää et kaikki alkais sujuun. Hän on kuulemma jälkeen jäänyt, ei minusta kovin kauniisti sanottu. Olis voinu muotoilla asian hiukan "kauniimmin". Morotus tulee vielä, mikä sekään ei kai oo hyvä asia. Herra kuitenkin kun on jo 4,5kk. Harmi vaan että unohdin kysyä kuinka kauan mahtaa kestää sen kirurgin ajan tulla kun ei tosiaan kotona olla ja eikä mitään hajua koska ollaan edes menossa.
Ei tullu neuvola käynnistä iha voittaja fiilis :/ Mutta murunen ja äiti koitti lohduttaa sillä et pikku herra on enemmän keskittynyt kasvamiseen eikä liikkumiseen, hän on tosiaan aika pullukka joka haittaa sitä opettelua. Neuvolassa ne ei ilmeisesti ajattele tämmöistä MUTTA me näytetään niille vielä närhen munat!

Äiti pääsi tänään kotiin. Vihdoinkin. Tiputus jatkuu koti-oloissa kotisairaanhoidon piirissä. Antibioottia on lisätty kun ei meinaa tulehdusarvot laskea.
Ukko on alkanu aika hyvin paraneen, ja oon ehkä pikkiriikkisen saanut jo apuakin :)

Auto on edelleen rikkinäisenä pihassa kun ei oo sitä korjaajaa löytyny.

Tässä ehkä isoimmat uutiset, Öitä kaikille!

Väsyny lauantai

Mä olin eilen niin pirun väsyny ettei olis millään jaksanu pysyä hereillä. Kiukkusuus tais olla kans jotain ihan äärimmäistä! Mutta nyt jo hiukan parempi mieli.
Kelloja pitäs ruveta ruksaileen oikeeseen aikaan. Minimies pakata tavaroineen autoon ja lähtee mamman seuraks osastole.

Eilen käytiin hakemassa autoon jakoremmi, vielä kun sais sen jotenkin vaihdettua sinne autoon. Ukko ei kuulemma haluais ruveta arvaileen ja täällä takapajulassa ei oikein muitakaan oo. Yhtenä ideana leijailu et hinattas se "kotiin" jos joku siellä sen sitten laittas.

Ollaan luultavasti täällä äidillä hyvä tovi. Pääsee ehkä maanantaina kotiin mutta joutuu sitten käymään tipassa kerran päivässä eikä se saa oikein kotona tehdä mitään. Tiistaina on pakko käydä kotona kun MiniMiehellä on lääkärineuvola mutta muuten ei ookaan mitään kiirettä. Ihan kiva olla välillä maaseudun rauhassa perheen voimin ja saapahan ainakin touhuta kaikennäköstä. :)

Potkin ton auton kohta palloks!

Hyvät uutiset: Katsastin eilen auton ja se meni läpi. JeeJee! :)

Huonot uutiset: 5 tuntia katsastuksen jälkeen, se auto hajos. Se vaan sammu, eikä lähe enää käymään. (juurikin selvis että sieltä on katkennu jakoremmi) KivaKiva. Se varmaan suuttu mulle ku puhuin isän kanssa uuden auton ostamisesta. Kyllä se sentään ajattelin jotain. Hajos suoraan äidin pihalle eikä jättäny meitä tien päälle.
Tultiin eilen siis taas tänne äidille. Tällä kertaa ihan oikeella asiallakin. Talo vahdiks ja koiran kusettajaks. Äiti joutu meneen sairaalaan nyt sitten kuitenkin. Tiistaina kävi lääkärissä (todettiin keuhkokuume) ja olis sillon jo joutunu meneen mutta saikin sitten kotisairaanhoidon laittaan sen tippaan 3 kertaa päivässä. Eilen sairaanhoitaja totes tulehdusarvojen vaan nousevan, pakko mennä hetkeks sairaalan osastolle. Koitin eilen mennä matkalla kattoonkin sitä muttei sinne tarkkailu osastolle saanu mennä ku siel lääkärit tutkii muita potilaita avoimesti. En sitten saanu vietyä suklaakonvehti rasiaa ja ristikkolehtee mammalle. :/ Tänään äiti pääsee oman kunnan vuodeosastolle pötkötteleen, jos pääsis sinne sitten jollain kattoon äitiä. Ongelmana tosiaan se ettei oo autoo mutta katotaan nyt miten menee nämäkin asiat.
Nälkä alkaa kurniin (täällä ei tosiaan ole mitään ruokaa) ja autoon pitäs saada osaa mut me ollaan jumissa täällä.. Great!

No näillä mennään, koitetaan kovasti kehitellä jotain.

Haaveilua

Romanttinen ilta kahdelle:
"Käytiin romanttisessa ravintolassa syömässä mehukkaat pihvit tunnelmavalaistuksessa. Mahat täynnä käytiin kattelemassa maisemia hiukan autolla. Yhelle näköala paikalle mentiin hiukan pussaileen, niin kun teinit. Aaws. Kotiin ku päästiin lämmitettiin sauna ja lämpenemistä odotellessa sytyteltiin kynttilöitä ja valkattiin valmiiks jo illan leffa, romanttista komediaa. Saunassa istuttiin pitkä tovi. Ukko hiero mun jumiutunutta selkää ja nautin olostani. Juttelimme niitä näitä ilman riitoja ja kinoja.
Saunan jälkeen laitettiin naposteltavat esille. Pötköteltiin sohvalla, minä Ukon kainalossa. Naposteltiin herkkuja, pussailtiin kynttilänvalossa ja oltiin niin laav. Naureskeltiin leffalle ja nautittiin olostamme. Leffan jälkeen mentiin tyytyväisin mielin nukkuun. Puhtaana, raikkaana ja onnellisena."


Tyttöjen ilta:
"Istuttiin huvilalla tytyjen kans saunassa (pore-amme tai saunapalju käy kans oikein hyvin). Kaikilla omat jalkakylvyt ja niskatyynyt.
Takkahuoneella istuttiin kylpytakit päällä hoitamassa toistemme kynsiä valkkarin kera ja juoruilemassa, kertomassa omia hauskoja juttuja. Takassa roihusi tuli ja grillasimme siellä vaahtokarkkeja. Pöydästä löytyi naposteltavaa; coctailtikkuja, suklaata, sipsejä, minipitsoja, irtiksiä, mansikoita ja muita hedelmiä.
Ilta jatkui hemmottelulla, hyvillä juoruilla, viinillä ja mahtavalla seuralla. Yön pikku tunteina kaikki kömpi omiin huoneisiinsa nukkumaan."

Todellisuus
Kotiin tullessani Ukko nukku sohvalla (ylläri!) ja pyysin nätisti Ukolta voinko mennä suihkuun nyt kun MiniMies nukkuu turvakaukalossaan. Sain luvan narisevalla äänellä: "Älä oo sit kauaa ku oon ihan nuutunu..". Kiskoin pyyhkeen oven päältä päälleni ja heitin vaatteet pesukoneeseen, harjasin vielä hiukset selviks ettei menis niin saakelin sekasin. Menin jo tämän kerrostalo asunnon ihanan kylmään valkoiseen kaakelivessaan suihkuun kunnes muistin: "Vittu, pesuaineet on vielä matkalaukussa." Ja eiku hakeen niitä, jäätymiskuolema meinas tulla matkalla.
Pesin hiukset shampoolla ja samalla kuorin naamani hedelmäisellä, aprikoosikiveä sisältävällä kuorinta-aineella. Huuhtelin kivet naamastani ja shampoon hiuksistani, levitin naamaan vielä virkistävän naamion. Sen vaikuttaessa hieroin hoito-aineen vaikuttaan ja pesin itteni sienellä. Lopuks huuhtelu ja pikasesti pois ettei herra näänny ihan lopullisesti. Kuivasin lattian ja hiukan itteeni. Pyyhkeet ja kylpytakki päälle, aamutöppöset jalkaan ja keittiöön keittään ilta kahvia. Samalla huomasin MiniMiehen olevan hereillä ja huutelin keittiöstä lurituksia sille et hiukan kiukku rauhottus, niin kun sitten kävikin. Tupakalle ja partsille tunnelmavaloks kynttilä. Ohi kävellessäni nenään pisti haju, jätkällä paskat housussa, ei kun vaihtaan. Kiukku alko taas ja maitoo naamaan. Ukko voihkii ja vikisee sohvalla (räkä valuu poskella ja suu ammottaa auki, tosi romanttista). Kiukku jatkuu koko ihanan illan ja äidillä meinaa hermo palaa. Ukko kysyy keltasen pikku mukinsa kanssa: "Tuotko tohon asti (näyttää siis sormella mihin kohden) Cokista jääkaapista?" Arvatkaa tekikö mieli heittää sen naamaan se?!
Kävelen pikku herran kanssa pitkin kämppää et rauhottuu mut ei näyttäny olevan hyvä missään. Loppujen lopuks keinutan pikkusen uneen turvakaukaloonsa, nukkukoon yönsä nyt sitten siinä ku ei muualla ollu hyvä. Turvavyöt kiinni, pupu kainaloon, tutti suuhun ja viltti päälle. Uni tuli heti. HUH! MiniMiehen nukahtaessa tahkosin kuivaan naamaan vielä Dovea ja otin kupillisen kahvia ja kirjotin tämän. Samalla kiemurtelen kun matonen tässä pirun tuolissa ku on selkä jo ihan paskana. Kohta nukkuun, kiireesti et kerkee ees nukkuun hiukan.

Jep, välillä saa haaveilla syksyn pimeydessä. Mut juu olis joskus ihan kiva nauttia. Rakastan lastani mutta nyt kun toi yks saatanan lahna makaa sohvalla mykkänä ja köhivänä eikä auta yhtään ni alkaa pikkasen hermot kiristyyn. Tasa-arvo ongelma tässä taas on. Äiti kun on kipeenä niin varmasti hän ei makaa sohvalla 24/7, isän etu-oikeuksia. Äiti kun on kipeenä, pyykit ja tiskit jää pesemättä. Isällä on puhtaat astiat kaapissa, sen ku ottaa. Kun edes ottas ite mut ei kun MULLAHAN ei ole yhtään hommia ni totta kai mä voin hakee sille juotavaa, lääkettä, ruokaa ja paperia. Prkl!
Tääkin on semmonen asia et mun hermot ei kiristyis yhtään jos Ukko olis vaikka jossain muualla sairastamassa ja voihkimassa. Kun mä olen yksin mä pärjään tosi hienosti. Jaksan kiikutella tota lasta vaikka koko yön mut se et ku apu olis tossa vieressä, olis kiva saada sitä.

No juu oli tässä päivässä oikeesti hyvääkin. Lähettiin tosiaan murusen kanssa aamulla sinne poliisi asemalla hakeen sitä mun haastetta. Puolivälissä matkaa huomasin et hei ajokortti jäi himaan, ei ku takasin. Eikä ne edes kysyny siel laitoksella multa sitä. Great. Sen jälkeen Prismaan ostaan Ukolle lääkettä ja MiniMiehelle ruokaa, löyty taas uusia soseita maisteltavaks :) Niin ja ostin pikkuselle uuden purulelu renkaan ja sit semmosen muovisen Emman syöttölapun. Tulee varmasti tarpeeseen sit kun syö ite omin pikku kätösin :)

Sen jälkeen mentiinki MiniMiehen kans Muruselle kuluttaan loppu päivä. Murusen kaveri, N, tuli pikku tyttönsä kanssa käymään. Hörppäiltiin kahvia ja hölistiin, oli kyl ihana pakoreitti omaan arkeen välillä. Oli ihanaa olla taas pitkästä aikaa Murusen kanssa <3 Tähän kuulette selityksen myöhemmin kun jaksan kirjoittaa pitkän jutun :) He "asuvat" väli-aikaisesti eri paikkakunnalla, vaikka oikeesti asuu melkein naapurissa.

Pahoittelen kiukkupuuskaani, välillä palaa vaan käpy. Nyt tupakalle ja kiiruusti nukkuun. HeiHei :)

Iltapäivitykset

Nopea päivitys ennen nukkumaan menoa :)

Sain just MiniMiehen nukahtaan (yllättävän aikaisin) ja aamulla pitää mennä käymään poliisi-asemalla, en ole siis tehnyt mitään rikollista, vain menettänyt luottotietoni. :)
Murusen kanssa kävin illalla kaupassa ja Nesteellä kahvilla. Löysti hiukan hermoja, pari päivää kun oon ollu taas niin pirun pahalla päällä, lähinnä Ukon takia, YLLÄRIYLLÄRI! Oli ihanaa istua hetki rupattelemassa ilman lapsia, nautin jokaisesta hetkestä, tuulesta, tupakasta ja kahvista <3 Murunen on kyllä juurikin se ihminen joka mun mielen parantaa ja saa ajatukset selviään.
Illan touhusin MiniMiehen kanssa ja jumppailtiin hiukan. Kyllä sillä olikin hauskaa! Nauraa räkätti melkein koko ajan, siks varmaan menikin nopeesti nukkuun ku väsy pikkunen touhuista :)
Ollaan tänään koitettu vähän harjotella kääntymistä vatsalta selälleen ja toiste päin mut herralta puuttuu yritys melkein kokonaan. Mutta ehkä meilläkin joskus vielä käännytään.
Hampaita taitaa pukata lisää, kaksi alahammastahan meillä jo on, kun on posket niin pirun punaset. JeeJee! 

Aloin kirjottaa nyt muistelmaa raskaudestani. Tallensin sen luonnoksiin ja julkaisen sen sitten kun on kokonaan valmis, aikaa saattaa mennä mutta yritys on kova. Sen jälkeen koitan kirjottaa sitten synnytyksestä ja ajatuksia siitä. Näppäimistö sauhuaa ja kynnet napsahtelee poikki! :D

Nyt lataan kahvi valmiiks, iltapesut, pisut ja sauhut! 

Kiitän, kumarran ja sanon Hyvää yötä! Huomiseen!

Viikonlopusta lisää

MiniMies nukkumassa partsilla, tiskit tiskattu, pesukone laulaa, edellinen koneellinen ripustettu ja hiukan syötykin.
Nyt kun mulla on pikkiriikkinen hetki omaa aikaa, kirjottelen viikonlopusta hiukan lisää. Musta vaan tuntuu et toi pikku herra herää ihan just. Nyt kun kerran pääsin istuun alas. (Ja kyllä se heräsi saman tien kun istuin alas :D)

Eli siis joo keskiviikkona lähdettiin jo äidille ja suunnitelmissa oli et Ukko lähtee torstaina ajeleen kaverilleen korjaan autoo. Illan mittaan kun kattelin sen oloja, kun oli tosiaan sillon jo kipeenä, teki pahaa pistää se ajaan melkein 100km yksin mun auton takia. Illalla sit ehdottelin et jos MiniMies menis hoitoon voisin lähtee mukaan, olishan mustakin varmasti jotain iloo. Yön kolmen tunnin huutoseremonian jälkeen ilmotin Ukolle aamulla et olis erittäin kiva jos sen äiti ottain pikkusen hoitoon ja sais tää mamma hiukan hermolomaa. Niinpä pikkunen meni anopille hoitoon ja nää kaks lähti ajeleen kohti Turkua. Tää kaveri on MiniMiehen kummisetä ja tullu viime aikoina aika läheiseksin meijän kummankin kanssa.
Minä kun tunnetusti olen aina kuskina ja pojat ottaa kaljaa, tein sitten muutoksen siihen asiaan. Ukko kun meni kaupasta ostaan kaljaa, minähän avasin saman tien ensimmäisen kaljan. Ha, kuskin hommat hoidetta alta pois :) Ilta tehtiin autoo ja lähettiin kaverin kämpille. Kävin moikkaamassa neiti M joka asuu aika lähellä, oli kiva jutella pitkästä aikaa. Jännä juttu ollaan M:n kans nähty kerran, tutustuttiin kummisedän kautta kun ne kesällä seurusteli mutta nyt on jo eronnut. Mut ihan kun oltas tunnettu jo vaikka kuinka kauan. Harmi vaan et välimatka on n. 200km joten ei tuu nähtyä ihan hirveesti.
Vedin siis suomeks PERSEET yksinäni, istuin tallissa kattomassa ku pojat laitto autoo. Käytiin tosiaan M tsekkaamassa, kämpillä jatkoin musiikilla ja "omilla bailuilla". Jätkät katteli jtn vitun tylsää leffaa. Loppujen lopuks sammuin ku sauna lyhty, yöllä ja aamulla morjenstamassa vessan pönttöä ja olo oli mitä mahtavin, HYI STANA! Väärä kalja, se oli mun diagnoosi, aikasemmin juonu vain ja ainoastaan Karjalaa, se kun mun mielestä on parasta, siitä ei oo tullu kauhee känni ja krapulaa ei tuu ollenkaan. Nyt tuli juotua Koffia ja oli ihan erilaiset kännit ja krapulat.

Loppu viikonloppu meni tasasesti auton laitossa, lauantaina yöllä päästiin ajeleen äidille takasin. Anopille soiteltiin sopiiko tulla hakeen pikkunen vasta aamulla kun meni näin myöhään. Kello kun oli tosiaan melkein yks ku oltiin perillä ja pikkunenhan on sillon jo yöunilla. Sunnuntaina haettiin pikku herra ja se oli just nukahtanu ku mentiin sinne. Samantien kun laitoin oven kiinni ja sanoin "MOI", bling ja silmät aukes ja naama levis. MiniMies oli koko päivän yhtä hymyä eikä edes nukkunu koko päivänä vaan tuijotteli äitiään, tais olla pikkusella ikävä <3 Oli kyl äidilläkin ikävä pikku herraansa <3 Kyllä se sitten nukkukin 12h yöunet. Maanantaina koitin Ukon saada päivällä lääkäriin ja ei se vaan suostunu mut illalla kuitenkin ajettiin viel kotiin ja vein sen päivystykseen. Antibioottia ja buranaa, TOIVON todella et ne auttais ja nopeesti! Kts eilisen teksti. :)

Nyt tää odottelee Murusta käymään ja taitaa käydä pikaisesti suihkussa nyt kun herra nukkuu taas :)
Illalla ehkä lisää tekstiä. PAAALJON asiaa :D

"Sä oot ku paita, mä oon ku peppu
saaks mä olla sun ykkösheppu?"

Ihmettä odotellessa!

Jaa, mistäs sitä alottas.

No auto on kunnossa ja mennään sen kans vielä leimalle tällä viikolla. Sit kattellaan jos sais vaikka vaihdettua sen johonkin muuhun ja hiukan parempaan autoon.

Ukko on kipeenä vuorostaan. Sai vahvan antibiootin nielutulehdukseen, kuume huitelee koko ajan yli 39 ja kurkku on niin kipee ettei pysty edes syömään.
Minimies yskii ja pärskii kauheesti koko ajan. Toivottavasti sille ei nouse kuume eikä tulis enempää kipeeks.
Mulla edelleen yskä ja korva lukossa. Huoh. Lyhyt yhteenveto V*ttu mä vihaan syksyä ja syksy tauteja! *Mur..* Jotain positiivista, lahduin kolme kiloo kipeenä ollessani, JEIJ! :)

Väsyny. Oon tosi väsyny. Ukko ei oo pariin päivään edes puhunu MiniMiehen kans. Mä siis koitan hoivata isää että poikaa. Isä pyytää koko ajan lisää lääkettä, lihalientä ja jogurttia. Poika huutaa tylsyyttään, nälkäänsä, vaippaa ja hampaitaan (tai sitten kipeyttään). En tosiaan tiedä mikä pikku miestä vaivaa, kauheita itkukohtauksia. Missään asennossa ei oo hyvä ja mikään ei oo hyvä.

Mut MiniMies on oppinutkin jotain. Raapii koko ajan mun käsiä. Oon koittanu ahkerasti opettaa sille et leluista voi ottaa kiinni ja niitä voi pureskella ja imeskellä oman käden sijaan. Mutta hän oppi sitten ottamaan äidin kädestä kiinni ja viemään sen suuhun. Ja SAAKELI et se puree kovaa niillä kahdella pienellä hampaallaan! Odotan vaan et niitä tulis lisää ja jos tuo kiukuttelu vähän rauhottus.

*Ihihihhihihhihi* Kattelin just torstain Salkkari jaksoa kun on jääny vähän näkemättä, reissannu niin paljon ettei telkkariakaan kerenny kattoon. Siin jaksossa Lasse on kipeenä ja Paula alkaa kirjottaan sitä blogia. Kiroo Sindille Lassen lapsellisuutta jne.. Ai että kun mä näin itseni Paulan asemaan. Tänään just soittelin Muruselle ja valitin Ukosta. Kun herra makaa sohvalla, eikä voi kattoa MiniMiestä edes sen aikaa et käyn vessassa tai tupakalla. Ja kun hän haluaa kuumaa juomaa jne.. Salkkarit on niin parasta viihdettä ainakin tässä tapauksessa :D Josta sain idean alkaa katteleen muita blogeja (mitä tosin olen tehnyt vaikka kuinka paljon) mutta tällä kertaa voisin kattella jtn parisuhde juttuja ja koukeroita. Mulla kun tosta Ukosta riittäs sanottavaa ja mielipidettä vaikka kuinka paljon!

Viivi & Wagner sarjakuvia lukiessa  tulee välillä

sellanen olo kun lukisi omasta elämästä!

Puolikuurona edelleen..

Antibioottikuuri loppu tänään. Korvat edelleen lukossa. Hiukan alkaa kyllästyttään nämä nykyiset yleiset sanat: "Hä?", "Mitä?", "Täh?", "Anteeks?". Päässä jyskyttää koko ajan oma syke (onhan se tietysti kiva kuulla ettei se vaan yht' äkkiä päätä pysähtyä) ja oma ääni kuulostaa huudolta. Ei oo kiva ei. Viikonloppuna kun lueskelin lääkkeen tuoteselostetta, huomasin sitten ettei sitä kuuria ole edes tarkoitettu korvatulehdukseen vaan ilmeisestikin lääkäri anto sen mun yskään eli epäili varmaan keuhkokuumetta tai jtn.. Sano se sitten et jos en kuule KUUKAUDEN päästä normaalisti pitää mennä uudestaan. Siis KUUKAUDEN mä olen puoli kuuro, ei v*ttu oo todellista. Mä en edes kuule ton lapsen itkua, Ukko herättää mut aamusin et ruokin tuon lapsen. Ja tönäsee mua jos MiniMies heräilee päikkäreiltä enkä kuule sitä. En kuule sen pulinoita enkä ihania kiljasuja. No kuukauden päästä mä ehkä voin taas nauttia niistä.
Huomenna olis ollu lääkärineuvola mutta jouduin peruun sen kun ollaan kummatkin kipeenä. Minimieskin yskii hiukan, toivottavasti ei tuu enempää kipeeks..
Ukko tuli vuorostaan siis kipeeks. Kuumetta pukkaa ja kovasti se yskii. Viikonloppuna pitäs auto laittaa kuntoon, joutuu varmaan laittaan sen kipeenä kuntoon kun ei oikein oo vaihtoehtoja, pitäs ens viikolla viedä se kuitenkin jälkitarkastukseen.
Tein tänään ruokaakin, kirjottelen siitä hiukan myöhemmin. Nyt touhuaan mykkänä taas tuon MiniMiehen kans.

KorvatKorvat..

Korvat ei meinaa parantua, ei sitten millään... Nyt tulehtu toinenkin, kummatkin lukossa eli olen kohta täysin kuuro. Toinen korva alko jo märkiin. Kyllä tää on sitten ehanaa. Huomenna aamulla soittelen lääkäriin jos muutosta ei oo tullu. Antibiootin vaihto. Jep. Yskä vaivaa edelleen. Ja flunssan meinaa kai pukata vielä samaan syssyyn. Kyllä syksy on ihanaa aikaa ku pysyy terveenäkin ja kaikkee <3

Ukolle mun järki ei meinaa enää riittää, se kiukkuaa koko ajan. Millon mistäkin. Ja minusta ilman "järkevää" syytä..

Huomenna jos mun korvat ja olo antaa periks, lähetään taas maalle katteleen sukulaisia ja viettään aikaa. Siellä pääsis MiniMiehen kans hiukan vaunuileenkin ku äidillä on siellä meille varakärryt. Noi omat ku on paskat ni ei olla pitkään aikaan oltu ulkona. Tosin nyt noi korvat on niin kipeet et parempi ehkä pysyä sisätiloissa.

Ens viikon keskiviikkona olis neuvola-lääkäri taas. Katotaan MiniMiehen kivekset, toinen ei oo ikinä laskeutunu alas pussiin. Ja saa taas tietää kuinka iso poika jo on <3

Kipeenä edelleen

Yskä jatkuu. Kuumetta ei oo vissiin enää ollu, ainakin olo on pysyny ihan hyvänä. Korva on tulehduksen myötä lukossa, eilen kävin hakemassa itelleni antibioottikuurin. Niitäkin vois saada ilman reseptiä, turhauttavaa käydä toteamassa lääkärissä korvatulehdus jonka jo varmasti tietää olevan.. Mulla taustalla lapsesta asti miljoona korvatulehdusta. Joskus oli putket korvissa ja tää vaiva on ja pysyy. Korvautulehduksia tulee talven ja syksyn aikana paljon :/ Nykyään oon ruvennu ajatteleen voiko mun korviin tulla pysyvää vaurioo niiden tulehdusten takia. Ennen kun tulee korvakipu mulla menee koko korva lukkoon. Enkä sitten kuule yhtään mitään. :/
Mun omalääkäri on hanurista enkä halua kysyä siltä mitään. Eilen koitin saada jotain yskänlääkettä mutta semmosta ei lääkärin mielestä ole joten se ei sitten kirjottanu mulle sitä yskänlääkettä. Kaks kertaa ollaan pojan kanssa käyty siellä hänen itkusuuden takia, eka kerta oli TÄYSIN turha, toinen kerta oli eilen, tarkistettiin korvat mutta ilmeisesti pikkunen huutaa hampaitaan. Tänään tutkin MiniMiehen suuta ja huomasin että alakulmahampaat, siitä seuraavat takahampaat ja yläkulmahampaat loistaa ikenissä valkosena. Ala-etuhampaat meillä puhkeskin tossa pari päivää sitten.

Ukko on ollu tosi pahalla päällä pari päivää, liekö tekee mieli kaljaa tai sit sitä vaan ottaa päähän ku oon ollu kipeenä ja hän on ollu MiniMiehen kanssa. No jos tuokin helpottuis tästä.

Murusen ukko laitto läppärin taas kuntoon, putsaili pölyt ja asensi windowsin uusiks. Kyllä toimii taas! Ja tähän asti oon ollu sitä mieltä ettei tässä oo mahdollisuutta langattomaan nettiin mutta oli sitten kuitenkin, JEE! Se laitto senkin toimiin. Mut saa tarvittaessa helposti hyvälle päälle :)

Syksyinen yskätauti

Ranne parani, tilalle tuli syysyskä. Ei yhtään kivaa. Yskimistä, oksentelua, yskimistä ja melkein tukehtuminen loppujen lopuks :/ Sais mennä ohi. Viime yö meni yskiessä ja itkiessä.. Kylkiin sattu niin pirusti yskiminen ja siit ei tullu loppua. No jos ens yö menis paremmin.  Murunen osti mulle yskänlääkettä joka autto kyllä kurkkuun mutta teki yskästä tehottoman eli nyt yskin "muuten vaan" ja kurkku kutiaa koko ajan..
Pikku mieskin ollu tosi väsyny pari päivää, onkohan seki tulossa kipeeks, tarvii tarkkailla. Silmätulehdus meni kyllä niillä tipoilla samantien ohi.

Ukon kans oli taas maailmojen sodan kokonen riita. Siitä en enempää kerro muuta kun nyt meillä on täysin alkoholiton mies ainakin toistaiseksi. Sitten saa ottaa kun ottaa jossain muualla, joka ei tarkoita sitä että lähtee joka viikonloppu johonki..

Lenkille ei olla päästy aikoihin, kiitos vaunujen renkaiden jotka on ollu ihan p*skat tehtaalta asti. Tarttis hommailla uudet..

Murusen muutto saatiin viikonloppuna tehtyä ja lauantaina oltiin hiukkasen baareilemassa. Tää tyty veti tyylikkäästi perseet ja tuli hoiperrellen kotiin. Ukon nähdessään totesi: "HUPS, taidan olla vähän humalassa" ja hihitteli päälle. Loppu kohtaukset luokittelen K-18 ryhmään joten ei siitä sen enempää mutta joo hauskaa oli, kiitos siitä kaikille :)

BB:stä kommentoin sen verran et HEI, se on peliä ja ite ootte sinne menny. Ihme porukka tänä vuonna, pelkkää narinaa ja kitinää, varmasti on rankkaa ymmärrän sen mut hei ne on ihan ite valinnu paikkansa ja ihan varmasti on kuitenkin tienny mitä vastassa on. Toi taivas ja helvetti tehtäväkin, eikös ohjeistus ollu että taivas NAUTTII ja helvetti KÄRSII. Onhan se pirun rankka tehtävä mutta musta kuitenkin helvetin asukkaiden pitäis muistaa et tää on tehtävä ja taivaan asukkaat varmasti kärsii yhtä paljon kun nekin. Joutuu kuitenkin näytteleen onnellista ja samalla kattoo kun muut kärsii. Että niin. Samoin ne ottaa noi häätö-äänestykset tosi raskaasti. Bb sais muistuttaa niitä ihan olan takaa et TÄMÄ ON PELI JA ITSE OLETTE TÄNNE TULLEET! Jep, kiitos nam.

Läppäriin menee hermo, se on hidas. Tökkii ja pätkii koko ajan : / Murusen mies saa vilkasta josko hiukan sais paremmaks :)

Valivalivali..

Oltiin viikonloppu taas reissussa ni tuli tauko.

Minimiehelle sain tänään neuvolasta silmätippa reseptin ja kävin ne hakemassa, nyt sitten ahkeraan tiputellaan niitä pikkusen simmuihin (6 kertaa päivässä pitänee laittaa). Toivotaan et loppuu rähmiminen ja vuotaminen noilla.
Meillä taitaa kasvaa ylös kulmahampaat, näkyy semmoset valkoset patit siellä. Äidin pikku vampyyri <3

Ite onnistuin viikonlopun nukkuun huonossa asennossa, loppu tuloksena v*tun kipee ranne. Anopilta kävin hakemassa siihen tukisiteen jos vaikka alkais paraneen. PikkuUkkoo ei uskalla oikein nostella ettei petä alta. Mulle tää on ihan normaali ongelma ku on pakko nukkua vamma-asennossa ja sillon tällön onnistun saamaan sen tosi kipeeks.. :/ Kiva koittaa kirjottaa yhellä kädellä.. Eli saatan olla hiljainen vähän aikaa.

Ukon kans on menny nyt tosi hyvin. Parannusta on havaittavissa, toivotaan et pysyy myös tälläsenä. Miniukon vaunut ottaa päähän, renkaat ja vanteet sökönä ni ei oikein pääse ulos sen kans :/

Yhteenvetona: SYKSY MASENTAA! Mut puut on hianoja <3 Näin lyhyesti ja ytimekkäästi :)

Innostuin äidillä viikonloppuna taas hiukan maalaileen ja piirteleen, akvarelli värikynillä. Ne oli aikas kivat. Omistan iteki moiset mut ei oo tullu vielä kokeiltua, jos vaikka nyt rupeis kokeileen :)

Salkkarit, Bb, Taran Monta Elämää, Aavekuiskaaja, perjantain Kylmä Rinki, niistä on tää ilta tehty <3

Eilinen..

Eilisessä pävässä oli joku vika. Pikkumies alko huutamisen jo yön aikana, huusi koko päivän iltaan asti. Tosin nukku kyllä välillä mut oli kuitenkin ihan kiukku känkkäränkkä. Yöllä kun kello löi 00.00 huuto loppu kuin seinään samoin mun päänsärky. Ehkä tämä päivä olis parempi :) Kiukun syytä metsästäessäni päädyin siihen et vatsa kiusas pikkusta tai sitten hampaat. Nyrkki on POP! Se on suussa koko ajan ja kivaa on myös kun äiti hieroo ikeniä.
Silmätulehduksen poikasta sillä on hiukan ollu. Oon ahkerasti putsaillu sitä ja eilen kävin vielä ostamassa keittosuolatippoja jos niistäkin olis apua. Tarvis varmaan soitella neuvolaan kauan tää tilanne saa olla tällänen.

Nyt lähetään Muruselle juomaan lisää aamukahvia kun meillä se loppu.

Lihapullat, NAM!

En oo ikinä tehny aikasemmin lihapullia/pihvejä ihan itse pienillä kätösilläni. Tänään sitten rohkaisin itseni ja ostin aineet. Ostin Knorrin Ranskalaisen Sipulikeiton ja siellä takana oli sitten lihapulla ohje.

Lihapullat

1 pss Ranskalaista sipulikeittoa

0,5dl korppujauhoja

1,5dl vettä

1 kananmuna

400g jauhelihaa

Sekoita kulhossa sipulikeitto, korppujauhot ja vesi. Anna seoksen turvota noin 5min. Lisää sekaan jauheliha ja kananmuna. Muotoile taikinasta kostutetuin käsin lihapullia uunipellille. Paista 225 asteessa n. 15min.

Tein itse kokonaan ohjeen mukaan. Hiukan lisäsin sekaan vielä mustapippuria. Uunissa ne oli hiukan kauemmin kuin 15 minuuttia mutta sekin riippuu niin uunista. Suosittelen, oli kyllä huippu hyviä :) Lisukkeena meillä oli keitettyjä perunoita ja kermakastiketta (kolmen sipulin kermasta tehtyä).

Kaurasämpylät

Niin, leivoin eilen illalla meille iltapalaks tuoreita sämpylöitä kun rupes niin kauheesti tekeen mieli :) Tai no mitäs muutakaan kun tuoreita :D

Kaurasämpylät

½l vettä tai maitoa

50g hiivaa tai 1pss kuivahiivaa

5dl kaurahiutaleita

½rkl suolaa

½dl siirappia

n.7dl vehnäjauhoja

50g sulaa voita tai margariinia

vaihtoehtoisesti

1dl öljyä

Liutoa hiiva kädenlämpöiseen veteen, kuivahiiva 42 asteiseen.

Lisää kaurahiutaleet.

Jätä seos peitettynä lämpimään paikkaan noin 20 minuutiksi (esim. lämmin vesiallas). 

Kun seos kuplii , lisää loput aineet ja alusta pehmeäksi taikinaksi. 

Leivo heti sämpylöiksi, kohota sämpylöitä peitettynä lämpimässä paikassa. 

Paista 225 asteessa noin 10-15min.

Teen melkein itse aina tällä ohjeella sämpylöitä ja tykkään kovasti. Itse laitan melkein aina kumpaakin, maitoa ja vettä, puolet ja puolet. Jos on maitoa kotona paljon, saatan tehdä koko taikinan maitoon. Vielä en ole uskaltanut kokeilla tehdä maitojauheeseen taikinaa mutta kokeilen senkin vielä joskus. Kaurahiutaleita en laita noin paljoa, minusta 5dl on liikaa. Eli laitan 2,5dl-4dl hiutaleita, oman mielen mukaan. Hiivana käytän itse aina kuivahiivaa. 

En ole sitten kertaakaan saanut sitä kaurahiutale seosta kuplimaan mutta hyvää tulee vaikkei kuplikaan, minun seos on valmis kun kaurahiutaleet on turvonnut. Ensimmäisenä lisään sekaan suolan ja sitten liotan siirapin sinne, helpoin lisätä tässä vaiheessa kun sulaa irti mitta-astiasta ja sulaa hyvin lämpimän nesteen sekaan. Pikku hiljaa alan lisäilemään jauhoja, en mittaa niitä oikeastaan ikinä mutta ehkä taikinaan menee joku reilu 7dl. Kokeilemalla se selviää :) Näppi tuntumalla mä niitä sinne heittelen. Margariinin/voin/öljyn lisään viimeisenä. Saatan lisätä vielä hiukan jauhoja jos rasva tekee taikinasta kovin löysää. Sämpylöiden pyörittelyyn käytän vehnäjauhoja. Paistamiseen en voitele sämpylöitä, yleensä vaan viskon pellille ja uuniin. Pinnan näyttäessä rapealta ja kullanruskealta, koputtelen vielä sämpylän pohjan varmistaakseni kypsyyden.

Kuvaa en viitsinyt Googlata tähän kun suurin osa kuvista on ihmisten blogeista. En viitsinyt sitten varastaa kenenkään sämpylän kuvia. Mutta ehkä kaikki tietää miltä sämpylät näyttää ;)

Kipeitä murusia..

Voi ei.. Tuhisevalla möykyllä silmätulehduksen poikasta. Silmä vuotaa ja rähmii jonkin verran. Oon nyt puhdistellu ahkeraan simmuja ja kädet on "silmäkiellossa". Välillä näyttäis menevän parempaan päin ja välillä taas huononpaan päin. Tila kuitenkin pysynyt samana tai nyt jo parempaan suuntaan ni en oo sitten soitellukaan mihinkään. Saas nähä nyt sitten koska soittais neuvolaan jos tuo ei ala meneen ohi. Toivottavasti menis. Muutenkin pikkunen ollu jonkin aikaa jo vähän räkänen ja kärttynen, toivottavasti ei nyt kuitenkaan tuu kunnolla kipeeks.
Murunen on kipeenä ollu jo koko viikonlopun, kova kuume, kurkku kipu ja yskä. Kävi lekurilla ja sai pieneen tulehdukseen (keuhkoissa) antibioottikuurin ja yskänlääkettä, toivottavasti sekin paranee pian.
Odottelen kovasti koska on meikäläisen vuoro. Yleensä ollaan kaikki jonossa kipeenä, minä, Murunen ja sen mies sekä Ukko.

Tänään myytin Ukon auto pois jaloista, ei oikein perse kestäny leimata sitä kun kummassakin on tässä kuussa leima, siis mun ja Ukon autoissa. Joten luovuttiin sitten toisesta ja päätettiin pitää "parempi" auto. Paskojahan nuo kummatkin on mut tuo kottero menee varmaankin sitten ens viikolla leimalla. Saas nährä tuleeko nälkävuoden mittanen vikalista, Huihui.

Bb:stä kirjottelen nyt sitten hiukkasen :) Olen erittäin tyytyväinen et Oscar lähti. En pitänyt siitä alun alkaenkaan yhtään. Tosi limasen ja inhottavan olonen tyyppi. Ja ihan turhan hepulin se sillonkin nosti kun Salar vahingossa hipas sen kättä. Olis varmaan voinu kauniimminkin sanoo. Jep.
Olisin ollut myös tyytyväinen jos Tamer olisi lähtenyt. Aika turha tyyppi mielestäni. Ei ole juurikaan esillä siellä, saatikaa tee mitään mielenkiintoista siellä. Ja aika törkeen mellakan ne Sebastianin kanssa nosti sillon ku oli se kyrvät otsassa tehtävä. Pilas muiden illan niuhottamisellaan. Ja jos on peliin mukaan lähtenyt, kestäköön sen sitten kans. Mahtaako tuommoiset ihmiset oikeasti edes nauttia siellä olosta...?
Sillon kun kattelin sen dokumentin Asukkaaksi taloon, näin tän Veeran siinä ja halusin sen siitä hetkestä asti taloon, vaikutti erittäin mukavalta ja räväkältä persoonalta. Vielä en siitä mitään osaa sanoa mutta toivottavasti ei osottaudu ihan eri ihmiseksi.
Muista asukkaista myöhemmin :)

Pahoitteluni

Pahoittelen pientä katkosta. Majailin MiniMiehen kanssa vähän aikaa äidilläni kun oli riitaa Ukon kanssa. Ero oli liki mutta yritetään nyt vielä, uusilla "säännöillä".. Tietokoneilla ollaan vähemmän kun ennen, KUMPIKIN eli blogin kirjottelu saattaa olla harvassa mutta koitan kirjoitella mitä kerkeen :)
Kaljan juomisen on vähennyttävä Ukolta, ja osittain näin on tapahtunutkin.
Ukon on otettava enemmän vastuuta tuosta lapsesta. Nyt asiat on ollu mun vastuulla ja suurimman osan ajasta minä olen katsonut että MiniMiehellä on kaikki hyvin ja olen ollut lähes 24/7 pikkusen kanssa. Eihän se varsinaisesti mua haittaa MUTTA jos me asutaan ja eletään yhdessä niin sillon sais kyllä molemmat osallistuakin johonkin.
Kotitöihin toivoin apua tai yleensäkin tähän arkeen jotenkin.
Katotaan miten meidän käy mut mä en aijo alentua tähän.

Meillä oli 3kk neuvola ja saatiin rokotukset. Kaks annosta annoin kipulääkettä pikkuselle kun jalka tuli kipeeks. Nyt silmä sitten vuotaa ja rähmii ihan hulluna, liekö silmätulehdus tulossa. Nenän tukkoisuutta on onkin aikaa jo ollut ja lisäksi tänään ollut tosi kärttyinen ja kuumeisen tuntuinen (mittarilla ei näkyny). Toivottavasti toi pieni mies ei tule kipeeksi <3
Neukussa sai kovasti kehuja, iho oli hyvä ja kehitys ok. Heijasteet oli alkanu jo lähteen, askellus oli hävinny mut morotus tuli vielä hiukan. Paino oli 6390g ja pituus 61,2cm. Painon nousu on nyt hiukan hidastunut kun aikasemmin tuli niin hurjasti painoo. Yks kilo per kuukaus. Nyt oli tullu vähä vajaa. Kerroin et ollaan maisteltu soseita HIUKAN ja saatiin nyt sitten virallisesti ihan lupakin et voidaan hiukan syöpötellä soseitten kanssa. Herra ei oikein vielä osaa sitä hommaa mut kehittyy koko ajan. Suun se osaa avata jo lusikalle mut se syöminen on vähän vielä maiskuttelua, räkimistä, pulauttelua ja irvistelyä. Mutta kyllä tämä tästä. :)

Bb:n ihmisistä mulla on jo mielipiteitä ja myös joistain asioistakin mutta voisin kirjotella niistä ihan oman tekstin vaikka seuraavaks kun kerkeen. Tästä bloggauksesta tulee muuten niin pitkä :)

Mulle on tullut nyt kauhee himo piirtää, taas. Mä en oikeesti edes osaa piirtää mut mieli tekis ja inspiraatioo olis, taidon kun vielä omais jostain :)

Nyt ton tuhisevan möykyn viereen <3

 Onko kauniinpaa kun nukkuva lapsi, oma nukkuva lapsi <3

BigBrother2011

Oi nam. Bb alko. Ehanaa. Jotain hauskaa tähänkin elämään.
Asukkaat näytti oikein kivoilta, oudoilta, hauskoilta ja ties mitä. Talo oli tosi mielenkiintoinen ja luulen että sieltä vois paljastua vielä jotakin. Ehkä tai sitten se juttu niin nähtiin jo viime vuonna.
Pari suosikkia sieltä ehkä jo tuli esiin mutta en paljasta niitä vielä, katsotaan ensin vähän aikaa ja sit vasta kerron :)

Hyviä Bb hetkiä teillekin!

Uskomatonta p*skaa taas..

Ukko käy töissä, ensimmäistä kertaa nyt kun lapsi on syntynyt. Tekee kaheksan tuntista työpäivää. Ja HÄN on niin väsynyt ja hänellä on niin kova päänsärky ja hänhänhän..  
"Joo kiitos kysymästä meillä on menny ihan kivasti ja mä oon täynnä energiaa ja mulla ei särje päätä ikinä."
Eniten kaikessa ärsyttää se että äidin työtä aliarvioidaan. Äitihän on päivän kotona, eihän äiti tee mitään päivän aikana. Ja se, että perhekeskeistä aikaa meillä ei enää tunneta. Koitin tänään mennä yhdessä kauppaan Ukon ja MiniMiehen kanssa. No ei se käynyt kun hänen on mentävä heti suihkuun ja hän on väsynyt. Tulin kotiin niin Ukko nukkuu sohvalla.
Illalla saatiin sitten juteltua ja sain ihan tyydyttävän vastauksen: "Mä yritän". Kiitos. Jos meitä on kaksi, äiti ja isä, minusta olemme kummatkin vastuussa lapsesta ja velvollisia hoitamaan sitä, ei vain toinen joka tässä tapauksessa olen ollut minä.
Olen ollut pirun pahalla päällä jo monta päivää eli vika on minussakin. Väsymys ja pitkät päänsärky jaksot pistää kiukuttaan ja tää tyttö kaipais välillä vähän hellyyttäkin, sisältä ja ulkoo. ;) Mun kanssa on pirun vaikee välillä elää, uskon sen mutta menkoon pois sitten jos ei miellytä.
Joskus kun ollaan meistä puhuttu ni Ukko rakastu mun "tulisuuteen" ja mä sen ilmeisiin sekä huumorintajuun. Ja ne taitaa vieläkin purra aika hyvin ;)
Noh nyt näyttää siltä et kodissa on rauha taas, ainakin huomiseen asti.

Monia mun kiukkuja ehkä haittaa hiukan se että olen päättänyt antaa lapselle mahdollisimman riidattoman kodin. Meillä on paljon riitoja sekä kinoja mutta turhan kinastelun ja äänen korottamisen jätän lapsen korvien ulkopuolelle, kuten parvekkeelle tai olohuoneeseen silloin kun MiniMies nukkuu makarissa. Pienihän tuo meijän ukkeli vasta on mutta hyvä opetella ja alusta asti :)
Olen itse elänyt isän ja äidin jatkuvan riitelyn kanssa, ei oo hauskaa. Ei sitten yhtään. Siinä tulee lapselle paha mieli ja jatkuva "pelko". Loppujen lopuksi äiti ja isä eros, sen jälkeen ei oo ollu puheissa ollenkaan eikä suostu tulemaan saman katon alle. Eli meijän ristiäiset vaati hiukan erikoisjärjestelyä, oli tosi hauskaa.

TV:n orja

Oijoi. Tänään oli paljon katottavaa telkkarista. Alko Taran monta elämää, Salkkarit ja sit tuli BB:n asukkaaksi taloon dokumentti.
Tästäkin aiheesta meinas tulla parisuhdekriisi. Muutama hetki kun haluaisin kattoo telkkaria ni ei meinaa onnistua vaikka olen ihan selkeästi informoinut herraa siitä että haluaisin katsoa ne ohjelmat. Ja jos hän voisi katsoa lasta sen aikaa. Noh onneksi tämäkin parisuhdekriisi pelastui meidän tallentavalla digiboksilla. Mahtava keksintö, ainakin lapsiperheessä!
Salkkarit oli hurjan jännät, niistä en spekuloi sen enempää. Bb:stä tuli esille pari hahmoa joista oon melkein varma ketkä taloon tulee. Taran monta elämää oli ihan huippu, niin kuin mainokset antoi ymmärtää. Siitä tulee kyllä yks mun suosikki ohjelmista!

Käytiin Murusen ja poikien kans nopeesti kaupoilla ku isommat miehet oli töissä/koulussa. Illalla sit tiskasin, imuroin ja laitoin paikat kuntoon sekä pesin pyykkiä. Kerkesin hyvin myös nukkumaan pitkään, hoitamaan lapsen syötöt ja vaipanvaihdot, syömään itekin, katsomaan kaikki edellä mainitut ohjelmat, käymään kahvilla, monesti tupakalla jne.. Ja mieheltä kun pyydät aamulla voisiko se tiskata ja illalla ihmettelet ettei mitään ole tapahtunut. "No en kerenny." Ja mitäköhän helvettiä herra on koko päivän tehnyt?! No istunu koneella. Mä kerkesin tänään tekeen myös sen. Ha, kyllä äidit on tehokkaita koneita! :D

Ihanaa, päätä ei särje. Johan sitä taas kestikin kolme päivää.

Eilen käytiin kattomassa MiniMiehen isovanhempia ja tätiä. Reissussa menikin koko päivä. Äidiltä sain kaikkea kivaa taas ja pojat "uusia" vaatteita kauheen säkillisen.

Kirjaa en ole nyt kerenny lukeen, kohta painelen sen kanssa sänkyyn, joten ehkä huomenna sitten siitä.
Huomenissa pitäis mennä myös vaippa ja maito-ostoksille, TAAS! Se maidon kulutus on ihan järjetöntä, ei sitä osaa kuvitella ennen kun on itsellä lapsi. Toivon vaan et kohta voitas siirtyä jo soseileen. Sotkeen kunnolla senkin kanssa.

MiniMies oli aamulla ja aamupäivän toooosi pahalla päällä mutta nyt taas jo onneks ilosempi, toivotaan et tänään päästään ajoissa nukkuun.

Perjantain kuulumiset

Eilisen ohjelmaan kuului Murusen ja lapsosten kanssa liikkumista. Käytiin apteekissa ja Prismassa. MiniUkkeli (oma poika) pääsi rintareppuun, ei tosin katsellu maisemia kun jatko uniansa vaan tyytyväisenä. Rintareppu oli kyllä hyvä ja ostan meille itellekin semmosen. Kätsyä kun ei tarvi raijata sitä saakelin painavaa kantokoppaa mukana mut silti on kädet vapaana.
Illalla tulikin Ukon sisko ja sen mies käymään. Ihan kiva kun joku edes käy. Niitten kans on kiva jutellakin, hiljasta ei kyllä tuu ja mielipiteitä voi jakaa vapaasti. Sain siltä siskolta sen ite tekemän kivan kassin, tarvii ottaa heti käyttöön jos lähtee johonkin.
En kerta kaikkiaan eilen kerenny illalla kirjottaan vaikka aloitinkin. Tuo lapsi vaati kaiken huomioni. Meillä siis ongelmana ettei tuo ukkeli viihdy ollenkaan isänsä kanssa. Huoh. Ruokakaupassa käyminenkin on tehtävä nopeasti. Hyvin nopeasti tai sit on otettava lapsonen mukaan. Isässäkin on vikaa, varmasti. Tai siis siinä se suurin vika varmasti onkin. Sillon kun en oo kotona, se ei varmaan jaksa touhuta vauvan kanssa jne. Luulen asian olevan näin. Hyvin tuo lapsi mun kanssa jaksaa olla, kattelee kun teen kotitöitä, välillä vaan pötkötellään ja hassutellaan. Suurimman osan ajastahan tuo nukkuu vielä, illalla se herää pällisteleen ja touhuileen ja menee nukkuun 00-03 eli meijän unirytmi on hiukan väärin päin mutta ehkä sekin tästä :)

Oli ihana herätys tänään, pieni mies hymyili suupielet korvissa kun avasin silmäni <3

Tänään ärsyttää ehkä eniten taas tuo sää. Piti niin lähtee käymään mun äidillä mutta hellelukemat on taas liikaa noille pienille miehille. Joten kökimme luultavasti iltaan asti sisällä.. Ja ehkä illalla käydään kävelyllä kun ilma hiukan viilenee. Riippuen päänsäryn laadusta joka illalla oli aikamoinen ja näyttäis kovasti tekevän paluuta.